maanantai 27. toukokuuta 2013

Nuutajärven lasitehdas symboloi maailman painopisteen muutosta

1793 perustettu Nuutajärven lasitehdas lopetetaan. Nuutajärven lasitehdas selviytyi Suomen sodasta (1808–1809), Krimin sodasta (1853–1856), ensimmäisestä maailmansodasta (1914–1918), verisestä sisällissodasta (1918), talvisodasta (1939–1940), jatkosodasta (1941–1944) ja Lapin sodasta (1944–1945). Nuutajärven lasitehdas selviytyi suurista nälkävuosista (1866–1868), jolloin kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä kuoli. Nuutajärven lasitehdas selviytyi 1800-luvun lopun pitkästä lamasta, 1930-luvun lamasta ja 1990-luvun syvästä lamasta.

Nuutajärven lasitehdas ei selviytynyt 2010-luvusta. Maailman taloudellinen, poliittinen, sotilaallinen ja sosiaalinen painopisteasetelma on nyt 2010-luvulla suuremmassa muutoksessa kuin kertaakaan aikaisemmin noiden Nuutajärven lasin kokemien vuosisatojen aikana. Ikävä kyllä, tässä suuressa historiallisessa myllerryksessä Länsi-Euroopalle ja Pohjois-Amerikalle on valittu häviäjän ja menettäjän osa. Tälle ei ole tehtävissä mitään eikä kukaan yritäkään tehdä mitään vääjäämättömän vääjäämiseksi.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Länsi-Eurooppa ratkoo ongelmiaan neuvostoperintein


Vanhoillisvasemmistolainen Guardian-sanomalehti kiinnitti huomiota erääseen erittäin oleelliseen seikkaan koskien Tukholman mellakoita. Guardianin toimittaja selasi läpi ruotsalaisen median etsien juttuja koskien Tukholman mellakoita. Pääuutisiksi keskellä mellakkaviikkoa nousivat lukuisten televisiotähtien rakkaushuolet, silvottuna löydetty thainainen lapissa ja raivostunut maanviljelijä. Ja niin – kyllä sieltä mellakoistakin löytyi juttuja, kun vain riittävän tarkkaan kaikki pikku-uutiset luki.

Guardianin toimittaja piti vaikenemista mellakoista esimerkillisenä, ja hänen mielestään brittimedian tulisi ottaa oppia tästä lähestymistavasta. Vaikeneminen ei median lähestymistapana vaikeisiin ongelmiin ole uutta. Neuvostoliitto ratkaisi kaikki ongelmansa näin. Neuvostososialismissa ei ollut edes rikollisuutta – niin täydellinen se oli.

Myös vainhoillis-sosiaalidemokratiat ovat ratkoneet vaikeat ongelmansa aina näin. Koulut, julkiset rakennukset, autot ja liiketilat palavat jatkuvasti kansankodissa, Tanskassa ja Ranskassa. Niistä voi löytää korkeintaan rivin uutiset paikallisesta mediasta – jos sitäkään.

Perinteinen dogma sanoo, että tuloerojen kasvaessa yhteiskunnalliset ongelmat kasvavat. Yritin löytää tästä tutkimusta. En löytänyt. Kaikki tutkimukset totesivat dogman, mutta yksikään tutkimus ei viitannut tutkimukseen, jossa tällaiseen tulokseen oli oikein tutkimalla päästy. Ruotsissa on maailman toiseksi pienimmän tuloerot Tanskan jälkeen. Molemmissa maissa slummit palavat enemmän tai vähemmän jatkuvasti.

Muistelen lukeneeni, että itse asiassa tuo perinteinen dogma on valhe, mutta tätä en löytänyt enää internetistä. Väite meni, että gini-kertoimen saavuttaessa riittävän pienet lukemat, sosiaaliset levottomuudet kasvavat. Mutta tästä minulla ei valitettavasti ole mustaa valkoisella.

