lauantai 14. joulukuuta 2013

Teollisuuden rakennemuutos

Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ilmaisi Suomen ongelmat viimeisimmässä kasvuennusteessaan näin: ”Suomen talouteen on yhtä aikaa kohdistunut kaksi suurta muutosta: suomalaisen teollisuuden rakennemuutos ja finanssikriisiä seurannut taantuma”.

”Suomalaisen teollisuuden rakennemuutos” tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan suomalaisen teollisuuden pakoa Suomesta ja investointilamaa. Seuraava kuvaaja kuvaa asian tyhjentävästi. Vuosina 1995 – 2000 teollisuuden liikevaihto kasvoi 7 prosentin vuosivauhtia. Punainen katkoviiva ilmaisee sen, missä nyt mentäisiin mikäli tämä kasvu olisi jäänyt päälle.

Kuvaajasta nähdään, että ”Suomalaisen teollisuuden rakennemuutos” alkoi viimeistään 2000-luvun alussa. Viralliselta taholta kestää siis yli 10 vuotta jo tapahtuneen ääneen lausumiseen. Mikäli tuo 1990-luvun kasvu olisi jäänyt päälle, on selvää, että nykyinen julkisen sektorin velkaantuminen olisi jäänyt tapahtumatta, mutta ehkä myös yksityisen sektorin velkaantuminen olisi ollut lievempää. Bruttokansantuotetta on ylläpidetty rajulla velkaantumisella ja julkisen sektorin paisuttamisella.

Teollisuuden liikevaihdon kehitys vuosina 1995-2013. 2010=100. Punainen katkoviiva kuvaa liikevaihdon kehitystä 1990-luvun lopun kasvuvauhdilla.

torstai 12. joulukuuta 2013

Euroalueen juhlat jo ohi

Vasta juhlimme euroalueen taantuman päättymistä paukutellen ilotulitusraketteja. Tuskin savu on hälvennyt, kun huomaamme, että suuriin juhliin ei ehkä ollutkaan syytä. Euroalueen kausitasoitettu teollisuustuotanto väheni lokakuussa 1,1 prosenttia edelliskuusta. Saksassa tuotanto väheni 1,2 % lokakuussa. Kun tähän lisätään heikko kuluttajaluottamus, vähäinenkin kasvu näyttää epätodennäköiseltä.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ennusteet hajoavat

Ensi vuoden BKT-ennusteet hajoavat tavanomaista enemmän ennustelaitosten välillä. Jostakin syystä kaikkein pessimistisimmät ennusteet tulevat nyt julkisista instituutioista. Euroopan komission ennustaa Suomen ensi vuoden kasvuksi 0,6 %, Suomen pankki 0,7 %, OECD ja IMF 1,0 %, VM 1,2 %. Yksityiset pankit ja tutkimuslaitokset ovat optimistisempia. Heidän ennusteensa sijoittuvat POP-pankkia lukuun ottamatta 1,5 – 2,3 %. Palkansaajien Tutkimuslaitos, jolla on ollut poikkeuksellisen huono ennustetarkkuus viime vuosina, ennustaa ensi vuoden kasvuksi 2,1 %.

Ennusteet hajoavat nyt siis 0,6 ja 2,3 % välille. Hajonta on jo niin suuri, että todennäköisyys sille, että toteutuma on jossain tuolla välillä, kasvaa merkittävästi. Tavanomaisempaa on se, että ennusteet ovat yhdestä puusta veistettyjä, ja sitten kaikki yhdessä menevät metsään reippaasti.


Tulevaa luotaavat barometrit eivät edelleenkään ennustele nousua. EK:n marraskuun barometrin mukaan teollisuuden tilauskanta ohenee edelleen, rakentamisen odotukset syvenivät jälleen, yksityisten palvelujen luottamus hiipui lievästi marraskuussa ja vähittäiskaupan luottamusindikaattori on vuoden 2009 tasolla. Kasvun kannalta hyvää ei myöskään ennustele laajalla rintamalla toteutettavat veronkiristyksien jatkuminen ja vihdoin pakon edessä alkavat julkisen sektorin leikkaukset.

maanantai 11. marraskuuta 2013

1,5 miljoonaa ihmistä siirtynyt työmarkkinoiden ulkopuolelle Suomessa

Tämän päivän kauppalehdessä oli pieni graafi otsikolla ”Työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtyneet”. Se kuvaa työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtyneiden työikäisten henkilöiden (17-74v.) määrän kehitystä vuosina 2008 – 2013. Tällä hetkellä työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtyneiden määrä näyttäisi olevan noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Tätä lukua olen pitkään etsinyt enkä ole löytänyt. Graafin mukaan työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtyneiden määrä on jatkuvasti kasvanut tuona aikana.

Tätä 1,5 miljoonan henkilön lukua on hyvä verrata viralliseen työttömyyslukuun syyskuussa eli 199 000. Tätä lukua on myös hyvä verrata työikäisten määrään (4 059 000 vuonna 2011).

Olen aina ihmetellyt, mitä mieltä ILO-ohjeistuksen mukaisessa työttömyyden mittauksessa on. Näiden lukujen valossa Suomen kaltaisessa sosiaalidemokratiassa virallinen työttömyys ei anna kertakaikkiaan minkäänlaista järjellistä informaatiota työttömyyden määrästä, mutta ei myöskään työttömyyden kehityksestä. Muistaakseni viime heinäkuussa virallinen työttömyys laski. Tosiasiassa työttömyys kasvoi nopeasti, mutta työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtyneiden kasvu kiihtyi.

Kauppalehden jutussa VATT:n johtava ekonomisti Kari Hämäläinen julistaa: ”1990-luvun alussa työttömyystilanne oli tuplasti kehnompi (kuin nyt)”. Oliko 1990-luvun alussa ehkä 3 miljoonaa työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtynyttä henkilöä? Epäilen vahvasti.

TEM:n tilastoissa vuoden 2012 marraskuussa oli 517 875 työtöntä työnhakijaa, tukitoimenpiteillä sijoitettuja, työvoiman ulkopuolista työnhakijaa ja työttömyyseläkettä saavaa työnhakijaa. Päästään siis käsiksi lähes 2 miljoonan ihmisen työikäiseen ihmismassaan. Suurelta valtaosalta nämä ihmiset elävät ainakin osittain julkisella tuella. Ei varmasti tarvitse erikseen painottaa, että luku on valtava. Käsittämätön. Hämmästyttävää ennen kaikkea on, kuinka pitkään tällainen järjestelmä on pysynyt pystyssä.


