keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Nyt tarvittaisiin rajuja veronkevennyksiä

Tuskin löytynee ekonomistia, joka ei ymmärrä talouskasvun kriittistä merkitystä Suomen tulevaisuuden kannalta. Tähän asti päästään siis melkoiseen yksimielisyyteen. Viime vuosikymmenen vuosikasvu oli vain 1,6 prosenttia vuodessa. Tällä vuosikymmenellä vuosikasvu on tippunut nollaan.

Jotain siis on tehtävä kasvun vauhdittamiseksi. Vasemmistohallitus on tehnyt kaikkensa talouskasvun minimoimiseksi. Nimittäin tiedetään, että veronkiristykset ovat tehokkain talouskasvun ehkäisijä. Hallitus jatkaa linjallaan edelleen.

Tein ajatuskokeen. Mitä minä tekisin, jos minä olisin Suomen diktaattori nykyisen kriisin keskellä. Siis siinä tapauksessa, että haluaisin Suomen välttävän järjestelmäromahduksen. Jos haluaisin Suomen romahtavan tulevaisuudessa, tekisin juuri niin kuin hallitus tähän mennessä on tehnyt.


Diktaattorin talouden shokkihoito

Suomella on edelleen AAA-luokitus. Lähtöoletuksena on, että tämä luokitus säilyy vielä tovin siitäkin huolimatta, että velkaantuminen kiihtyy entisestään. Toisena oletuksena on, että tämä shokkihoito tehdään hyvän maailmantalouden kasvun aikaan. 4 prosentin kasvu riittänee tähän. Shokkihoidon tarkoitus on saada talouskasvu liikkeelle. Toisena tarkoituksena on supistaa julkisen sektorin koko niin pieneksi, että noin 3 prosentin vuotuinen keskikasvu mahdollistuu.

USA toteutti shokkihoitonsa rahanpainamisella eli kvantitatiivisella kevennyksellä. Tällä saatiin kasvu käyntiin. Keino ei kuitenkaan mielestäni ole ongelmaton, sillä se suuntaa kasvun julkisen sektorin kautta. Tämä pöhöttää julkista sektoria entisestään ja syö näin tulevaisuuden kasvun. Julkisen sektorin velkaongelmaa on myös todennäköisesti erittäin vaikea ratkaista tätä kautta. Suomelle tämä keino ei joka tapauksessa käy, sillä Suomella ei ole itsenäistä keskuspankkia eikä valuuttaa.

Kasvua pitää ehdottomasti saada aikaan, mutta kaikki kasvu ei ole saman arvoista tulevaisuuden kannalta. Hallitus on panostanut vastikkeettomien tukien korottamiseen. Kun työtön rahtaa suuremmat työttömyyskorvauksensa kauppaan, sekin tuo kasvua. Samalla se kuitenkin lisää pitkällä aikavälillä työttömyyttä ja julkisen sektorin kustannuspaineita.

Kun työtön perustaakin Supercell-nimisen yrityksen, on tämä sekä kansantalouden että yksilön itsensäkin kannalta paljon parempi. Meidän on siis valittava haluammeko lisätä talouskasvua ja vähentää työttömyyttä vai vähentää talouskasvua ja lisätä työttömyyttä. Jos valitsemme talouskasvun lisäämisen, meidän on lisättävä tuloeroja. Ja mehän valitsemme. Hallitus on sen sijaan valinnut tuloerojen tasaamisen, työttömyyden lisäämisen ja talouden taantumisen tien, sillä se on hyvin perinnetietoinen ja -uskoinen. Näin on aina ennenkin Suomessa tavattu toimia ja uskoa.


Diktaattorin ensimmäinen isku: Porkkana

Diktaattori iskee ensimmäiseksi porkkanan pöytään. Iskun on oltava raju, sillä tiedottomana makaavan Suomi-neidon sydän on pysähtynyt. Se on saatava käyntiin. Porkkana tarkoittaa rajuja veronkevennyksiä. Työssäkäyvien ostovoimaa ja yritysten kannattavuutta ja investointi-intoa parannetaan kertaiskulla. Tuloverotus voidaan poistaa määräajaksi kokonaan. Työn välillinen verotus ja yhteisövero poistetaan määräajaksi myös. Yritystuet voidaan lakkauttaa tässä yhteydessä saman tien. Ay-liike ja työnantajaliike ajetaan alas tarpeettomana. Kaikki sääntelystä aiheutuvat työllistämisen esteet puretaan. Työnantaja ja työntekijä neuvottelevat itsenäisesti sopimuksensa.

