TEM:n juuri julkaistu raportti ”Suomen
talouskasvun eväitä 2010-luvulla” ottaa tavoitteeksi synnyttää
200 000 uutta yksityisrahoitteista työpaikkaa. Kun huolto- ja
kantosuhde heikkenee, tulisivat työpaikat enemmän kuin tarpeeseen.
Vaan millä eväillä valtio aikoo nämä työpaikat luoda?
Lähtökohdat
Bruttokansantuotteen keskimääräinen
kasvuvauhti vuosina 1950 – 2020
Kuva 1. Bkt:n kasvuvauhti 1950 – 2020
Suomen talouden bruttokansantuotteen
keskikasvuvauhti romahti 1960-luvun viidestä prosentista 1980-luvulle
tultaessa kolmeen prosenttiin. Sama ajanjakso oli pohjoismaisen
hyvinvointiyhteiskunnan kiihkoisinta rakennusaikaa. Tuolloin julkista
sektoria paisutettiin ja yksityisestä sektorista pyrittiin pääsemään
mieluummin eroon kokonaan. Neuvostoliitto oli näennäisesti
voimissaan vielä 1980-luvun lopussa, ja se oli nykytermein
ilmaistuna maailman kilpailukykyisin valtio sekä sosiaalisesti että
taloudellisesti. Sosialismin voittokululle ei ollut vaihtoehtoja.
1990-luku toi sosialismin romahduksen. Se toi julkaisun mukaan globaaleille markkinoille 2-3 miljardia uutta ihmistä (erittäin varovainen arvio vaikka osa sosialistisesta maailmasta oli vapautunut jo aiemmin). Seuraukset näkyvät kuvassa 1.
2010-luvulle tultaessa keskimääräinen
vuosikasvu on laskenut ehkä noin yhteen prosenttiin. TEM uskoo
toiveikkaasti, että ”Jos työn tuottavuus saataisiin 2010-luvulla
edeltäneen vuosikymmenen tasolle ja 1,7 prosentin vuosivauhtiin,
yltäisimme 1,3 prosentin talouskasvuun (tällä vuosikymmenellä).
Se on selvästi pitkän aikavälin arvioita ja esimerkiksi
eläkejärjestelmän olettamaa vähemmän.”
Kuva 2. Yksityisrahoitteiset työpaikat
Huippuvuonna 1990 yksityisrahoitteisen
sektorin työllisten määrä oli 1,94 miljoonaa kun heitä vuonna
2011 oli 1,78 miljoonaa. Vastaavana aikana väkiluku on noussut noin
400 000:lla ja työikäisten määrä noin 200 000:lla.
Yksityisrahoitteisen sektorin työllisten määrä siis hiipuu vaikka
väestö kasvaa ja työikäisten määräkin kasvaa.
Ongelma on paljon syvempi kuin
menneestä voi päätellä, sillä ”suurin ikääntymishaaste on
lisäksi vasta edessä ja työikäisen (15–65-vuotiaiden) väestön
määrä kääntyy laskuun”.
Mistä kasvun hiipuminen aiheutuu?
Jopa virkamiehen mieleen juolahtaa
kysymys: Kuinka alati paisuvat lasten huostaanotto-,
terveydenhuolto-, työttömyysjohdannaiset, paisuvasta
passiiviväestöstä aiheutuvat sekä muut menot tulevaisuudessa
rahoitetaan? Varsinkin kun
näitä menoja ei kyetä rahoittamaan verotuloilla nytkään.
Mutta virkamiehen kuten monen muunkaan mieleen ei juolahda vielä paljon oleellisempi kysymys:
Mistä jo 1950-luvulla alkanut taloudellinen taantuminen - siis
talouskasvun hiipuminen - aiheutuu pohjoismaisessa
hyvinvointivaltiossa? Sosiaalinen taantuminen on ollut monelta
osin vielä jyrkempää (ei kaikilta osin) kuin taloudellinen
taantuminen tuolla ajanjaksolla, mutta se ei ole tämän jutun aihe.
Jos
tuo keskeisin kysymys kysyttäisiin, olisi vastaus saman tien selvä.
