EK:n uusimmassa luottamusindikaattoreissa vähittäiskaupan
näkymät ovat synkemmät kuin vuonna 2009 romahduksessa
syvimmillään. Kansan laskeva ostovoima, velkaantuminen ja velanoton
hiipuminen heikentävät näkymiä. Myös muiden toimialojen
luottamusindikaattorit osoittavat edelleen heikkenevää. Muun
Euroopan optimismin nousua ei luottamusindikaattoreissa näy.
Tämä tarkoittanee sitä, että ensi vuodelle viritetyt
kasvuodotukset saattavat totuttuun tapaan osoittautua ylioptimisiksi.
Olkoonkin, että nuo kasvuodotukset ovat erittäin varovaisia.
Ostovoiman hiipumisen eli kotimaisen kysynnän merkitys kasvaa, kun
vientiteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta supistuu nopeasti.
Perinteisesti investointihyödykkeitä tuottava vientiteollisuus
on lähtenyt lamasta hitaasti nousuun. Vientiteollisuuden merkityksen
vähetessä ne, jotka odottavat vientiteollisuuden vetävän Suomen
talouden ensi vuonna nousuun, kokevat todennäköisesti jälleen
kerran pettymyksen. Muutokset Suomen tuotantorakenteessa ovat olleet
erittäin nopeita sitten finanssikriisin alun.
perjantai 27. syyskuuta 2013
lauantai 21. syyskuuta 2013
Turpeesta ja puusta moottoripolttoainetta
Suomella on loppumattomat energiavarat soilla ja metsissä.
Metsäenergiavarat ovat uusiutuvia, joten ne eivät käyttämällä
lopu. Suoenergiavarat ovat hitaasti uusiutuvia. Suoenergiavaratkin
ovat käytännössä loppumattomia, sillä ne ovat Suomessa valtavat.
Teknisesti hyödynnettävissä olevat turvevarat Suomessa sisältävät energiaa 13 000 terawattituntia. Tämä vastaa 1 100 miljoonaa ekvivalenttista öljytonnia. Pohjanmeren öljyvarat on arvioitu suuruudeltaan noin 600 miljoonaksi ekvivalenttiseksi öljytonniksi.
Teknisistä ympäristömäärittelysyistä turvetuotanto ajetaan käytännössä hitaasti alas Suomessa. EU ei hyväksy turvetta uusiutuvaksi energiaksi vaan pitää sitä fossiilisena polttoaineena. Näin ollen se lisää hiilidioksidipäästöjä. Punavihreät pitävät parempana polttaa ulkomaista fossiilista polttoainetta - kivihiiltä turpeen sijaan, ja haluavat ajaa turvetuotannon alas.
Uusia mahdollisuuksia
Lähitulevaisuudessa selluloosasta voidaan tuottaa polttoainetta liikenteeseen. Turve kuten puu, puujätteet ja maatalousjätteet sisältävät selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä. Näistä ei voida suoraan tuottaa etanolia. Lähitulevaisuudessa selluloosasta voidaan kuitenkin tuottaa teollisessa mittakaavassa etanolia tai hiilivetyjä. Selluloosa ja hemiselluloosa pilkotaan entsyymisessä hydrolyysissä glukoosimolekyyleiksi lehmän pötsin tapaan. Tuotoksesta voidaan tuottaa etanolia tai muunnelluilla mikrobeilla hiilivetyjä.
Homma ei ole haihattelua. Royal Dutch Shell arvioi saavansa selluloosasta tuotetun biopohjaisen bensiinin, dieselöljyn ja lentopetrolin markkinoille jo ihan lähivuosina, ja hinta pitäisi olla kilpailukykyinen 60 dollarin hintaisen raakaöljytynnyrin kanssa. Ensimmäiset kaupalliset laitokset toteutettiin USA:ssa jo vuonna 2008. Myös Euroopassa on toteutettu useita pienempiä laitoksia. Italialainen Mossi & Ghisolfi Group toteutti vuonna 2011 tähän mennessä suurimman laitoksen, jonka vuosituotanto on 13 miljoonaa US gallonaa.