Raha tulvii markkinoille. Inflaation uskon kuitenkin pysyvän aisoissa yleiseurooppalaisen deflaation tai matalan inflaation ansiosta eikä korkojen nostoon ole tarvetta. Vaikka inflaatio tässä vaiheessa nousisikin ei korkoja nosteta, sillä EKP toimii euroalueen mittakaavassa.

Julkisen sektorin velka lähtee räjähdysmäiseen nousuun. Silti tässä vaiheessa ei vielä juurikaan puututa julkisen sektorin menoihin. Julkinen hallinto ajetaan kuitenkin jo tässä vaiheessa alas. Annetaan kuitenkin ymmärtää, että parin vuoden sisällä on tulossa raju julkisen sektorin menojen leikkaus. Koska keinot ovat kovat, tuloksia ei voi jäädä odottamaan moneksi vuodeksi.


Diktaattorin toinen isku: Keppi

Noin yhden ja puolen vuoden kuluttua, yritysten investointiaalto täytyy olla käynnissä. Yritykset ovat valmiita työllistämään. Nyt diktaattori iskee kepin pöytään. Vastikkeettomat tuet ajetaan alas. Mutta keskeiset hyvinvointipalvelut säilytetään. Nyt meillä pitäisi olla tilanne, jossa sekä työvoiman kysyntä että tarjonta on kova. Talouskasvun pitäisi olla hyvin voimakasta.


Diktaattorin kolmas isku: Takaisinveto

Koska julkinen velka todennäköisesti kasvaa edelleen huimaa vauhtia, veronkevennyksiä aletaan vetämään takaisin. Kuitenkin niin, että verotus jää pysyvästi merkittävästi alemmalle tasolle kuin ennen shokkihoitoa.

Selvää on, että Suomella on oltava koko prosessin ajan luotottajien luottamus, sillä heidän rahoillaanhan tämä kaikki toteutetaan. Ellei tämä aikaansaisi talouskasvun käynnistymistä, siihen ei enää Suomen tapauksessa ole mitään keinoa. Poliittisesta näkökulmasta tällainen keinovalikoima on tietysti absurdi. Siksipä Suomella ei ole toivoa.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Suomi tarvitsee yli 3 % vuotuisen keskikasvun selvitäkseen

Otsikon tarkoituksena on kysyä, kuinka suuren keskimääräisen vuotuisen talouskasvun tarvitsemme, jotta ns. hyvinvointivaltiomme olisi pitkällä aikavälillä kestävä? Toisin muotoiltuna, millaisen talouskasvun tarvitsemme, jotta järjestelmämme ei romahda tulevaisuudessa Neuvostoliiton tai Kreikan tapaan?

Kysymys on tärkeä, sillä jokainen lienee ymmärtää sen, että vain talouskasvulla voidaan rahoittaa alituisesti kasvavat julkisen sektorin menot pitkällä aikavälillä. Silti en löydä tästä ekonomistien arviota. Siksipä yritän arvioida kasvutarpeen itse.


Taloudellinen huoltosuhde saatava laskuun

Taloudellinen huoltosuhde lasketaan jakamalla ei-työllisten määrä, eli työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat, työllisten määrällä. Tämä luku on ollut kasvava sitten finanssikriisin alun. Vuonna 2012 sataa työssäkäyvää kohden oli 132 ei-työssäkäyvää henkilöä.

Kymmenvuotisjaksolla 2000- 2009 Suomen keskimääräinen BKTn kasvu oli 1,6 % vuodessa. Huolimatta WEF useista arvioista, jotka arvioivat Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi, tuo kasvuluku on maailmantilastossa aivan häntäpäästä. Silti tuolla ajanjaksolla huoltosuhde pysyi ennallaan. 1,6 % vuotuinen BKTn kasvu voidaan mielestäni katsoa riittäväksi vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä eikä järjestelmän romahtamisvaaraa ollut pidemmälläkään ajanjaksolla mikäli ulkoiset olosuhteen olisivat jatkuneet ennallaan.

Tilanne on kuitenkin muuttunut sen jälkeen eläköitymisen kiihtyessä. Jotta huoltosuhde saadaan pidettyä ennallaan työllisyysasteen on noustava. Työllisyysasteen kasvu vaatii ehdottomasti talouskasvua.