Mielestäni virallisten työttömyyslukujen julkaisu tulee lopettaa. Sen sijaan tulee julkaista työikäisten määrä, työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtyneet, TEM:n työttömät työnhakijat, tukitoimenpiteillä sijoitettujen määrä ja yksityisrahoitteisten työpaikkojen määrä. Näillä luvuilla ja näiden lukujen muutoksista saataisiin jo aivan toisenlainen ja todentuntuisempi kuva siitä, mitä tässä maassa tapahtuu. Vältettäisiin myös Kari Hämäläisen lausunnon kaltaiset mielettömät tölväisyt jatkossa.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tätä lamaa ei voi verrata 1990-luvun lamaan

Olemme lukuisilta asiantuntijoilta saaneet viime vuosina kuulla, kuinka tätä 2000-luvun lamaa ei voi verrata 1990-luvun lamaan. Heidän mielestään 1990-luvun lama oli niin paljon pahempi. Pankkikriiseineen 1990-luvun lama olikin dramaattisempi.


Silti tämä menneillään oleva lama on huimattavasti vakavampi kuin 1990-luvun lama pitkäaikaisilla tuhovaikutuksillaan. Sen paljastaa seuraava kuva. Siitäkin huolimatta, että alhaisen korkotason ansiosta asuntomarkkinoiden romahdus ja pankkikriisi on yhä tulematta.  Ero tulee siitä, että 1990-luvun kaltaista suhteellisen ripeää nousua ei ole odotettavissa vuosikymmeniin.

Laman pituus 1990-luvulla ja 2000-luvulla neljännesvuositilinpidolla

maanantai 21. lokakuuta 2013

Yksityisen sektorin työpaikat vähenivät vuodessa 58 000 hengellä

Elokuusta 2012 elokuuhun 2013 yksityisen sektorin työpaikat vähenivät 58 000 hengellä. Samaan aikaan julkisen sektorin työpaikat paisuivat 21 000 hengellä. Todellisuus on näitä tilastoja rumempi. Emme tiedä julkisen sektori työpaikkojen määrää sillä julkisen sektorin työpaikat yhtiöitetään yhä enenevässä määrin ulos julkisesta kirjanpidosta yksityiselle sektorille. Suunnan tämä tilasto kuitenkin hyvin näyttää.

Yksityisen sektorin työpaikat on eri asia kuin yksityisrahoitteiset työpaikat. Huippuvuonna 1990 yksityisrahoitteisen sektorin työllisten määrä oli 1,94 miljoonaa kun heitä vuonna 2011 oli 1,78 miljoonaa. Vastaavana aikana väkiluku on noussut noin 400 000:lla ja työikäisten määrä noin 200 000:lla. Yksityisrahoitteisen sektorin työllisten määrä siis hiipuu vaikka väestö kasvaa ja työikäisten määräkin kasvaa. Näillä työpaikoilla rahoitetaan se osa julkisesta sektorista, joka ei ole velan varassa. Nämä työpaikat ovat ilmiselvästi vähenemässä kiihtyvää tahtia.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Vähittäiskaupan näkymät huonommat kuin vuonna 2009

EK:n uusimmassa luottamusindikaattoreissa vähittäiskaupan näkymät ovat synkemmät kuin vuonna 2009 romahduksessa syvimmillään. Kansan laskeva ostovoima, velkaantuminen ja velanoton hiipuminen heikentävät näkymiä. Myös muiden toimialojen luottamusindikaattorit osoittavat edelleen heikkenevää. Muun Euroopan optimismin nousua ei luottamusindikaattoreissa näy.

Tämä tarkoittanee sitä, että ensi vuodelle viritetyt kasvuodotukset saattavat totuttuun tapaan osoittautua ylioptimisiksi. Olkoonkin, että nuo kasvuodotukset ovat erittäin varovaisia. Ostovoiman hiipumisen eli kotimaisen kysynnän merkitys kasvaa, kun vientiteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta supistuu nopeasti.

Perinteisesti investointihyödykkeitä tuottava vientiteollisuus on lähtenyt lamasta hitaasti nousuun. Vientiteollisuuden merkityksen vähetessä ne, jotka odottavat vientiteollisuuden vetävän Suomen talouden ensi vuonna nousuun, kokevat todennäköisesti jälleen kerran pettymyksen. Muutokset Suomen tuotantorakenteessa ovat olleet erittäin nopeita sitten finanssikriisin alun.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Turpeesta ja puusta moottoripolttoainetta

Suomella on loppumattomat energiavarat soilla ja metsissä. Metsäenergiavarat ovat uusiutuvia, joten ne eivät käyttämällä lopu. Suoenergiavarat ovat hitaasti uusiutuvia. Suoenergiavaratkin ovat käytännössä loppumattomia, sillä ne ovat Suomessa valtavat.

Teknisesti hyödynnettävissä olevat turvevarat Suomessa sisältävät energiaa 13 000 terawattituntia. Tämä vastaa 1 100 miljoonaa ekvivalenttista öljytonnia. Pohjanmeren öljyvarat on arvioitu suuruudeltaan noin 600 miljoonaksi ekvivalenttiseksi öljytonniksi.

Teknisistä ympäristömäärittelysyistä turvetuotanto ajetaan käytännössä hitaasti alas Suomessa. EU ei hyväksy turvetta uusiutuvaksi energiaksi vaan pitää sitä fossiilisena polttoaineena. Näin ollen se lisää hiilidioksidipäästöjä. Punavihreät pitävät parempana polttaa ulkomaista fossiilista polttoainetta - kivihiiltä turpeen sijaan, ja haluavat ajaa turvetuotannon alas.


Uusia mahdollisuuksia

Lähitulevaisuudessa selluloosasta voidaan tuottaa polttoainetta liikenteeseen. Turve kuten puu, puujätteet ja maatalousjätteet sisältävät selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä. Näistä ei voida suoraan tuottaa etanolia. Lähitulevaisuudessa selluloosasta voidaan kuitenkin tuottaa teollisessa mittakaavassa etanolia tai hiilivetyjä. Selluloosa ja hemiselluloosa pilkotaan entsyymisessä hydrolyysissä glukoosimolekyyleiksi lehmän pötsin tapaan. Tuotoksesta voidaan tuottaa etanolia tai muunnelluilla mikrobeilla hiilivetyjä.

Homma ei ole haihattelua. Royal Dutch Shell arvioi saavansa selluloosasta tuotetun biopohjaisen bensiinin, dieselöljyn ja lentopetrolin markkinoille jo ihan lähivuosina, ja hinta pitäisi olla kilpailukykyinen 60 dollarin hintaisen raakaöljytynnyrin kanssa. Ensimmäiset kaupalliset laitokset toteutettiin USA:ssa jo vuonna 2008. Myös Euroopassa on toteutettu useita pienempiä laitoksia. Italialainen Mossi & Ghisolfi Group toteutti vuonna 2011 tähän mennessä suurimman laitoksen, jonka vuosituotanto on 13 miljoonaa US gallonaa.