Tässä yhteydessä kukaan ei ole puhunut turpeesta. Luulisi kuitenkin, että turve jos mikä olisi sopiva raaka-aine tällaiseen tuotantoon. Turpeen etu on se, että siitä saadaan energiaa suuria määriä suppealta alalta verrattuna puuhun tai maatalousjätteeseen. Logistisesti saavutetaan suuri etu, kun pienehköjä tuotantolaitoksia sijoitetaan turvesoiden lähettyville. Suomi on energialuonnonvaroiltaan rikkaampi kuin Norja. Sitä vain ei haluta hyödyntää.
Minkään sortin hypeä asian ympärillä ei esiinny. Tämä mielestäni on vain hyvä merkki, ja mieluummin osoittaa asian realistisuuden kuin sen utopistisuuden.
Alalla toimivat yritykset
Yritykset, jotka työskentelevät asian edistämiseksi sijaitsevat pääasiassa Pohjois-Amerikassa. USA:n hallitus tukee vahvasti alan kehitystä. Ensimmäisen aallon monet sellubiopohjaisen polttoaineiden kehittäjäyritykset ovat menneet jo konkurssiin, mutta silti alan tulevaisuuden näkymät nähdään hyvinä. Yrityksiä ovat mm. Verenium Corporation, Blue Sugars Corp, Abengoa, POET, Diversa, Novozymes, Dyadic ja Iogen Corporation. Tutkijat arvelevat, että USA voisi tuottaa selluloosapohjaista etanolia 21 miljardia gallonaa vuodessa vuoteen 2022 mennessä. Nyt siis tuotanto on käytännössä nolla.
Pörssinoteerattuja yrityksiä, jotka toimivat sellupohjoisen etanolituotannon alalla, on olemassa. Pacific Ethanol aikoo rakentaa puuraaka-aineesta tuottavan etanolituotantolaitoksen. Tuotantomäärä on pieni (2,4 miljoonaa gallonaa vuodessa). Verasun Energy väittää, että nykyiset etanolilaitokset on helppo muuntaa sellupohjaiseksi laitoksiksi. Kohonnut maissin hinta on ajanut ahtaalle etanolin tuottajat. Vaihtoehtoinen ja järkevämpi raaka-aine on löydyttävä.
Verenium Corporation, joka tutkii selluetanolituotannossa tarvittavia entsyymejä, aikoi rakentaa kaksi pilottituotantolaitosta. Yritys on nyt hakenut suojaa velkojilta ja on konkurssissa.
Bluefire Ethanol aikoo rakentaa 55 miljoonaa gallonaa vuodessa tuottavan laitoksen hallituksen tuella. Hallitus tukee tuotantoa 1,18 dollaria tuotettua gallonaa kohti. Tämäkin yritys näyttäisi olevan konkurssissa. Taloudellista menestystä ei siis ole vielä alalla nähty. Ideasta toimivaan toteutukseen on pitkä matka.
Teknisesti hyödynnettävissä olevat turvevarat Suomessa sisältävät energiaa 13 000 terawattituntia. Tämä vastaa 1 100 miljoonaa ekvivalenttista öljytonnia. Pohjanmeren öljyvarat on arvioitu suuruudeltaan noin 600 miljoonaksi ekvivalenttiseksi öljytonniksi.
Teknisistä ympäristömäärittelysyistä turvetuotanto ajetaan käytännössä hitaasti alas Suomessa. EU ei hyväksy turvetta uusiutuvaksi energiaksi vaan pitää sitä fossiilisena polttoaineena. Näin ollen se lisää hiilidioksidipäästöjä. Punavihreät pitävät parempana polttaa ulkomaista fossiilista polttoainetta - kivihiiltä turpeen sijaan, ja haluavat ajaa turvetuotannon alas.
Uusia mahdollisuuksia
Lähitulevaisuudessa selluloosasta voidaan tuottaa polttoainetta liikenteeseen. Turve kuten puu, puujätteet ja maatalousjätteet sisältävät selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä. Näistä ei voida suoraan tuottaa etanolia. Lähitulevaisuudessa selluloosasta voidaan kuitenkin tuottaa teollisessa mittakaavassa etanolia tai hiilivetyjä. Selluloosa ja hemiselluloosa pilkotaan entsyymisessä hydrolyysissä glukoosimolekyyleiksi lehmän pötsin tapaan. Tuotoksesta voidaan tuottaa etanolia tai muunnelluilla mikrobeilla hiilivetyjä.