Toinen perinteinen dogma sanoo, että tuloerojen kasvu korreloi negatiivisesti talouskasvuun. Nyt tätäkin on tutkittu uudelleen sekä vanhalla 1970-luvun aineistolla, että uudemmalla 1990-luvun aineistolla. Ja kas, korrelaatio hävisikin. Uusi aineisto viittaisikin, että tuloerojen kasvu kiihdyttää lievästi kasvua. Tutkimustulokset siis muuttuvat vallitsevan uskon mukaisesti.

Taloustieteilijä Simon Kuznetsin mukaan tuloerot elävät talouden kehitysvaiheiden mukaisesti. Voimakkaasti kasvavissa talouksissa tuloerot kasvavat. Taantuvissa ja kehittyneissä talouksissa tuloerot pysyvät vakaina tai laskevat. Tuloerojen vaikutuksista kasvuun kiistellään edelleen.

Sen sijaan julkisen sektorin koon vaikutuksesta talouskasvuun ei kiistellä. Se on kiistämätön, koska korrelaatio on niin vahva. Suuri julkinen sektori ja voimakas pitkäaikainen kasvu on mahdoton yhtälö. Tämä tieto ei kiinnosta mediaa vanhoillis-sosiaalidemokratioissa. Ongelma ratkaistaan vaikenemalla se kuoliaaksi.

Kaikkina niinä vuosikymmeninä, joina olen vanhoillis-sosiaalidemokratiassa elänyt, on jauhettu tuloerojen turmiollisuudesta. Sen sijaan en ole nähnyt ensimmäistäkään keskustelun aloitetta tuloeroista. En siis ensimmäistäkään. Mikä on se tuloerojen taso, johon pyritään? Pitääkö tuloerot poistaa täysin? Siis kaikille kirjaimellisesti samat tulot? Vai mennäänkö peräti Marxismiin, jossa puolue antaa ihmiselle hänen tarpeidensa mukaan. Jos meillä on miljoona ihmistä, joilla on voimakas tarve olla maailman rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia, senkin puolue antaa hyvää hyvyyttään.

Näyttää siltä, että keskustelulla vanhoillis-sosiaalidemokratiassa tarkoitetaan ylhäältä alas suuntautuvaa ideologista, yksipuolista, väkivaltaista ja sadistista propagandahakkaamista. Kun propaganda ja todellisuus ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään, ongelma ratkaistaan vaikenemalla siitä aggressiivisesti ja aktiivisesti. Kun maailma on muuttunut päälaelleen sitten 1970-luvun, voimmeko me ratkaista ongelmamme tällä perinteisellä ja sosialismissa hyväksi havaitulla tavalla?

maanantai 20. toukokuuta 2013

Suomi - matalan jalostusasteen vientimaa


Suomen vientitilastojen TOP 20 lista näyttää aika tyypilliseltä taantuvan kehitysmaan vientitilastolta. Listaa leimaavat vientituotteiden matala jalostusaste ja raaka-aineet. Myydyimpien vientiartikkelien raaka-aineetkaan eivät ole kotimaasta.

Tässä lista: Kaasuöljyt, moottoribensiini, kirjoitus- ja painatuspaperi, sooda- ja sulfaattisellu, paperi kartonki ja pahvi, matkapuhelimet, teräslevyvalmisteet, lääkkeet, puutavara, päällystämätön paperi ja kartonki, monikerrospaperi, moottoribensiini yli 95 okt., lääketieteelliset kojeet, graafinen paperi, seostamaton nikkeli, kuusipuutavara, sähkömoottorin osat, polttoöljyt, muokkaamaton kulta, puhdistettu paperi.

Matkapuhelimet, lääkkeet, lääketieteelliset kojeet ja sähkömoottorin osat eivät kuulu joukkoon. Matkapuhelimien osalta taantuminen ja alasajo on ollut hurjaa viime vuosina. Lääkkeiden vienti väheni vuonna 2012. Lääketieteellisistä kojeista ja sähkömoottorin osista ei ole tietoa, mutta arvelen niiden viennin taantuvan pitkällä tähtäimellä. Kun nämä tuotteet tipahtavat listalta, Suomi on taantuvan kehitysmaan kaltainen vientimaa.