Tässä yhteydessä kukaan ei ole puhunut turpeesta. Luulisi kuitenkin, että turve jos mikä olisi sopiva raaka-aine tällaiseen tuotantoon. Turpeen etu on se, että siitä saadaan energiaa suuria määriä suppealta alalta verrattuna puuhun tai maatalousjätteeseen. Logistisesti saavutetaan suuri etu, kun pienehköjä tuotantolaitoksia sijoitetaan turvesoiden lähettyville. Suomi on energialuonnonvaroiltaan rikkaampi kuin Norja. Sitä vain ei haluta hyödyntää.

Minkään sortin hypeä asian ympärillä ei esiinny. Tämä mielestäni on vain hyvä merkki, ja mieluummin osoittaa asian realistisuuden kuin sen utopistisuuden.


Alalla toimivat yritykset

Yritykset, jotka työskentelevät asian edistämiseksi sijaitsevat pääasiassa Pohjois-Amerikassa. USA:n hallitus tukee vahvasti alan kehitystä. Ensimmäisen aallon monet sellubiopohjaisen polttoaineiden kehittäjäyritykset ovat menneet jo konkurssiin, mutta silti alan tulevaisuuden näkymät nähdään hyvinä. Yrityksiä ovat mm. Verenium Corporation, Blue Sugars Corp, Abengoa, POET, Diversa, Novozymes, Dyadic ja Iogen Corporation. Tutkijat arvelevat, että USA voisi tuottaa selluloosapohjaista etanolia 21 miljardia gallonaa vuodessa vuoteen 2022 mennessä. Nyt siis tuotanto on käytännössä nolla.

Pörssinoteerattuja yrityksiä, jotka toimivat sellupohjoisen etanolituotannon alalla, on olemassa. Pacific Ethanol aikoo rakentaa puuraaka-aineesta tuottavan etanolituotantolaitoksen. Tuotantomäärä on pieni (2,4 miljoonaa gallonaa vuodessa). Verasun Energy väittää, että nykyiset etanolilaitokset on helppo muuntaa sellupohjaiseksi laitoksiksi. Kohonnut maissin hinta on ajanut ahtaalle etanolin tuottajat. Vaihtoehtoinen ja järkevämpi raaka-aine on löydyttävä.

Verenium Corporation, joka tutkii selluetanolituotannossa tarvittavia entsyymejä, aikoi rakentaa kaksi pilottituotantolaitosta. Yritys on nyt hakenut suojaa velkojilta ja on konkurssissa.

Bluefire Ethanol aikoo rakentaa 55 miljoonaa gallonaa vuodessa tuottavan laitoksen hallituksen tuella. Hallitus tukee tuotantoa 1,18 dollaria tuotettua gallonaa kohti. Tämäkin yritys näyttäisi olevan konkurssissa. Taloudellista menestystä ei siis ole vielä alalla nähty. Ideasta toimivaan toteutukseen on pitkä matka.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Suomen vuotuinen keskikasvu saattaa olla jo negatiivinen

Arviot Suomen talouden noin yhden prosentin keskimääräisestä vuosikasvusta tällä vuosikymmenellä saattavat osoittautua, kuten kaikki muutkin taloutta koskevat arviot, aivan liian optimistiseksi. Siitäkin huolimatta, että tuo prosentin keskikasvuarvio on itsessään jo tuomiopäivän ennuste. Nimittäin näyttää siltä, että Suomi on saattanut siirtyä jo negatiivisen kasvun aikakauteen. 1990-luvulla ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomen talous kasvoi hieman yli kahden prosentin vuosittaista keskivauhtia. Seuraava kuva selventää asiaa.


Suomen bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja


Suomi ei ole suinkaan yksin tällä reissulla, jota ei ole koettu koskaan aikaisemmin Suomen autonomian eikä itsenäisyyden aikana. Tästä on hyvä ponnistaa kustantamaan kiihtyvällä vauhdilla paisuvaa velkataakkaa, paisuvaa julkista sektoria ja vanhenevaa väestöä. Eikö vain?

Tässä lisäksi vielä Hollannin, Ranskan, Tanskan ja Islannin vastaavat kuvat. Islannin talous on jälleen rajussa syöksykierteessä. Islannin talous romahti 6,5 prosenttia toisella neljänneksellä ensimmäisestä neljänneksestä.




Hollannin bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja




Ranskan bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja




Tanskan bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja





Islannin bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja

torstai 12. syyskuuta 2013

USA repii elintasokaulaa Länsi-Eurooppaan

Historiallisesti pysyväisluonteinen talouden kasvuero USA:n eduksi suhteessa Länsi-Eurooppaan on levähtänyt merkittävästi suuremmaksi sitten finanssikriisin alun. Asia tulee selväksi seuraavasta kuvasta.


USA:n, Euroalueen ja OECD:n poisluettuna euroalue bruttokansantuote vuosina 2000-2013

Kuten kuvasta näkyy kasvuero on kiihtynyt sitten finanssikriisin alun USA:n hyväksi. USA repii kaulaa jopa euroalueesta puhdistettuun OECD:n.


Teollisuus määrää tahdin

Näin jälkiteollisena palveluyhteiskunta-aikakautena teollisuus määrittelee kansankuntien tulevaisuuden, talouden kasvun ja elinehdot. Tämä näkyy selvästi vertailtaessa teollisuustuotannon kehitystä euroalueen ja USA:n välillä. Taantuva teollisuus takaa kasvavat velkavuoret ja hitaan kasvun.


Euroalueen teollisuustuotanto 1998-2013


USA:n teollisuustuotanto 2000-2013


Pohjoismaat ja Itä-Eurooppa

Vertailtaessa Pohjoismaita ja Itä-Eurooppaa näkyviin tulee itä-länsisuuntainen syvä kuilu taantuvien Pohjois- ja Länsi-Euroopan sekä kehittyvän Itä-Euroopan välillä. Tässä vertailtavana on teollisuustuotannon kehitys suhteessa bruttokansantuotteeseen.