Homma ei ole haihattelua. Royal Dutch Shell arvioi saavansa selluloosasta tuotetun biopohjaisen bensiinin, dieselöljyn ja lentopetrolin markkinoille jo ihan lähivuosina, ja hinta pitäisi olla kilpailukykyinen 60 dollarin hintaisen raakaöljytynnyrin kanssa. Ensimmäiset kaupalliset laitokset toteutettiin USA:ssa jo vuonna 2008. Myös Euroopassa on toteutettu useita pienempiä laitoksia. Italialainen Mossi & Ghisolfi Group toteutti vuonna 2011 tähän mennessä suurimman laitoksen, jonka vuosituotanto on 13 miljoonaa US gallonaa.
Tässä yhteydessä kukaan ei ole puhunut turpeesta. Luulisi kuitenkin, että turve jos mikä olisi sopiva raaka-aine tällaiseen tuotantoon. Turpeen etu on se, että siitä saadaan energiaa suuria määriä suppealta alalta verrattuna puuhun tai maatalousjätteeseen. Logistisesti saavutetaan suuri etu, kun pienehköjä tuotantolaitoksia sijoitetaan turvesoiden lähettyville. Suomi on energialuonnonvaroiltaan rikkaampi kuin Norja. Sitä vain ei haluta hyödyntää.
Minkään sortin hypeä asian ympärillä ei esiinny. Tämä mielestäni on vain hyvä merkki, ja mieluummin osoittaa asian realistisuuden kuin sen utopistisuuden.
Alalla toimivat yritykset
Yritykset, jotka työskentelevät asian edistämiseksi sijaitsevat pääasiassa Pohjois-Amerikassa. USA:n hallitus tukee vahvasti alan kehitystä. Ensimmäisen aallon monet sellubiopohjaisen polttoaineiden kehittäjäyritykset ovat menneet jo konkurssiin, mutta silti alan tulevaisuuden näkymät nähdään hyvinä. Yrityksiä ovat mm. Verenium Corporation, Blue Sugars Corp, Abengoa, POET, Diversa, Novozymes, Dyadic ja Iogen Corporation. Tutkijat arvelevat, että USA voisi tuottaa selluloosapohjaista etanolia 21 miljardia gallonaa vuodessa vuoteen 2022 mennessä. Nyt siis tuotanto on käytännössä nolla.
Pörssinoteerattuja yrityksiä, jotka toimivat sellupohjoisen etanolituotannon alalla, on olemassa. Pacific Ethanol aikoo rakentaa puuraaka-aineesta tuottavan etanolituotantolaitoksen. Tuotantomäärä on pieni (2,4 miljoonaa gallonaa vuodessa). Verasun Energy väittää, että nykyiset etanolilaitokset on helppo muuntaa sellupohjaiseksi laitoksiksi. Kohonnut maissin hinta on ajanut ahtaalle etanolin tuottajat. Vaihtoehtoinen ja järkevämpi raaka-aine on löydyttävä.
Verenium Corporation, joka tutkii selluetanolituotannossa tarvittavia entsyymejä, aikoi rakentaa kaksi pilottituotantolaitosta. Yritys on nyt hakenut suojaa velkojilta ja on konkurssissa.
Bluefire Ethanol aikoo rakentaa 55 miljoonaa gallonaa vuodessa tuottavan laitoksen hallituksen tuella. Hallitus tukee tuotantoa 1,18 dollaria tuotettua gallonaa kohti. Tämäkin yritys näyttäisi olevan konkurssissa. Taloudellista menestystä ei siis ole vielä alalla nähty. Ideasta toimivaan toteutukseen on pitkä matka.
perjantai 13. syyskuuta 2013
Suomen vuotuinen keskikasvu saattaa olla jo negatiivinen
Arviot Suomen talouden noin yhden prosentin keskimääräisestä
vuosikasvusta tällä vuosikymmenellä saattavat osoittautua, kuten
kaikki muutkin taloutta koskevat arviot, aivan liian optimistiseksi.
Siitäkin huolimatta, että tuo prosentin keskikasvuarvio on
itsessään jo tuomiopäivän ennuste. Nimittäin näyttää siltä,
että Suomi on saattanut siirtyä jo negatiivisen kasvun aikakauteen. 1990-luvulla ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomen talous kasvoi hieman yli kahden prosentin vuosittaista keskivauhtia. Seuraava kuva selventää asiaa.