Huomionarvoista on myös se, että metsäteollisuuden tuotteet dominoivat listalla. Metsäteollisuus on pitkin 2000-lukua ajanut alas kapasiteettiaan. Kapasiteetin alasalo jatkuu edelleen. Siten viennin kääntäminen kasvuun on erittäin haastavaa tulevaisuudessa varsinkin jos lista puhdistetaan polttoaineista. Öljytuotteista jää erittäin vähän taloudellista hyötyä kotimaahan.

Suomi 50. kilpailukykyisin maa 102 maasta


Baseline Profitability Index keskittyy vain ja ainoastaan siihen, mitä investoijat odottavat ja haluavat investoinnin kohteena olevalta maalta. Investoijat haluavat rahoilleen kasvua eli tuottoa; he haluavat, että heidän rahansa ovat turvassa; he haluavat, että heidän rahansa on helposti kotiutettavissa.

Kun kilpailukykyä mitään investoijien näkökulmasta, maat asettuvat hyvin erilaiseen järjestykseen kuin ideologisilla perusteilla tehdyissä WEF:n mittauksissa. Suomi sijoittuu BPI:n mittauksessa 50. kilpailukykyisimmäksi maaksi 102 maan joukosta.

Kolme top-kymmenestä maasta tulevat Afrikasta: Botswana (2. sija), Ruanda (5. sija) ja Ghana (10. sija). TOP 20 -maista 6 on afrikkalaisia. TOP 20 -maista 5 on aasialaisia. Afrikka on Aasian rinnalla menestyksekkäin manner. Afrikan menestys ei ole yllätys niille, jotka jonkin verran tuntevat mannerta.

Ensimmäinen eurooppalainen maa on Viro (12. sija). Ensimmäinen länsi-eurooppalainen maa on Irlanti (34. sija). Sitten tulevat Ruotsi (45. sija), Hollanti (48. sija) ja Britannia (49. sija). Länsi-Eurooppa menestyy heikoimmin kaikista talousalueista.

Mittaus herättää luonnollisesti halveksuntaa. Niin paljon, että sitä ei ole mediassa julkaistu lainkaan Suomessa. Ongelma on vain se, että mittaus noudattelee erinomaisesti maiden saamia ulkomaisia investointeja. Eli se mittaa erinomaisen hyvin sitä, mitä sen on tarkoituskin mitata. Investoijat karttavat ja hylkivät Länsi-Eurooppaa.


Esimerkkinä Ghana

Ymmärtääksemme, mistä on kysymys, otan esimerkiksi afrikkalaisen Ghanan. Ghana sijoittuu mittauksessa kymmenenneksi. Ghanan BKT kasvoi huhtikuussa 2013 vuodentakaiseen verrattuna 14,4 %. Vuonna 2011 BKT Ghanassa kasvoi 13,4 %. Ja vuonna 2012 BKT kasvoi 7 %. Mittaus varsin tervejärkisesti uskoo, että BKT:n kasvu korreloi investoinnin tuoton kanssa positiivisesti. Ghanan etu Suomen -0,2 % BKT-kasvuun verrattuna on varsin hämmentävä. Ghana ja Nigeria ovat itse asiassa maailman nopeimmin kasvavia talouksia.

BPI-indeksi käyttää investoinnin arvon säilymisen ja kotiuttamisen mittaamisessa Maailman pankin index of investor protection eli investoijan suojan indeksiä, Transparency Internationalin Corruption Perceptions -indeksiä, International Property Rights -indeksiä ja Menzie Chinn and Hiro Ito's rahoituksen avoimuus  -indeksiä. Nämä mittaavat maan korruptiota, omaisuuden suojaa, yritysten johdon rehellisyyttä ja rahoituksen avoimuutta.

