torstai 26. huhtikuuta 2012

Sisäinen devalvaatio on mahdollinen

Nettokeskipalkat yksityisellä sektorilla Kreikassa laskivat vuonna 2011 22,5% tippuen 16180 eurosta 12530 euroon OECD:n mukaan. Saksan tasoon nähden nettopalkat yksityisellä sektorilla ovat nyt Kreikassa alle puolet. Bruttopalkat tippuivat 20457 eurosta 15729 euroon eli 23,1%. Tilaston mukaan Kreikka oli ainoa maa 34 maasta, jossa brutto- ja nettopalkat laskivat.

Joten päättelemme tästä, että kyllä se paljon puhuttu sisäinen devalvaatio on mahdollinen länsimaissakin. Se vain voi toteutua äärimmäisessä hädässä kun kaikki on jo ympäriltä romahtanut. Jos järjen valo meillä vielä hiukankin väpättäisi, ymmärtäisimme, että se olisi sittenkin loppujen lopuksi kaikkien kannalta helpompi ja parempi, että antaisimme myös palkkojen joustaa talouden mukana sen sijaan, että sementoisimme palkat jäykillä työlainsäädäntösitoumuksilla kaikissa olosuhteissa johonkin tasoon.

Talouden kannalta olisi paljon parempi kriisioloissa että palkat joustavat kuin että ainoastaan työpaikat joustavat lisäten rajusti työttömyyttä. Valitettavasti, tuo järjen valon heikko lepatus voi syttyä ainoastaan totaalisen katastrofin kautta. Kreikka on tästä hyvä esimerkki.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Matti Vanhanen: W-mallinen lama vältettiin

Vuonna 2010 tuolloinen pääministeri Matti Vanhanen uskoi, että silloisella EU:n kriisirahoituspaketilla vältettiin uuden eli w-mallisen laman syntyminen juuri voitetun taantuman jälkeen. Ajattelin tuolloin, että se on sitten siinä W-lama. Olihan Jyrki Katainen antanut aiemmin surullisen kuuluisan "Ei koske Suomea" -lausuman. Odotin uuden taantuman tulevaksi jo aikaisemmin. Tarvittiin kuitenkin kahden vuoden odotus.

Viimeisten tilastojen mukaan Italia, Espanja ja Iso-Britannia ovat jälleen taantumassa. Niiden BKT on laskenut kaksi neljännestä peräkkäin. Luvut eivät ole pahasti negatiivisia missään, mutta näyttää siltä, että koko euroalue on luisumassa taantumaan.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Suomi velkaantunut 2000-luvulla euroalueen toiseksi nopeiten

EKP tilastoi euroalueen rahoitusinstituutioiden (monetary financial institutions) yhteen kootun taseen (Aggregated balance sheet). Tämä tase ei pidä sisällään eurosysteemiä (excluding the Eurosystem). Poimin näistä taseista joulukuun 1999 taseen ja heinäkuun 2011. Näistä kahdesta tasekirjasta poimin kultakin euromaalta vastuiden loppusumman molempina ajanhetkenä. Pistin maat vastuiden kasvunopeusjärjestykseen.


Suomen velkaantumisvauhti yllätti

Sain seuraavan taulukon.

Euroalueen maiden rahoitusinstituutioiden vastuiden kasvunopeus prosenteissa aikavälillä 1999-2011. Summat ovat miljardeja euroja.

Velkaantumisen nopeusjärjestys euroalueella on: Irlanti, Suomi, Espanja, Kreikka, Hollanti, Italia, Portugali, Ranska, Itävalta, Luxemburg, Belgia, Saksa. Irlanti, Espanja, Kreikka, Italia ja Portugali ovat tulleet tunnetuksi akuutista jo kaksi vuotta jatkuneesta finanssikriisistä. Suomi ja Hollanti eivät ole olleet otsikoissa negatiivisessa valossa.

Suomen korkea asema yllättää. Suomen virallinen julkinen velka on muihin euromaihin nähden matala. Kotitalouksien velkaantumisaste (noin 120%) on ohittanut 1990-luvun huipun, mutta sekin on varsin matala verrattuna maailman velkaisimpien kotitalouksien Tanskan ja Hollannin (350% ja 290%) absurdeihin lukemiin. Miksi siis Suomi loistaa supervelkaantujana vaikka Suomen viralliset tilastot eivät näytä tulipunaista?



Ketkä ovat velkaantuneet kansantaloudessa

Velkaantujista Suomen kansantaloudessa yksi voidaan sulkea pois. Se on tuottava ja vientiä harjoittava teollisuus. Teollisuuden reaaliarvoiset investoinnit uuteen tuotantoon Suomessa ovat laskenee 1980-luvulta tasaisesti ja laskevat edelleen. Poistuva teollisuus ei voi velkaantua täällä. Todennäköisesti kaikki muut toimijat (kotitaloudet, julkinen sektori) velkaantuvat vauhdilla.

Julkinen sektori on arvoitus. Se on arvoitus siksi, että viralliset tilastot kattavat vain pienen osan julkista sektoria. Kun kunnat investoivat vuokra-asuntotuotantoon, ne tekevät sen itsenäisen yhtiön kautta. Tämän yrityksen velka ei näy julkisessa velkatilastossa vaikka se taatusti on julkista velkaa. Siksi me emme tiedä, mikä on suomen julkisen sektorin velkaantumisaste. Se on vain varmaa, että se on hyvin paljon suurempi kuin viralliset tilastot antavat ymmärtää.

Suomi ja Hollanti ovat euroalueen tähtisuoriutujia. Suomi velkaantuu lähes nopeinta tahtia maailmassa, ja Hollannin kansatalous on kokonaisuutena velkaantunein tai lähes velkaantunein maailmassa. Tämä kertonee aika karua kieltä Länsi-Euroopan nykytilasta. Ainoastaan Saksan peruslinja poikkeaa hieman yleisestä järjettömästä velkaantumisrallista.


Velkaantumisella ostetaan bruttokansantuotteen kasvua

Kun Länsi-Euroopan teollinen selkäranka on murtunut, kasvu on haettava muualta. Jäljelle jäävät kotitaloudet ja julkinen sektori. Kasvu on saatava aikaan näillä. Kasvu vaatii julkisia investointeja ja kotitalouksien kulutusta. Kaikki tämä tehdään velaksi. Jäykkä oligopolistinen ja julkisen vallan tassun alla oleva asuntotuotanto ei jousta kysynnän kasvun mukana. Syntyy asuntokuplia. Asuntokuplat ovat tosiasia kaikkialla Länsi-Euroopassa, mutta osassa Länsi-Eurooppaa (esim. Suomi) ne eivät vain ole vielä puhjenneet.

425 % velkamäärän kasvulla saavutettiin siis 45 % bkt:n kasvu.

Suomen bruttokansantuote kasvoi aikavälillä 2000 – 2011 45 %. 425 % velkamäärän kasvulla saavutettiin siis 45 % bkt:n kasvu. Luvut ovat järisyttäviä, suorastaan epäuskottavia. Keskimäärin euroalueella meni hieman paremmin. 210 % velan kasvulla saavutettiin 43% bkt:n kasvu. Todennäköisesti kehitys on se, että yhä suuremmalla velkamäärän kasvulla saavutetaan yhä pienempi bkt:n kasvu. Tämän määrää jo korkomenojen kasvu. Ei tarvita minkäänlaista mielikuvitusta kuvitella se, että tämän menon loppu on lähellä koko Länsi-Euroopassa – ei siis pelkästään Kreikassa.