Suomi ei ole suinkaan yksin tällä reissulla, jota ei ole koettu koskaan aikaisemmin Suomen autonomian eikä itsenäisyyden aikana. Tästä on hyvä ponnistaa kustantamaan kiihtyvällä vauhdilla paisuvaa velkataakkaa, paisuvaa julkista sektoria ja vanhenevaa väestöä. Eikö vain?
Tässä lisäksi vielä Hollannin, Ranskan, Tanskan ja Islannin vastaavat kuvat. Islannin talous on jälleen rajussa syöksykierteessä. Islannin talous romahti 6,5 prosenttia toisella neljänneksellä ensimmäisestä neljänneksestä.
Suomen bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu
edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja
Suomi ei ole suinkaan yksin tällä reissulla, jota ei ole koettu koskaan aikaisemmin Suomen autonomian eikä itsenäisyyden aikana. Tästä on hyvä ponnistaa kustantamaan kiihtyvällä vauhdilla paisuvaa velkataakkaa, paisuvaa julkista sektoria ja vanhenevaa väestöä. Eikö vain?
Tässä lisäksi vielä Hollannin, Ranskan, Tanskan ja Islannin vastaavat kuvat. Islannin talous on jälleen rajussa syöksykierteessä. Islannin talous romahti 6,5 prosenttia toisella neljänneksellä ensimmäisestä neljänneksestä.
Hollannin bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu
edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja
Ranskan bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu
edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja
Tanskan bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu
edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja
Islannin bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu
edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja
torstai 12. syyskuuta 2013
USA repii elintasokaulaa Länsi-Eurooppaan
Historiallisesti pysyväisluonteinen talouden
kasvuero USA:n eduksi suhteessa Länsi-Eurooppaan on levähtänyt merkittävästi suuremmaksi
sitten finanssikriisin alun. Asia tulee selväksi seuraavasta
kuvasta.
USA:n, Euroalueen ja OECD:n poisluettuna
euroalue bruttokansantuote vuosina 2000-2013
Kuten kuvasta näkyy kasvuero on kiihtynyt sitten
finanssikriisin alun USA:n hyväksi. USA repii kaulaa jopa
euroalueesta puhdistettuun OECD:n.
Teollisuus määrää tahdin
Näin jälkiteollisena palveluyhteiskunta-aikakautena
teollisuus määrittelee kansankuntien tulevaisuuden, talouden
kasvun ja elinehdot. Tämä näkyy selvästi vertailtaessa
teollisuustuotannon kehitystä euroalueen ja USA:n välillä.
Taantuva teollisuus takaa kasvavat velkavuoret ja hitaan kasvun.
Euroalueen teollisuustuotanto 1998-2013
USA:n teollisuustuotanto 2000-2013
Pohjoismaat ja Itä-Eurooppa
Vertailtaessa
Pohjoismaita ja Itä-Eurooppaa näkyviin tulee itä-länsisuuntainen
syvä kuilu taantuvien Pohjois- ja Länsi-Euroopan sekä kehittyvän
Itä-Euroopan välillä. Tässä vertailtavana on teollisuustuotannon
kehitys suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Teollisuustuotannon
kehitys suhteessa bruttokansantuotteeseen Pohjoismaissa ja
Itä-Euroopassa 1998-2011
Ruotsista
muistamme viime vuosina esiintyneet lukemattomat ”Ruotsi
porskuttaa” -otsikot kauppalehden kirjeenvaihtajan Auli Maunon
säestyksellä. Lempinimenä on käytetty mm. ”Euroopan
taloustähti” -nimitystä. Kuvaajan perusteella tälle
”porskutukselle” on harvinaisen vähän substanssia. Ainoa ero
Suomeen on, että teollisuustuotanto on erittäin hienoisen
aavistuksen verran paremmin toipunut finanssikriisin jälkeen.
Toipumisesta ei kummassakaan maassa teollisuuden suhteen voi kuitenkaan juuri
puhua. Huomattavaa on, että otsikoissa Viro ei koskaan ”porskuta”.
Onkin ilmeistä, että mitä vähemmän ”porskutusta”, sen
parempi kansakunnan tulevaisuuden kannalta.
Aivan oma
lukunsa on ”rikas Norja”. Norjaa voisi luonnehti rikkaaksi
kehitysmaaksi, joka on täysin riippuvainen yhdestä ainoasta
raaka-aineesta – öljystä. Teollisuutta tuskin käytännössä on
jäljellä muuta kuin välttämätön öljyn tuotantoon ja
jalostukseen liittyvä teollisuus. Huomattavaa on, että BKT on
kasvanut Norjassa 2000-luvulla erittäin hitaasti, jopa Suomea ja
Ruotsiakin hitaammin, huolimatta öljyn hinnan erittäin myönteisestä
kehityksestä.
