Tuskin löytynee ekonomistia, joka ei
ymmärrä talouskasvun kriittistä merkitystä Suomen tulevaisuuden
kannalta. Tähän asti päästään siis melkoiseen yksimielisyyteen.
Viime vuosikymmenen vuosikasvu oli vain 1,6 prosenttia vuodessa. Tällä
vuosikymmenellä vuosikasvu on tippunut nollaan.
Jotain siis on tehtävä kasvun
vauhdittamiseksi. Vasemmistohallitus on tehnyt kaikkensa talouskasvun
minimoimiseksi. Nimittäin tiedetään, että veronkiristykset ovat
tehokkain talouskasvun ehkäisijä. Hallitus jatkaa linjallaan
edelleen.
Tein ajatuskokeen. Mitä minä tekisin,
jos minä olisin Suomen diktaattori nykyisen kriisin keskellä. Siis
siinä tapauksessa, että haluaisin Suomen välttävän
järjestelmäromahduksen. Jos haluaisin Suomen romahtavan
tulevaisuudessa, tekisin juuri niin kuin hallitus tähän mennessä
on tehnyt.
Diktaattorin talouden shokkihoito
Suomella on edelleen AAA-luokitus.
Lähtöoletuksena on, että tämä luokitus säilyy vielä tovin
siitäkin huolimatta, että velkaantuminen kiihtyy entisestään.
Toisena oletuksena on, että tämä shokkihoito tehdään hyvän
maailmantalouden kasvun aikaan. 4 prosentin kasvu riittänee tähän.
Shokkihoidon tarkoitus on saada talouskasvu liikkeelle. Toisena
tarkoituksena on supistaa julkisen sektorin koko niin pieneksi, että
noin 3 prosentin vuotuinen keskikasvu mahdollistuu.
USA toteutti shokkihoitonsa
rahanpainamisella eli kvantitatiivisella kevennyksellä. Tällä
saatiin kasvu käyntiin. Keino ei kuitenkaan mielestäni ole
ongelmaton, sillä se suuntaa kasvun julkisen sektorin kautta. Tämä
pöhöttää julkista sektoria entisestään ja syö näin
tulevaisuuden kasvun. Julkisen sektorin velkaongelmaa on myös
todennäköisesti erittäin vaikea ratkaista tätä kautta. Suomelle
tämä keino ei joka tapauksessa käy, sillä Suomella ei ole
itsenäistä keskuspankkia eikä valuuttaa.
Kasvua pitää ehdottomasti saada
aikaan, mutta kaikki kasvu ei ole saman arvoista tulevaisuuden
kannalta. Hallitus on panostanut vastikkeettomien tukien
korottamiseen. Kun työtön rahtaa suuremmat työttömyyskorvauksensa
kauppaan, sekin tuo kasvua. Samalla se kuitenkin lisää pitkällä
aikavälillä työttömyyttä ja julkisen sektorin kustannuspaineita.
Kun työtön perustaakin
Supercell-nimisen yrityksen, on tämä sekä kansantalouden että
yksilön itsensäkin kannalta paljon parempi. Meidän on siis
valittava haluammeko lisätä talouskasvua ja vähentää
työttömyyttä vai vähentää talouskasvua ja lisätä
työttömyyttä. Jos valitsemme talouskasvun lisäämisen, meidän on
lisättävä tuloeroja. Ja mehän valitsemme. Hallitus on sen sijaan
valinnut tuloerojen tasaamisen, työttömyyden lisäämisen ja
talouden taantumisen tien, sillä se on hyvin perinnetietoinen ja
-uskoinen. Näin on aina ennenkin Suomessa tavattu toimia ja uskoa.
Diktaattorin ensimmäinen isku:
Porkkana
Diktaattori iskee ensimmäiseksi
porkkanan pöytään. Iskun on oltava raju, sillä tiedottomana
makaavan Suomi-neidon sydän on pysähtynyt. Se on saatava käyntiin.
Porkkana tarkoittaa rajuja veronkevennyksiä. Työssäkäyvien
ostovoimaa ja yritysten kannattavuutta ja investointi-intoa
parannetaan kertaiskulla. Tuloverotus voidaan poistaa määräajaksi
kokonaan. Työn välillinen verotus ja yhteisövero poistetaan
määräajaksi myös. Yritystuet voidaan lakkauttaa tässä
yhteydessä saman tien. Ay-liike ja työnantajaliike ajetaan alas
tarpeettomana. Kaikki sääntelystä aiheutuvat työllistämisen
esteet puretaan. Työnantaja ja työntekijä neuvottelevat
itsenäisesti sopimuksensa.
Raha tulvii markkinoille. Inflaation uskon kuitenkin pysyvän aisoissa yleiseurooppalaisen deflaation tai matalan inflaation ansiosta eikä korkojen nostoon ole tarvetta. Vaikka inflaatio tässä vaiheessa nousisikin ei korkoja nosteta, sillä EKP toimii euroalueen mittakaavassa.
Raha tulvii markkinoille. Inflaation uskon kuitenkin pysyvän aisoissa yleiseurooppalaisen deflaation tai matalan inflaation ansiosta eikä korkojen nostoon ole tarvetta. Vaikka inflaatio tässä vaiheessa nousisikin ei korkoja nosteta, sillä EKP toimii euroalueen mittakaavassa.
Julkisen sektorin velka lähtee
räjähdysmäiseen nousuun. Silti tässä vaiheessa ei vielä
juurikaan puututa julkisen sektorin menoihin. Julkinen hallinto
ajetaan kuitenkin jo tässä vaiheessa alas. Annetaan kuitenkin
ymmärtää, että parin vuoden sisällä on tulossa raju julkisen
sektorin menojen leikkaus. Koska keinot ovat kovat, tuloksia ei voi
jäädä odottamaan moneksi vuodeksi.
Diktaattorin toinen isku: Keppi
Noin yhden ja puolen vuoden kuluttua,
yritysten investointiaalto täytyy olla käynnissä. Yritykset ovat
valmiita työllistämään. Nyt diktaattori iskee kepin pöytään.
Vastikkeettomat tuet ajetaan alas. Mutta keskeiset
hyvinvointipalvelut säilytetään. Nyt meillä pitäisi olla
tilanne, jossa sekä työvoiman kysyntä että tarjonta on kova.
Talouskasvun pitäisi olla hyvin voimakasta.
Diktaattorin kolmas isku:
Takaisinveto
Koska julkinen
velka todennäköisesti kasvaa edelleen huimaa vauhtia,
veronkevennyksiä aletaan vetämään takaisin. Kuitenkin niin, että
verotus jää pysyvästi merkittävästi alemmalle tasolle kuin ennen
shokkihoitoa.
Selvää on, että
Suomella on oltava koko prosessin ajan luotottajien luottamus, sillä
heidän rahoillaanhan tämä kaikki toteutetaan. Ellei tämä
aikaansaisi talouskasvun käynnistymistä, siihen ei enää Suomen
tapauksessa ole mitään keinoa. Poliittisesta näkökulmasta
tällainen keinovalikoima on tietysti absurdi. Siksipä Suomella ei
ole toivoa.