Teollisuustuotannon kehitys suhteessa bruttokansantuotteeseen Pohjoismaissa ja Itä-Euroopassa 1998-2011

Ruotsista muistamme viime vuosina esiintyneet lukemattomat ”Ruotsi porskuttaa” -otsikot kauppalehden kirjeenvaihtajan Auli Maunon säestyksellä. Lempinimenä on käytetty mm. ”Euroopan taloustähti” -nimitystä. Kuvaajan perusteella tälle ”porskutukselle” on harvinaisen vähän substanssia. Ainoa ero Suomeen on, että teollisuustuotanto on erittäin hienoisen aavistuksen verran paremmin toipunut finanssikriisin jälkeen. Toipumisesta ei kummassakaan maassa teollisuuden suhteen voi kuitenkaan juuri puhua. Huomattavaa on, että otsikoissa Viro ei koskaan ”porskuta”. Onkin ilmeistä, että mitä vähemmän ”porskutusta”, sen parempi kansakunnan tulevaisuuden kannalta.

Aivan oma lukunsa on ”rikas Norja”. Norjaa voisi luonnehti rikkaaksi kehitysmaaksi, joka on täysin riippuvainen yhdestä ainoasta raaka-aineesta – öljystä. Teollisuutta tuskin käytännössä on jäljellä muuta kuin välttämätön öljyn tuotantoon ja jalostukseen liittyvä teollisuus. Huomattavaa on, että BKT on kasvanut Norjassa 2000-luvulla erittäin hitaasti, jopa Suomea ja Ruotsiakin hitaammin, huolimatta öljyn hinnan erittäin myönteisestä kehityksestä.

Suomen erittäin vakava tilanne tulee esille vielä paremmin varsinaisessa teollisuustuotannon kehityskuvaajassa.


Teollisuustuotannon kehitys Pohjoismaissa ja Itä-Euroopassa 1998-2011

Etu, jonka Suomi saavutti 2000-luvun alussa nopeammalla kasvulla kuin mitä Ruotsilla tuohon aikaan oli, on nyt sulamassa nopeasti. Bruttokansantuote kulkee kauniisti käsikädessä teollisuustuotannon tahdissa. Velkarahan hillitön pumppaaminen kotitalouksille, yrityksille ja julkiselle sektorille näyttää vaikuttavan hämmentävän vähän positiivisesti kasvuun. Sen sijaan velkarahan pumppaamisen lopettamisella tulisi olemaan erittäin jyrkkä negatiivinen vaikutus talouskasvuun taantuvissa talouksissa.


Bruttokansantuotteen kehitys Pohjoismaissa ja Itä-Euroopassa 1998-2011









tiistai 10. syyskuuta 2013

Suomi ei pääse kasvun imuun

Näyttää siltä, että luvattu kulman takana oleva kasvu osoittautuu Suomen osalta jälleen ties monennenko kerran toiveajatteluksi. Teollisuuden uudet tilaukset vähenivät heinäkuussa 4,3 prosenttia vuoden takaisesta. Tilaukset toki heilahtelevat kuukausittain, mutta EK:n elokuun suhdannebarometri kääntyi jälleen laskuun.

Tilanne synkkenee jonkin verran vuoden jälkipuoliskolla, ja odotukset lähitulevaisuudesta ovat kääntyneet uudelleen laskuun. Keväällä barometri odotti jo hienoista paranemista. Jos muu euroalue on nyt nousemassa hitaaseen kasvuun, ei se näytä Suomea ainakaan vielä koskevan. Kuluttajien ostovoiman hiipuminen, ja ensi vuonna mahdollisesti toteutettavat julkisen sektorin vähäinen paisumisen hillitseminen eivät edesauta taloutta kasvuun.

Euroalueella sen sijaan elokuussa kuluttajien ja liike-elämän luottamusindikaattori (Economic Sentiment Indicator ESI) jatkoi nousuaan neljättä kuukautta peräkkäin. Luottamusindikaattori saavutti pisteluvun 95,2, ja siten pysyy edelleen pitkän ajan keskiarvon alapuolella (100).

maanantai 9. syyskuuta 2013

Julkinen sektori piti bruttokansantuotteen pinnalla

Tilastokeskus korjasi toisen neljänneksen BKT:n kasvun 0,2 prosenttiin edellisestä neljänneksestä. Vuoden 2012 toiseen neljännekseen verrattuna bruttokansantuote pieneni 1,2 prosenttia työpäiväkorjattuna.

Ainoastaan julkinen kulutus kasvoi. Yksi bruttokansantuotteen laskukaava on BKT=yksityinen kulutus+julkinen kulutus+investoinnit+vienti-tuonti. Tässä kaavassa ainoastaan muuttuja julkinen kulutus kasvoi. Muiden muuttujien arvot pienenivät tai pysyivät entisen suuruisina.

Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen ilmiöön. Kun julkisen sektorin osuus kansantaloudessa on erittäin suuri kuten sosiaalidemokratioissa tilanne on, voi BKT kasvaa siitäkin huolimatta, että yksityinen kulutus laskee, investoinnit laskevat, viennin volyymi laskee, työttömyys kasvaa, ostovoima heikkenee ja kansa köyhtyy. Julkisen kulutuksen lisäys rahoitetaan täysimääräisesti nettovelanotolla. Juuri tällainen tilanne meillä nyt on, ja BKT vain kasvaa.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Suomi maailman kolmanneksi kilpailukykyisin

Maailman talousfoorumin WEF rankkasi Suomen jälleen maailman kolmanneksi kilpailukykyisimmäksi maaksi. Se on varmaa, että tällä kilpailukyvyllä Suomen tulevaisuus on turvattu ja loistava. Ainoa mikä tulee muistaa on, että emme muuta tästä lähes maailman parhaiten toimivassa systeemissä mitään. Pilallehan se vain menisi, jos toimivaa systeemiä lähdetään korjaamaan.

Terveydenhuoltokin on maailman parhaita, kuten olen epäillytkin. Terveyskeskuslääkärin jonotusajat saattavat olla Suomessa parhaillaan absurdit viisi viikkoa. Siis, viisi viikkoa odotusta siitä, että voit kertoa lääkärille, että sinulla on ollut flunssaa. Maksimitoimenpide, mitä terveyskeskuslääkäri ensimmäisellä vastaanotolla tekee, on lienee verenpaineen mittaus.

Jos tätä joutuu odottamaan viisi viikkoa Suomessa, ja ollaan edelleen maailman parhaita, millaisia terveydenhuoltojärjestelmät sitten muissa maissa ovat? Virossa terveyskeskuslääkärille pääset samana päivänä tai viimeistään seuraavana päivänä. Jonoja ei erikoissairaanhoitoon ole Virossa. Oikeastaan Suomessakaan ei ole jonoja erikoissairaanhoitoon. Nimittäin erikoissairaanhoitoa oman kokemukseni mukaan ei käytännössä saa, oli siihen miten kipeä tarve hyvänsä. Ja erikoissairaanhoidossakin ollaan täällä jälleen maailman parhaita.