Suomen
erittäin vakava tilanne tulee esille vielä paremmin varsinaisessa
teollisuustuotannon kehityskuvaajassa.
Teollisuustuotannon
kehitys Pohjoismaissa ja Itä-Euroopassa 1998-2011
Etu, jonka
Suomi saavutti 2000-luvun alussa nopeammalla kasvulla kuin mitä
Ruotsilla tuohon aikaan oli, on nyt sulamassa nopeasti.
Bruttokansantuote kulkee kauniisti käsikädessä teollisuustuotannon
tahdissa. Velkarahan hillitön pumppaaminen kotitalouksille,
yrityksille ja julkiselle sektorille näyttää vaikuttavan
hämmentävän vähän positiivisesti kasvuun. Sen sijaan velkarahan
pumppaamisen lopettamisella tulisi olemaan erittäin jyrkkä
negatiivinen vaikutus talouskasvuun taantuvissa talouksissa.
Bruttokansantuotteen kehitys Pohjoismaissa ja Itä-Euroopassa 1998-2011
tiistai 10. syyskuuta 2013
Suomi ei pääse kasvun imuun
Näyttää siltä, että luvattu kulman
takana oleva kasvu osoittautuu Suomen osalta jälleen ties monennenko
kerran toiveajatteluksi. Teollisuuden uudet tilaukset vähenivät
heinäkuussa 4,3 prosenttia vuoden takaisesta. Tilaukset toki
heilahtelevat kuukausittain, mutta EK:n elokuun suhdannebarometri
kääntyi jälleen laskuun.
Tilanne synkkenee jonkin verran vuoden
jälkipuoliskolla, ja odotukset lähitulevaisuudesta ovat kääntyneet
uudelleen laskuun. Keväällä barometri odotti jo hienoista
paranemista. Jos muu euroalue on nyt nousemassa hitaaseen kasvuun, ei
se näytä Suomea ainakaan vielä koskevan. Kuluttajien ostovoiman
hiipuminen, ja ensi vuonna mahdollisesti toteutettavat julkisen
sektorin vähäinen paisumisen hillitseminen eivät edesauta taloutta
kasvuun.
Euroalueella sen sijaan elokuussa kuluttajien ja liike-elämän luottamusindikaattori (Economic Sentiment Indicator ESI) jatkoi nousuaan neljättä kuukautta peräkkäin. Luottamusindikaattori saavutti pisteluvun 95,2, ja siten pysyy edelleen pitkän ajan keskiarvon alapuolella (100).
Euroalueella sen sijaan elokuussa kuluttajien ja liike-elämän luottamusindikaattori (Economic Sentiment Indicator ESI) jatkoi nousuaan neljättä kuukautta peräkkäin. Luottamusindikaattori saavutti pisteluvun 95,2, ja siten pysyy edelleen pitkän ajan keskiarvon alapuolella (100).
maanantai 9. syyskuuta 2013
Julkinen sektori piti bruttokansantuotteen pinnalla
Tilastokeskus korjasi toisen
neljänneksen BKT:n kasvun 0,2 prosenttiin edellisestä
neljänneksestä. Vuoden 2012 toiseen neljännekseen verrattuna
bruttokansantuote pieneni 1,2 prosenttia
työpäiväkorjattuna.
Ainoastaan julkinen kulutus kasvoi. Yksi bruttokansantuotteen laskukaava on BKT=yksityinen kulutus+julkinen kulutus+investoinnit+vienti-tuonti. Tässä kaavassa ainoastaan muuttuja julkinen kulutus kasvoi. Muiden muuttujien arvot pienenivät tai pysyivät entisen suuruisina.
Tästä päästäänkin
mielenkiintoiseen ilmiöön. Kun julkisen sektorin osuus
kansantaloudessa on erittäin suuri kuten sosiaalidemokratioissa
tilanne on, voi BKT kasvaa siitäkin huolimatta, että yksityinen
kulutus laskee, investoinnit laskevat, viennin volyymi laskee,
työttömyys kasvaa, ostovoima heikkenee ja kansa köyhtyy. Julkisen kulutuksen lisäys rahoitetaan täysimääräisesti nettovelanotolla. Juuri
tällainen tilanne meillä nyt on, ja BKT vain kasvaa.