Päinvastoin kuin moni kuvittelisi, nämä asiat ovat varsin hyvällä tolalla Ghanassa, Botswanassa ja Ruandassa. Ghana tarjoaa erittäin aggressiiviset vero- ja muut edut investoijalle. Tämä on trendi muissakin Afrikan maissa. Investoinneista kilpaillaan verisesti. Satsaaminen on tuottanut Ghanassa tuloksia. Erityisesti kiinalainen raha tulvii Ghanaan.

Maat, jotka menestyvät vertailussa, ovat suhteellisen hyviä kaikilla mitatuilla osa-aluille. Maat, jotka eivät menesty vertailussa, saattavat olla kohtuullisen hyviä joillakin osa-aluilla, mutta ovat muilla osa-aluilla huonoja.

Suomen ja Ghanan BPI-indeksin ero näkyy erittäin selkeästi toteutuneissa ulkomaisissa investoinneissa. FDI (Foreign direct investment) net inflow (maahan sijoitetut investoinnit miinus maasta sijoitetut investoinnit) oli suhteutettuna BKT:n Suomessa vuosina 2008, 2009 ja 2010 vastaavasti -0.84, 0.19 ja 2.97 prosenttia. Ghanassa samojen vuosien luvut olivat: 4.28, 6.49 ja 7.82. Ghanan talouteen sisään virtaavan rahan määrä vaikuttaa suurelta kun se suhteutetaan maan bruttokansantuottoon.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Nyt tehdään taloushistoriaa


Vuosi 2009 oli Suomen itsenäisyyden ajan syvin taantumavuosi. Seuraava taantuma iski jo kahden vuoden perästä vuonna 2012. Tätä ei ole tapahtunut itsenäisyyden aikana. Nyt tehdään siis Suomen taloushistoriaa.

Sen sijaan autonomian aikana vuoden 1870 ja 1890-luvun alkuvuosien välillä koettiin ”pitkä lama”. Talouden kasvu hidastui tuolloin pariin prosenttiin ja BKT laski kolmena vuotena, vuosina 1877, 1878 ja 1881. Näiden välillä ja pitkin 1880-lukua kasvuluvut olivat alhaisia. Aikaisempina vuosikymmeninä talous kasvoi nousukausina 5 % vuosivauhtia. Taloudelle tärkeä vienti polki koko 1880-luvun lähes paikallaan, ja koettiin voimakas deflaatio.

Suomessa 1930-luvun lama oli lievempi kuin muualla. Varsinaisesti miinukselle mentiin kolmena vuotena, yhteensä neljä prosenttia. 1990-luvun lamasta toivuttiin ilman uutta taantumaa, vaikkakin inhimillinen hinta oli silloin suurempi kuin mitä nykyisen taantuman hinta tähän mennessä on ollut.

Nykyiselle taloustilanteelle ei löydy Suomen autonomian ja itsenäisyyden aikaista selvää vertailukohtaa. 1800-luvun lopun pitkä lamassa vienti polki paikoillaan, mutta se ei missään vaiheessa romahtanut eikä jäänyt tuolle romahtaneelle tasolleen. Selvästikään Suomen vientiteollisuus (tai mitä se nyt silloin oli) ei ollut menettänyt kilpailukykyään kansainvälisessä kilpailutilanteessa kuten nyt. Edelleen pitkän laman aikana Suomen talous kykeni pitämään yllä kahden prosentin kasvuvauhtia, mikä kylläkin on erittäin hidasta kasvua, mutta silti huomattavasti nopeampaa kuin Suomen talous nyt kykenee suorittamaan.

Monet yhtäaikaiset negatiiviset tekijät takaavat sen, että tuleville lähivuosikymmenien talouskehitykselle Suomen taloushistoriassa ei löydy vertailukohtaa. Suomen tulevaisuus näyttää nyt taloudellisessa mielessä synkemmältä kuin kertaakaan aikaisemmin autonomian ja itsenäisyyden aikana. Muun yhteiskuntakehityksen kannalta Suomi on toki nähnyt synkempiäkin aikoja.