Suomessa julkisen sektorin menot suhteutettuna bruttokansantuotteeseen on maailman korkeimpia. Edellä on kourallinen sellaisia maita kuten Pohjois-Korea, Zimbabwe, Kuuba, Ranska, Tanska ja Ruotsi. Kilpailukyky määritellään talouden kykynä kasvaa tulevaisuudessa. Kansantaloudessa tulevaisuuden talouskasvun määrää yksi mittari. Se on julkisen sektorin koko kansantuotteesta. Mitä suurempi koko, sen alhaisempi kasvu. Korrelaatio on erittäin vahva, ja kulmakerroin on negatiivinen sekä suuri. Tästä kirjoitin aikaisemmin viitaten eri tutkimuksiin, joita kukaan ei ole kyseenalaistanut. Suomi siis tosiasiassa on maailman kilpailukyvyttömimpiä maita Pohjois-Korean ohella.


Käteen jää siis väistämättä kysymys, mikä toimija tämä WEF on, ja mikä sen motiivi on? Jos 1950 – 1990 olisi ollut vastaavia kilpailukykymittauksia, Neuvostoliitto, Kiina, DDR ja muut olisivat varmasti olleet ylivertaisia noissa mittauksissa. Koska Pohjois-Koreaa, Zimbabwea ja Kuubaa ei enää voi hehkuttaa maailman kilpailukykyisimmiksi maiksi, jäljelle jää pohjoismaiset hyvinvointivaltiot. Näillä valtioilla on mitä ilmeisemmin erittäin tärkeä uskonnollinen rooli vanhoillisimmalle äärivasemmistolle länsimaissa. Ne pitävät yllä uskoa ja moraalia vielä ainakin hetken.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kestävyysvaje ja alijäämä

Valtioneuvoston kanslian ikääntymisraportissa arvioitiin tammikuussa 2009, että kestävyysvaje olisi 1,55 miljardia euroa. Nyt kestävyysvajeen arvioidaan olevan 8 - 10 miljardia euroa.

Vuoden 2012 tammikuussa valtiontalouden rahoitusalijäämän arvioitiin vuonna 2013 olevan 5,8 mrd. euroa. Nyt tämän vuoden valtion alijäämän arvioidaan olevan 9 miljardia euroa. Samassa raportissa julkisyhteisöjen tulot ja menot arvioitiin olevan tasapainossa jo vuonna 2014.

Tänään Jyrki Katainen aikoo panna kerralla kuntoon kestävyysvajeen. Tämä aiotaan luonnollisesti tehdä lähes yksinomaan veronkiristyksillä. Joihinkin etuuksiin puututaan ja kuntien menoja yritetään karsia. Mutta varsinaiseen ongelmaan eli julkisen sektorin kokoon näillä toimilla tuskin on paljoa vaikutusta. Menot jatkavat kasvuaan kuten aina ennenkin. Siis kaikki vain järjestyy kuin itsestään kajoamatta itse ongelmaan eli julkisen sektorin hirviömäiseen koneistoon, joka näyttää luovan milloin mitäkin mielivaltaa ja kaikkea muuta paitsi hyvinvointia.

Kun vajearviot paisuvat kaksinkertaiseksi vuosittain, ihan minua jännittää jo odotella ensi vuotta, jolloin julkinen sektorin rahoitusalijäämät ja kestävyysvajeet ovat vain pahaa historiaa. Talouskin varmasti lähtee sellaiseen kiitoon, että hatussa on pitelemistä. Hyvin siis menee – ainakin niillä, jotka uskovat virallisia ennusteita.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Vihreät ja vasemmistoliitto Suomea pelastamassa

Vasemmistoliitto

Vanhoillisin hallituksessa vaikuttava äärivasemmisto on lanseerannut lääkkeensä Suomen romahduskierteessä olevan talouden pelastamiseksi.

Vasemmistoliitto haluaa lisätä merkittävästi yritysten velvoitteita ja byrokratiaa ehkäistäkseen harmaata taloutta. Tässä yhteydessä ladellaan pöytään mielikuvituksellisia miljardilukuja, jotka kuulemma julkinen sektori menettää verotuloina (4,5 – 10 miljardia). Väitetään siis, että harmaan talouden koko saattaisi olla jopa 25 miljardia euroa. Vaikka tuosta ottaisi nollan pois, tuskin ollaan vielä lähelläkään todellisuutta.

Eri asia on, kuinka paljon harmaata taloutta voidaan ehkäistä lisäämällä velvoitteensa hoitavien yritysten byrokraattisia velvoitteita. Harmaata taloutta nämä lisävelvoitteet eivät koske, kun eihän nämä toimijat hoida entisiäkään velvoitteita. Se on varmaa, että nämä toimet laskevat edelleen suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Uskon, että näiden toimien kansantaloudellinen vaikutus tulee olemaan raskaasti negatiivinen.

Vasemmistoliitto (entinen kommunistien peitepuolue SKDL) haluaa siis heikentää merkittävästi suomalaisten yksityisrahoitteisten työnantajien kilpailukykyä. Samalla kun se tämän tekee, se sanoo, että cleantech-sektorin yritysten pitää jatkossa työllistää enemmän. Käskemällä se käy noin vain.

Vasemmistoliitto ei sanallakaan mainitse julkisen sektorin rajun paisumisen hillitsemisen tarpeellisuutta.


Vihreät

Vihreät aikovat pelastaa Suomen talouden lisäämällä merkittävästi energiaveroja. Vihreiden mielestä energiaa verotetaan Suomessa aivan liian vähän.

Pelastusohjelman toinen kohta on ehdotus, jossa Suomesta tehdään verkkopalveluiden turvasatama. Täällä tietoliikennettä ei kuulemma urki mikään tiedustelupalvelu.

Ajatus on loistava. Vaikka Suomen rajojen sisällä kukaan ei urkkisikaan, heti kun liikenne menee rajojen ulkopuolelle, urkitaan. Kuinka siis esimerkiksi Saksassa toimiva verkonkäyttäjä voi käyttää ainoastaan Suomen sisällä sijaitsevia verkkoja? Vihreissä on selvästi totuttu järjenkäyttöön. Vihreät eivät anna arvioita, kuinka paljon tämä tuo bruttokansantuotetta ja tuloja valtion kassaan lisää.

Vihreät eivät sanallakaan mainitse julkisen sektorin rajun paisumisen hillitsemisen tarpeellisuutta.


