Suomi maailman kolmanneksi kilpailukykyisin

Maailman talousfoorumin WEF rankkasi Suomen jälleen maailman kolmanneksi kilpailukykyisimmäksi maaksi. Se on varmaa, että tällä kilpailukyvyllä Suomen tulevaisuus on turvattu ja loistava. Ainoa mikä tulee muistaa on, että emme muuta tästä lähes maailman parhaiten toimivassa systeemissä mitään. Pilallehan se vain menisi, jos toimivaa systeemiä lähdetään korjaamaan.

Terveydenhuoltokin on maailman parhaita, kuten olen epäillytkin. Terveyskeskuslääkärin jonotusajat saattavat olla Suomessa parhaillaan absurdit viisi viikkoa. Siis, viisi viikkoa odotusta siitä, että voit kertoa lääkärille, että sinulla on ollut flunssaa. Maksimitoimenpide, mitä terveyskeskuslääkäri ensimmäisellä vastaanotolla tekee, on lienee verenpaineen mittaus.

Jos tätä joutuu odottamaan viisi viikkoa Suomessa, ja ollaan edelleen maailman parhaita, millaisia terveydenhuoltojärjestelmät sitten muissa maissa ovat? Virossa terveyskeskuslääkärille pääset samana päivänä tai viimeistään seuraavana päivänä. Jonoja ei erikoissairaanhoitoon ole Virossa. Oikeastaan Suomessakaan ei ole jonoja erikoissairaanhoitoon. Nimittäin erikoissairaanhoitoa oman kokemukseni mukaan ei käytännössä saa, oli siihen miten kipeä tarve hyvänsä. Ja erikoissairaanhoidossakin ollaan täällä jälleen maailman parhaita.

Suomessa julkisen sektorin menot suhteutettuna bruttokansantuotteeseen on maailman korkeimpia. Edellä on kourallinen sellaisia maita kuten Pohjois-Korea, Zimbabwe, Kuuba, Ranska, Tanska ja Ruotsi. Kilpailukyky määritellään talouden kykynä kasvaa tulevaisuudessa. Kansantaloudessa tulevaisuuden talouskasvun määrää yksi mittari. Se on julkisen sektorin koko kansantuotteesta. Mitä suurempi koko, sen alhaisempi kasvu. Korrelaatio on erittäin vahva, ja kulmakerroin on negatiivinen sekä suuri. Tästä kirjoitin aikaisemmin viitaten eri tutkimuksiin, joita kukaan ei ole kyseenalaistanut. Suomi siis tosiasiassa on maailman kilpailukyvyttömimpiä maita Pohjois-Korean ohella.

Käteen jää siis väistämättä kysymys, mikä toimija tämä WEF on, ja mikä sen motiivi on? Jos 1950 – 1990 olisi ollut vastaavia kilpailukykymittauksia, Neuvostoliitto, Kiina, DDR ja muut olisivat varmasti olleet ylivertaisia noissa mittauksissa. Koska Pohjois-Koreaa, Zimbabwea ja Kuubaa ei enää voi hehkuttaa maailman kilpailukykyisimmiksi maiksi, jäljelle jää pohjoismaiset hyvinvointivaltiot. Näillä valtioilla on mitä ilmeisemmin erittäin tärkeä uskonnollinen rooli vanhoillisimmalle äärivasemmistolle länsimaissa. Ne pitävät yllä uskoa ja moraalia vielä ainakin hetken.