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Suomi maailman kolmanneksi kilpailukykyisin
Maailman talousfoorumin WEF rankkasi
Suomen jälleen maailman kolmanneksi kilpailukykyisimmäksi maaksi.
Se on varmaa, että tällä kilpailukyvyllä Suomen tulevaisuus on
turvattu ja loistava. Ainoa mikä tulee muistaa on, että emme muuta
tästä lähes maailman parhaiten toimivassa systeemissä mitään.
Pilallehan se vain menisi, jos toimivaa systeemiä lähdetään
korjaamaan.
Terveydenhuoltokin on maailman
parhaita, kuten olen epäillytkin. Terveyskeskuslääkärin
jonotusajat saattavat olla Suomessa parhaillaan absurdit viisi
viikkoa. Siis, viisi viikkoa odotusta siitä, että voit kertoa
lääkärille, että sinulla on ollut flunssaa. Maksimitoimenpide,
mitä terveyskeskuslääkäri ensimmäisellä vastaanotolla tekee, on
lienee verenpaineen mittaus.
Jos tätä joutuu odottamaan viisi viikkoa Suomessa, ja ollaan edelleen maailman parhaita, millaisia terveydenhuoltojärjestelmät sitten muissa maissa ovat? Virossa terveyskeskuslääkärille pääset samana päivänä tai viimeistään seuraavana päivänä. Jonoja ei erikoissairaanhoitoon ole Virossa. Oikeastaan Suomessakaan ei ole jonoja erikoissairaanhoitoon. Nimittäin erikoissairaanhoitoa oman kokemukseni mukaan ei käytännössä saa, oli siihen miten kipeä tarve hyvänsä. Ja erikoissairaanhoidossakin ollaan täällä jälleen maailman parhaita.
Jos tätä joutuu odottamaan viisi viikkoa Suomessa, ja ollaan edelleen maailman parhaita, millaisia terveydenhuoltojärjestelmät sitten muissa maissa ovat? Virossa terveyskeskuslääkärille pääset samana päivänä tai viimeistään seuraavana päivänä. Jonoja ei erikoissairaanhoitoon ole Virossa. Oikeastaan Suomessakaan ei ole jonoja erikoissairaanhoitoon. Nimittäin erikoissairaanhoitoa oman kokemukseni mukaan ei käytännössä saa, oli siihen miten kipeä tarve hyvänsä. Ja erikoissairaanhoidossakin ollaan täällä jälleen maailman parhaita.
Suomessa julkisen sektorin menot
suhteutettuna bruttokansantuotteeseen on maailman korkeimpia. Edellä
on kourallinen sellaisia maita kuten Pohjois-Korea, Zimbabwe, Kuuba,
Ranska, Tanska ja Ruotsi. Kilpailukyky määritellään talouden
kykynä kasvaa tulevaisuudessa. Kansantaloudessa tulevaisuuden
talouskasvun määrää yksi mittari. Se on julkisen sektorin koko
kansantuotteesta. Mitä suurempi koko, sen alhaisempi kasvu.
Korrelaatio on erittäin vahva, ja kulmakerroin
on negatiivinen sekä suuri. Tästä kirjoitin aikaisemmin viitaten eri tutkimuksiin,
joita kukaan ei ole kyseenalaistanut. Suomi siis tosiasiassa on
maailman kilpailukyvyttömimpiä maita Pohjois-Korean ohella.
Käteen jää siis väistämättä
kysymys, mikä toimija tämä WEF on, ja mikä sen motiivi on? Jos
1950 – 1990 olisi ollut vastaavia kilpailukykymittauksia,
Neuvostoliitto, Kiina, DDR ja muut olisivat varmasti olleet
ylivertaisia noissa mittauksissa. Koska Pohjois-Koreaa, Zimbabwea ja
Kuubaa ei enää voi hehkuttaa maailman kilpailukykyisimmiksi maiksi,
jäljelle jää pohjoismaiset hyvinvointivaltiot. Näillä valtioilla
on mitä ilmeisemmin erittäin tärkeä uskonnollinen rooli
vanhoillisimmalle äärivasemmistolle länsimaissa. Ne pitävät yllä
uskoa ja moraalia vielä ainakin hetken.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)