Yhteenveto

Sekä vihreät että vasemmistoliitto haluavat merkittävästi lisätä yksityisrahoitteisten työnantajien kustannuksia ja byrokratiaa. Siten he haluavat merkittävästi alentaa suomalaisten työnantajien kilpailukykyä.

Kumpikaan puolue ei näe miltään eikä vähimmältäkään osin tarpeelliseksi hillitä julkisen sektorin menojen rajua kasvua. Kumpikaan puolue ei löydä ainoatakaan säästökohdetta.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että molemmat puolueet ovat hallituspuolueita. Voi vain todeta kuten Axel Oxenstierna aikoinaan pojalleen: "Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan."


Vaikka vanhoillisinta äärivasemmistoa ei voi yleistää koskemaan koko kansaa, ovat nämä puolueet sentään hallituspuolueita. Siten on mielestäni perusteltua aivan kirjaimellisesti kuvailla järjestelmäämme sanoilla sosiaalidemokraattinen punavajakkila. Kun tulevaisuus on tällaisten käsissä, on tulevaisuutemme hyvin synkkä. Tämä on selvää ja varmaa.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Asunnottomia Suomessa ehkä jopa 150000

Mielenkiintoisen väläyksen virallisen tiedon taakse tarjoaa tänään YLE:n juttu, joka käsittelee terveyseroja kaupungeissa. Siellä luki näin:

”Oma lukunsa Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa ovat asuinosoitteettomat ihmiset, joiden joukkoa tutkijat kutsuvat "maanalaiseksi kaupungiksi". Helsingissä heitä on miltei 17 000. Joukossa on paitsi asunnottomia myös pieni määrä esimerkiksi diplomaatteja tai merimiehiä.”

Helsingissä on siis 17 000 ihmistä, jotka eivät voi antaa osoitetta, koska heillä ei ole sellaista antaa. Kourallinen noista on diplomaatteja ja merimiehiä, mutta se ei muuta jo valmiiksi pyöristettyä lukua mihinkään. Minä kutsuisin tuollaista ihmistä asunnottomaksi.

Viranomaiset ovat toista mieltä, sillä viranomaiset laskevat, että Suomessa oli vuonna 2011 7850 asunnotonta ihmistä. Tässä näyttää olevan vielä hurjempi ristiriita kuin virallisen työttömyyden ja tosiasiallisen työttömyyden välillä.

Mikäli koko maassa asunnottomuus olisi yhtä yleistä kuin Helsingissä, asunnottomia Suomessa on peräti 150 000. Tämä on kertakaikkisen hurja luku. Todennäköisesti oletus tasaisesta asunnottomuuden jakautumisesta koko maassa ei aivan pidän pakkaansa, mutta meillä ei ole parempaakaan tietoa tästä. Näin saamme vertailuluvun viralliselle asunnottomuudelle.

On ollut jo ennestään tiedossa virallisten lukujen perusteella, että pohjoismainen vanhoillis-sosiaalidemokratia tuottaa hurjasti asunnottomuutta muihin OECD maihin verrattuna, mutta tämä räjäyttää kyllä aivan uuden näkökulman.

Vertaillaan lukuja. USA:sta löytyy lukuisia lukuja asunnottomuudelle. Tämä johtuu siitä, että siellä lukuisat tahot mittaavat asunnottomuutta. Sosiaalidemokratiassa me luotamme sokeasti yhteen viranomaiseen, ja siksi ei ole nähty tarpeelliseksi tutkia asunnottomuutta riippumattomasti.

Yksi luku USA:sta on 643 000, joka merkitsee 0,2 % väestöstä. Suomen vastaava luku on 2,8 % väestöstä. Suomessa on siis neljätoista kertaa enemmän asunnottomuutta. Mielestäni tämä näkyy selvästi suomalaiskaupunkien katukuvassa. Toisinaan alkoholistien määrä ja käyttäytyminen on kirjaimellisesti päällekäyvää. On merkityksetöntä, minkä OECD-maan valitset vertailukohdaksi, saat lopputulokseksi pöyristyttäviä kertoimia.


Kysymys kuuluu, miksi juuri vanhoillis-sosiaalidemokratia tuottaa näin valtavasti asunnottomuutta? Eikö vanhoillis-sosiaalidemokratia väitä itse olevansa juuri pienen ja vähäosaisen puolella?

Käänne euroalueella?

Tänään on juhlittu taantuman päättymistä ja käännettä euroalueella. Eurostatin tilaston mukaan euroalueen BKT kasvoi 0,3 prosentin toisella neljänneksellä edellisestä vuosineljänneksestä. Edellisen vuoden vastaavaan neljännekseen verrattuna BKT supistui 0,7 prosenttia.

Vaan onko se todellinen käänne sittenkään? Kyseessä on arvio. Nämä arviot ovat karkeita. Arviosta puuttuu seitsemän valtion tiedot kokonaan. Ne ovat toki pieniä valtioita. Kuitenkin ensimmäinen arvio saattaa heittää paljonkin myöhemmistä arvioista ja lopullisesta luvusta.

Tämän vuoden maaliskuussa tilastokeskus arvioi Suomen vuoden 2012 kasvuluvuksi -0,2 %. Heinäkuussa arvio muuttui -0,8 %. Ja se on edelleen arvio. Samalla vuoden 2011 kasvuarvio muutettiin sanallakaan asiaa mainitsematta 2,8 prosentista 2,7 prosenttiin. Ja edelleen vuoden 2011 kasvuluku on arvio, joka siis voi vielä muuttua. On siis täysin mahdollista, että euroalueen kasvu muuttuukin vielä negatiiviseksi.


Jos käänne olisikin todellinen

Ilmeisesti juhlahumussa on kysymys siitä, että jos ensivuoden kasvuksi saadaan kuin saadaankin se ennustettu 1-2 prosentin kasvu, sosiaalidemokratia pelastuu ihan itsekseen. Tuskin se näin helppoa on. Japani on kasvanut sitten 1990-luvun puolivälin parhaimmillaan jopa viisi vuotta peräkkäin. Tosin erittäin hitaasti. Tämä ei ole estänyt Japanin julkisen sektorin velan kasvua huimaan yli 200 prosenttiin BKT:sta. Tällainen velkavuori on mahdollista ainoastaan erittäin alhaisilla koroilla, josta Japani on tähän asti saanut nauttia.

Vaikka euroalueella olisi nyt todellinen käänne tapahtunut, ja kasvuvuosia tulisi peräkanaa useita, euroalueen asema nopeasti taantuvana talousalueena ei muutu, eivätkä tarvittavat raa'at rakenteelliset uudistukset käy tarpeettomiksi.