Tilastoista nähdään, että vuosina 2000 – 2004 huoltosuhde pysyi paikallaan, mutta vuosina 2005 – 2007 huoltosuhde laski. Näiden vuosien vastaavat BKTn kasvuluvut ovat: 2,9, 4,4 ja 5,3. On huomattava, että eläköitymisen kasvun vuoksi nyt tarvitaan suurempi työllisyysasteen kasvu kuin noina vuosina huoltosuhteen saamiseksi laskuun. Siksi voidaan olettaa, että huoltosuhteen laskuun tarvitaan nyt suurempi vuotuinen BKTn kasvuvauhti kuin 3 %.


Järjestelmäromahdus näyttää väistämättömältä

Lopputulemana oletan, että viime vuosikymmenen 1,6 % vuotuinen keskikasvu ei riitä enää estämään pohjoismaisen hyvinvointivaltion järjestelmäromahdusta. Kasvua tarvitaan enemmän – todennäköisesti yli 3 % vuodessa.

On erikseen huomioitava, että voimakaskaan julkisen sektorin velkaantuminen eli velkarahan pumppaaminen talouteen ei ole finanssikriisin alun jälkeen pystynyt estämään huoltosuhteen heikkenemistä.

Tulevaisuus näyttää synkältä. Vuosina 2010 – 2013 BKTn vuotuinen keskikasvu oli vain 0,1 % . Mikäli tämä keskikasvuvauhti jatkuu, järjestelmäromahdus Suomessa on vuoren varmaa pitkällä aikavälillä. Nykyisen julkisen sektorin koon ja kolmen prosentin keskikasvuvauhdin yhdistelmää pidän täysin mahdottomana yhdistelmänä. Mahdoton ei tule tapahtumaan varsinkin kun hallitus näyttää keskittyvän ensisijaisesti kasvun estämiseen eli  veronkorotuksiin.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

YLE tulee kalliiksi

Kun YLE muuttui puhtaasti verorahoilla kustannettavaksi valtionyhtiöksi, sen asemaa yhteiskunnassa on tulkittava aivan uusin silmin. Enää kukaan ei voi valita millään keinolla haluaako hän rahoittaa YLEn ideologista toimintaa.

Vertasin YLEn kustannuksia kansalaista kohti muihin julkisesti rahoitettuihin eurooppalaisiin yleisradioyhtiöihin. YLE osoittautui tolkuttoman kalliiksi.


Kuva 1. Eurooppalaisten yleisradioyhtiöiden menot henkilöä kohti

Espanjan RTVE tulee toimeen 25 eurolla kansalaista kohden, kun YLE tarvitsee lähes neljä kertaa enemmän eli 94 euroa per kansalainen. Kustannusero ei ole perusteltavissa millään muotoa.


YLE on räikeä ihmisoikeusongelma

Kun muu media taantuu mediamurroksen keskellä, media on keskittymässä valtion propagandasirpille YLElle. Pidän tätä erittäin vakavana ihmisoikeusongelmana. YLE on perinteisesti ideologiselta asemaltaan äärivanhoillinen äärivasemmistolainen mediakeskittymä. Sen hyvin ilmeiseksi tehtäväksi näyttäisi jäävän vanhoillissosiaalidemokratioiden taantuessa ja kaartaessa kohti lopullista romahdustaan kaikkien yhteiskunnallisten uudistusyritysten torppaaminen, yhteiskunnallisen keskustelun eliminoiminen (sensuroidulla keskustelupalstalla ainoastaan harvoja löpö-löpö aiheita) ja vanhoillisvasemmistolaisen ideologian ja maailmankatsomuksen keskeytymätön hakkaaminen.

Koska minut on myös julkisen väkivaltamonopolin turvin pakotettu kustantamaan tätä valtion propagandasirppiä, kysymykseksi jää, miten YLE voi palvella myös minua libertaarina? Koen jokaisen vierailun YLEn nettisivuilla äärimmäisen vastenmieliseksi, ja YLEn edustaman maailmankatsomuksen äärimmäisen sadistiseksi. Taustalla vaikuttaa myös se, että YLEn edustaman sosialismin turvin vasemmistoaktivistit kansanmurhasivat ja murhasivat satoja miljoonia ihmisiä maailmanlaajuisesti 1900-luvulla. Lisäksi he tuhosivat tuhansien miljoonien ihmisten elämän. Vertailun vuoksi, natsit kansanmurhasivat 11 miljoonaa ihmistä.