Nimittäin kuten blogijutussani
”Liikalihavuus tappaa – myös kansakunnat” viime marraskuulta
totesin perustuen EKP:n julkaisuun ”Julkisen kulutuksen kasvulla on
merkittävä negatiivinen vaikutus reaaliseen taloudelliseen
kasvuun”, eikä suuri julkinen sektori yhdistettynä korkeaan
kasvuun ole mahdollinen. Suomi on elävä empiirinen esimerkki tästä.
Toki
on myös muita tekijöitä, jotka ovat heikentäneet Suomen kasvua.
Näitä muita tekijöitä raportissa mainittiinkin esimerkkinä
sosialismin romahdus (sanaa sosialismi ei raportissa mainittu). Silti
julkinen sektori on avain.
Mahdolliset toimet kasvun ja
työpaikkojen lisäämiseksi yksityisrahoitteisille työmarkkinoille
Jos valtio oikeasti haluaa 200 000 uutta yksityisrahoitteista
työpaikkaa, se ei tule onnistumaan siinä perinteisillä hokemilla kuten
kasvuyrittäjyydellä, luovalla taloudella, Cleantechillä,
kaivostoiminnalla ja muulla muutaman vuoden välein vaihtuvilla
iskurisanoilla vaan valtion on ajettava itsensä alas. 200 000 yksityisrahoitteisen työpaikan luomiseen tarvitaan vahvaa kasvua, ja muuta keinoa vahvan kasvun aikaansaamiseksi ei ole.
Teoriassa
valtiolla on neljä vaihtoehtoa. Valtio voi kiristää verotusta ja paisuttaa julkisia
menoja. Valtio voi kiristää verotusta ja vähentää julkista
kulutusta. Valtio voi keventää verotusta ja paisuttaa julkisia
menoja. Valtio voi keventää verotusta ja vähentää julkista
kulutusta.
Käytännössä
valtio on valinnut ensimmäisen vaihtoehdon, missä verotusta
kiristetään ja julkisia menoja paisutetaan. Teoriassa hallitus on kyllä pyrkinyt vähentämään menoja, mutta siinä on epäonnistuttu ja tullaan myös jatkossa epäonnistumaan. Raportti
toteaakin: ”Paine julkisesti rahoitettujen työpaikkojen lisäämiseen
kasvaa”. Tämä tie on luonnollisesti pitkällä aikavälillä
tuhoisin.
Ainoa
vaihtoehto, jossa nuo 200 000 uutta yksityisrahoitteista työpaikkaa
on tulevaisuudessa mahdollinen, on verotuksen keventäminen ja
julkisen sektorin menojen raju leikkaaminen. Tämä ei ole riskitön
tie, ja johtaa joka tapauksessa välittömään lamaan. Myös
yhteiskunnalliset levottomuudet ovat todennäköisiä. Siitä
huolimatta tämä on pitkällä aikavälillä paras vaihtoehto. Realistinen se ei tietystikään ole.
Nykyisillä
valinnoilla ja nykyisen kehityksen jatkuessa me koemme suurella
varmuudella samankaltaisen romahduksen kuin Neuvostoliitto
1990-luvun alussa. Romahdus ja sen seuraukset ovat luonnollisesti
täysin hallitsemattomia. Julkinen sektori ajetaan alas nykymenolla ”yhdessä yössä”.
Vaihtoehto
tälle on pyrkiä ajamaan julkinen sektori alas hallitusti, ja antaa
taloudelle ja ihmisille aikaa sopeutua siihen. Hallitun siirtymän ja kasvun eväät ovat tällöin huimasti paremmat . Ne 200 000 uutta
yksityisrahoitteista työpaikkaakin saavutetaan aikanaan. Sitä vain ei
voi ennustaa millä aikavälillä, ja mitä on tapahtunut siinä
välissä.
Perinteikkäästi
raportti jättää käteen vain käskyn yksityissektorille kasvaa.
Valtio käski 2000-luvun alussa biotalouden uudeksi kasvumoottoriksi.
Biotaloutta ei tullut. Sitten manattiin nanotaloutta, Cleantechia,
luovaa taloutta, kasvuyrittäjyyttä, kaivostoimintaa ja ties mitä.
Mitään niistä ei tule. Ei varsinkaan käskemällä. Muita eväitä
raportti ei sitten konkreettisesti tarjoakaan. Eväät alkavat olla
lopussa.