USA:n ja EU:n kasvueron vuoksi USA kasvoi (PPP BKT) viime vuonna jo selvästi suuremmaksi kuin EU kokonaisuutena on. Tämä ohitettiin ilman mainintaa missään. USA:n väkiluku on 316 miljoonaa ja EU:n väkiluku on 508 miljoonaa ihmistä.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Julkisen sektorin hallinnossa 45 000 työntekijän välitön vähennystarve

Wall Street Journalin mukaan sähköisten palveluiden ansiosta Viron julkisen sektorin hallinnossa työskentelee vain 1,3 prosenttia väestöstä. Mikä on Suomessa vastaava luku?

Vuonna 2009 julkisella sektorilla työskenteli 612 500 henkilö. Tässä tosin on vain osa työntekijöistä, sillä 1990-luvun alusta lähtien julkisen sektorin toimintoja on rivakasti yhtiöitetty. Tällöin työntekijät siirtyvät pois julkisen sektorin työvoimasta tilastoissa. Järkeähän tällaisessa tilastoinnissa ei ole, sillä yhtiöitetty toiminta on edelleen samaa julkisen sektorin toimintaa.

Yhtiöittämisestä huolimatta julkisen sektorin työntekijämäärä on kasvanut vuodesta 1975 vuoteen 2009 kaksinkertaiseksi. Todellisuus on siis huomattavasti rumempi. Koska muuta lukua ei ole, otetaan tässä julkisen sektorin työntekijämääräksi tuo 612 500 henkilöä.

EVA:n mukaan julkisen hallinnon, tutkimuksen ja suunnittelutoimintojen palkkamenojen osuus kaikista julkisyhteisöjen maksamista palkoista oli 18,6 prosenttia vuonna 2009. Mikäli keskipalkka on sama sekä hallinnossa että suorittavassa työssä, julkisen sektorin hallinnossa työskenteli noin 114 000 henkilöä vuonna 2009.

Suomen virallinen väkiluku 31.12.2009 oli 5 351 427. Näin ollen julkisen sektorin hallinnossa työskenteli 2,13 % väestöstä. Jos haluaisimme vähentää hallinnon työntekijämäärän virolaiselle tasolle vähennystarve olisi 45 0000 henkilötyövuotta.

Nyt 100 000 Reinoa ja Ritvaa kysyy, että miten tämä tehdään, kun nytkin paiskitaan töitä niska limassa. Tai no, jos nyt ei ihan niska limassa, niin ainakin töitä paiskittiin kovasti silloin vuonna 1976, jolloin töihin tultiin harjoittelijana.

Idea ei olekaan siinä, että kädet ja mieli vipeltäisi kaksinkertaisella nopeudella. Ei suinkaan. Hallinnolle annetaan yksinkertainen tehtävä: Leikatkaa puolet toiminnoista pois. Aikaa tähän varataan tasan yksi kuukausi. Hallinto nämä toiminnot on itse kehitellyt, itse se saa myös ne purkaa. Jäljelle jääneistä toiminnoista valtaosa automatisoidaan nettiin. Lupaan, että tämän jälkeen jäljelle jääneet Ritvat ja Reinot voivat pyöritellä peukaloitaan entistäkin verkkaisemmin.

Huomautan tässä painokkaasti, että yhtään lääkärin, opettajan, sairaanhoitajan, hoitajan, poliisin tai sosiaalityöntekijän paikkaa ei menetetä. Nämä eivät kuulu julkisen sektorin hallintoon.

Mutta ei virkamies tyhmä ole. Virkamies tietää, että sosiaalidemokratiassa julkiset menot ovat osoittaneet kaikki meneet vuosikymmenet koilliseen ja koilliseen osoittava käyrä vain jyrkkenee jatkuvasti. Samalla tulopuoli on viimeisten vuosien aikana osoittanut kaakkoon. Tässä saattaa piillä ongelma, pähkäilee virkamies.

Mutta ei hätää, koska vastalääke on jo keksitty. Yhdistetään kunnat suurkunniksi. Menopuoli sen kuin vain kiihtyy tästä toimesta, mutta idea ei olekaan siinä. Idea piilee siinä, että samalla kun kuntia yhdistellään solmitaan kuntahallintotyöntekijöiden määräaikainen irtisanomisuoja. Kuntaliitoksia ketjuttamalla irtisanomisuojaa voidaan ketjuttaa myös lähes loputtomiin. Niinpä idea julkisen hallinnon tehostamisesta on jo etukäteen dorpedoitu. Ei virkamies tyhmä ole. Ei suinkaan.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on maailman paras

Sosialistisessa neuvostotasavaltojen liitossa oli 1990-luvun alussa tapahtuneeseen romahdukseen asti ylivoimaisesti maailman paras terveydenhuoltojärjestelmä. Se ei sikäli ollut mikään ihme sillä neuvostokansalainen ei luonnollisesti koskaan sairastanut. Näin ollen terveydenhuoltojärjestelmääkään ei tarvittu muuten kuin puolueen korkeinta eliittiä hoitamaan.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme peri maailman ylivoimaisesti parhaan terveydenhuolto -tittelin Neuvostoliitolta. Ei siinä mitään, että terveydenhuoltojärjestelmämme on maailman paras. Se kuulemma vieläpä on maailman halvin. Sosiaalidemokratiassa ei ole sitä etua, että kansalainen ei koskaan sairastuisi. Tai ainakin minä kerran sairastuin. Niinpä kerron tässä oman tarinani.


Iskias iski

Selkääni iski iskias. Kipu oli äärimmäinen. Sain ajan viikon parin päähän ja menin lääkäriin. Lääkäri määräsi kipulääkkeitä, ja käski tulla uudestaan ellei kipu lakkaa. Kipulääkkeet eivät auttaneet mitään, ja varasin uuden ajan. Taas viikko pari odotusta ja uudelleen lääkäriin. Tuossa vaiheessa kipu oli niin kova, että se vei kävelykyvyn ajoittain. Lääkäri määräsi kipulääkkeitä, ja käski tulla uudelleen ellei kipu lakkaa. Kipu tietysti sen kun jatkui.

Tässä vaiheessa kivun alkamisesta oli kulunut jo neljä kuukautta, ja menin jälleen lääkäriin. Nyt lääkäri oli valmis kuvaamaan selän MRI-magneettikuvauksella. Varattiin aika kuvaukseen kolmen ja puolen kuukauden päähän. Neljän kuukauden kuluttua kuvauksen varaamisesta sain tulokset lääkäriltä. Selässä oli kookas välilevyn pullistuma.