YLE on neuvostoajoilta periytyvä reliikki. YLEn ympärillä maailma on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana heittänyt häränpyllyä. YLE ei ole muuttunut miksikään eikä se ole kyennyt mukautumaan lainkaan tähän muutokseen. YLE elää sille täysin oudossa ja vieraassa maailmassa, jota se ei enää ymmärrä. Siksi se toistaa mekaanisesti perinteistä dogmia, jonka propagoimiseen se toisen maailman sodan jälkeen Neuvostoliiton pakottamana kasvoi.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Onko Virolla malttia vaurastua?

Urho Kekkonen kysyi aikoinaan, että ”Onko maallamme malttia vaurastua”. Tätä samaa voisi kysyä nyt virolaiset itseltään. Viron nousu sitten Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen sosialismin kaiken tuhonneesta raunioista on ollut ilmiömäinen. Tulevaisuus ei kuitenkaan ole koskaan itsestään selvästi loogista jatkoa menneelle. Nyt tehtävät päätökset voivat näkyä kaikella voimallaan vasta vuosikymmenen päästä.

Tarvitaan malttia – kirjaimellisesti. Palkkakehitys on oltava suhteessa tuottavuuden kehitykseen. Vielä tärkeämpää on torpata julkisen sektorin paisuminen ja pöhöttyminen. Julkisen sektorin paisuminen on varma tie taantumiseen.

Tässä Viron kehitys mitattuna BKT:lla henkeä kohti (PPP) verrattuna pohjoismaihin. Viron BKT henkeä kohti on lähes nelinkertaistunut sitten vuoden 1995, kun muiden pohjoismaiden BKT henkeä kohti on noin kaksinkertaistunut. Suomen kehitys on ollut parasta pohjoismaista, ja Tanskan kehitys on ollut heikointa. Kuitenkin niin, että Ruotsin kehitys on ollut sitten finanssikriisin alun hiukan parempaa kuin Suomen.



Kuva 1. BKT henkeä kohti  (PPP) Virossa ja pohjoismaissa.


Kuva 2. BKT henkeä kohti (PPP) Virossa ja pohjoismaissa kansainvälisinä dollareina.



Mikäli kehitys jatkuu entisellään, Viro on seuraavan 17 vuotisen jakson jälkeen ylivertaisesti vaurain kansakunta Pohjois-Euroopassa. Pohjoismaat eivät käytännössä voi tehdä mitään tilanteensa parantamiseksi jättimäisten julkisten sektoriensa vuoksi. Mutta Viro voi tehdä paljon tilanteensa huonontamiseksi. Siksi tarvitaan malttia. Pohjoismaiden nopea taantuminen iskee myös Viroon pahasti. Kasvuero säilyy silti, kun vain pää pidetään kylmänä.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Soros uhkailee Eurooppaa Ruotsin kohtalolla

Kyllä. Otsikossa luki Ruotsi eikä Japani. Tosiasiassa Soros puhui tietysti Japanista ja sen 25 vuoden pysähtyneisyyden tilasta. Valitsin otsikkoon ”Euroopan taloustähti”* -Ruotsin seuraavasta syystä:


Kuva 1. Japanin ja Ruotsin BKT vuosina 1994 – 2013 (tradingeconomics.com)

Japanin pysähtyneisyys näyttäisi tilastoja tarkastellen olevan ruotsalaista taloustähteystasoa. Tammikuussa 2014 Japanin työttömyysaste oli 3,7 %. Sekään ei kuulosta kauhean kohtalokkaalta euroalueen saman hetken 12 % rinnalla.

Kyllä. Japani on ollut viimeiset 25 vakavan pysähtyneisyyden tilassa. Välissä on ollut pahamaineista deflaatiota, ja talouskasvu on ollut erittäin hidasta silloin kun sitä ylipäänsä on ollut lainkaan. Asioita on kuitenkin joskus hyvä vertailla ihan lukujen tasolla. Silloin saattaa avautua se, että toisen pysähtyneisyys on toisen ”taloustähteyttä”. Ja nämä hakatut hokemat juurtuessaan pysyvät vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen mediassa.

Jotta vertailu ei jäisi yksipuoliseksi tässä Japani ja Tanska.


Kuva 2. Japanin ja Tanskan BKT vuosina 1994 – 2012 (tradingeconomics.com)

Räjähtääkö siis Tanskan BKT  suorastaan raivokkaaseen japanilaiseen pysähtyneisyyskasvuun tulevaisuudessa taannuttuaan ensin nollakasvuun finanssikriisin jälkeen? Jos näin on, että Eurooppaa uhkaa japanilainen pysähtyneisyys, Suomeen koittaa suorastaan hyvät ajat. Japanin toipuminen finanssikriisistä kun on ollut ratkaisevasti parempaa kuin Suomen.


Kuva 3. Japanin ja Suomen BKT vuosina 1994 – 2013 (tradingeconomics.com)

Soros näkee ainoaksi kriisin ratkaisuksi vallan keskittämisen Brysseliin. Hän ei mainitse sanallakaan Länsi-Euroopan talouden ja ihmisoikeuksien kannalta jättimäiseksi ja tappavaksi paisunutta julkista sektoria, erittäin jäykkiä työmarkkinoita eikä talouden järjettömäksi paisunutta ylisääntelyä. Näissä ei Soroksen mielestä ole mitään vikaa. Riittää kunhan vain valta keskitetään Brysseliin, ja näin tukahdutetaan se pienikin mahdollisuus, että paremmin menestyvien euromaiden toimivia ratkaisuja kopioitaisiin heikommin menestyviin maihin.

Soros on aikoinaan menestynyt valuuttakaupalla ollen oikeassa paikassa oikealla hetkellä. Pakkohan tällaisen neron on oltava kaikessa ja aina oikeassa. Onhan?


*Kauppalehdestä lukemani määritelmä

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Suomen vienti laskee eniten EU:n ulkopuolelle

Suomen vienti laski tammikuussa 9 prosenttia vuoden 2013 tammikuusta. Pudotus on jyrkintä EU:n ulkopuolelle suuntautuvassa viennissä -17 %. Suomi vei EU:n ulkopuolelle 1,715 mrd. eurolla. Tämä on selkeästi pienin vientiluku vuosien 2012 - 2014 aikana. Suomen vienti trendinomaisesti vähenee sinne missä on maailmantalouden kasvu.

Sen sijaan maailman nopeimmin taantuvalla talousalueella euroalueella Suomen vienti näyttää pitävän pintansa kohtuullisen hyvin (1,5 mrd. €, -12 %). 1,5 mrd. euron vienti euroalueelle on viimevuotista keskimääräistä tasoa.

Näyttää siltä, että ulkokaupassa (EU:n ulkopuolelle) suomalaisten tuotteiden kilpailukyky heikkenee. Suomalaiset tuotteet korvataan vientimaiden paikallisilla tai muilla tuotteilla, ja suomalaiset yritykset korvaavat Suomessa tuotetut tuotteet paikallisissa tehtaissa tuotetuilla tuotteilla.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

-1,4 prosenttia

Palkansaajien tutkimuslaitos ennusti 4.9.2012 Suomen vuoden 2012 BKT:n kasvuluvuksi 1,4 prosenttia. Tämän hetkinen ennakkoluku vuoden 2012 kasvuluvuksi on -1,0 prosenttia. PT katsoi tuolloin, että talous on selvästi kiihdyttämässä kasvuaan, ja ennusti vuoden 2013 BKT:n kasvuksi 2 prosenttia. Ensimmäinen ennakkoluku vuoden 2013 kasvuksi on -1,4 prosenttia.

Pieleen ennustamisen lahja sen kuin kasvaa. Ja suuntaus on aina sama eli tolkuton ylioptimismi vailla järjellistä perustetta. Toki muut ennustelaitokset tekevät samaa, mutta eivät ehkä yhtä karkeasti kuin PT.

PT näkee jälleen rajua talouden kiihdytystä ilmassa. PT ennustaa tämän vuoden kasvuksi 2,1 prosenttia. Toki tätä tekevät muutkin laitokset. Meneeköhän desimaali tällä kertaa oikein, kun edellisen vuoden ennuste meni vain 3,4 prosenttiyksikköä pieleen?

Ennustaminen ei ole helppoa. Se on taloustieteessä arpomista. Mutta miksi ihmeessä arpa osuu aina yltiöoptimistisiin lukuihin? Jotta ennustamisessa olisi jotain järkeä, jonkun olisi pitänyt veikata viime vuoden kasvuksi - 4,8 prosenttia. Silloin PT:n ennustekin olisi hyväksyttävissä ja ymmärrettävissä. Kukaan ei kuitenkaan ennustanut tuollaista kasvulukua sinne päinkään.