Lääkäri oli valmis leikkaamaan selän. Aikaa kivun alkamisesta oli kulunut 8 ja puoli kuukautta. Nyt kuitenkin kipu oli hellittänyt niin paljon, että kieltäydyin leikkauksesta. Kivut loppuivatkin kokonaan parin kolmen viikon jälkeen viimeisestä lääkärillä käynnistä. Yhdeksän kuukauden piina oli ohi eikä selkä ole sen jälkeen vaivannut.

Olin lukenut, että tällaisessa tapauksessa selän kuvaaminen on välitön ensimmäinen toimenpide, jotta tulevat hoidot voidaan arvioida. Maailman parhaassa terveydenhuoltojärjestelmässä välitön tarkoittanee käytännössä noin 8 ja puolta kuukautta.


Virossa maailman huonoin terveydenhuoltojärjestelmä

Virossa lääkärille pääsee samana tai seuraavana päivänä (Kl:ssä oli juttu taannoin). Jatkohoitoihin jonot ovat järjestelmäämme verrattuna erittäin lyhyet. Tapauksessani olisin todennäköisesti saanut selkäkuvat käteeni viikossa tai parissa. Leikkaus olisi tapahtunut tästä todennäköisesti viikossa tai parissa. Päinvastoin kuin Suomessa Viron järjestelmä on aidosti ilmainen. Terveyskeskusmaksuja ei ole.

Toisaalta Suomessa on maailman seitsemänneksi korkein veroaste (edellä ovat Zimbabwe, Tanska, Belgia, Ruotsi, Kuuba ja Ranska). Viron veroaste on maailman listalla siellä vähän puolen välin yläpuolella.

Ei silti voi sanoa etteikö Suomessa veroille saisi vastinetta. Suomessa on maailman nopein, liukkain ja tehokkain lasten huostaanottojärjestelmä. Ja tämä ei ole sarkasmia. Täällä on myös maailman eniten huostaanotettuja lapsia 100 000 lasta kohti. Järjestelmä on niin tehokas ettei uhrien tarvitse itse tehdä mitään. Muut hoitavat ilmiannot ja muun tarpeellisen. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan 53 % lapsista pahoinpidellään seksuaalisesti sijaishuollossa. Kaikki lapset pahoinpidellään fyysisesti ja kidutuksesta kärsii suuri valtaosa sijaishuoltolapsista.


Siksipä on hyvä, että YLE huolehtii suomalaisten mielenmuokkaamisesta. YLE raportoi jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain milloin mistäkin vanhoillisvasemmistolaisen aviisin ylistyslaulusta pohjoismaisesta hyvinvointijärjestelmästämme. Yleensä lehdet ovat USAsta tai briteistä. 1980-luvulla samojen perinneaviisien ylistyskohteena oli Neuvostoliitto. Ei ole ihme, että perinnepunavajakkilamme on kaikessa niin ylivertainen.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Asumistukiruokakuntia 530 000

Julkisuudessa ollut asumistukiruokakuntien määrä, jonka sanotaan olevan 180 000, on raskaasti sievistelty. Kyseessä on yleisen asumistukiruokakuntien määrä.

Asumistukien saajaruokakuntia ei ollut 180 000 vuoden 2012 lopussa vaan 527 192 Kelan tilaston mukaan. Lähes kaikki näistä ruokakunnista asuvat vuokralla. Asumistuki jakautuu yleiseen asumistukeen, jonka saajaruokakuntia oli 180 665. Lisäksi on eläkkeensaajan asumistuki (184 186), opintotuen asumislisä (149 968) ja sotilasavustus (12 373).


Todellisuus ei muutu siitä miksikään, että sitä sievistellään raskaasti. Todellisuudessa suomalainen vuokra-asuminen perustuu Kelan tukiin. Kaikista asumisen tuista pitäisi luopua. Se kannustaisi pienituloisia hakeutumaan halvempiin asuntoihin, ja keskustojen kalliimmat asunnot jäisivät jatkuvasti harvinaistuville palkkatyötä tekeville. Joidenkin kun yhä täytyy suoritua työhön.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kalifornian osavaltio ylijäämäiseksi

Konkurssiosavaltio Kalifornian talous on kääntynyt ylijäämäiseksi. Kalifornialle odotettiin pitkään konkurssia, ja osavaltio oli luottokelvoton. Liittovaltio ei tue sääntöjen mukaan vaikeuksiin joutuneita osavaltioita, vaan näiden on selvittävä omillaan tai mentävä konkurssiin. Pakko pakottaa toimimaan.

Euroalueella kaikki on toisin. Ongelmien ilmetessä muut eurovaltiot kiitävät apuun huolimatta siitä, että näiden muidenkin valtioiden talouskunto on joko huono tai erittäin huono.

Kreikkaa on tuettu kahdella tukipaketilla yhteensä 240 miljardilla eurolla. Vuosille 2015-2016 suunnitellaan kolmatta tukipakettia. Lisäksi yksityiset sijoittajat ovat menettäneet rahansa velan anteeksiannoissa.

Kreikan julkisen sektorin alijäämä ei ota pienentyäkseen. Vuonna 2010 alijäämä oli 10,7 % suhteessa BKT:n ja vuonna 2012 alijäämä oli 10 % BKT:sta. Alijäämän pienentymistä ei ole näköpiirissä millään aikavälillä, sillä Kreikka on ilmoittanut ettei se enää suostu uusiin säästöihin. Näin ollen uusia tukipaketteja tarvitaan loputtomasti. Kreikka myös aikoo selvästikin saada uusia tukipaketteja loputtomasti.


EU:n komission ja EKP:n mielestä Kreikan tukiohjelma on onnistunut hyvin. Tästä voitaneen päätellä, että Kalifornian kehitys on ollut negatiivista sillä Kalifornia ei saanut ensimmäistäkään tukipakettia.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Ilmatieteenlaitos ennakkovaroittaa helleaallosta

Ilmatieteenlaitos varoittaa ennakolta tukalasta ”helleaallosta”. Helleaalto kestää tiistaipäivästä torstai-iltaan asti. On varsin epätodennäköistä, että mitään helleaaltoa tulee. Todennäköisyys on 30 prosenttia. Silti, onhan se hyvä varoitella jo etukäteen hyvästä säästä. Nimittäin, helleaalto voi aiheuttaa riskiryhmille terveysongelmia.

Hieman kuitenkin ihmetyttää ilmatieteenlaitoksen suuri innokkuus varoittaa nimenomaan ”helleaaltojen” terveysongelmista. Kuumuus lisää kokonaiskuolleisuutta Suomessa arviolta 0,3 – 2 % eli 150 – 1000 henkilöä vuodessa. Haarukka on suuri. Eli, se asia on varsin epävarma lisääkö kuumuus juuri lainkaan kuolleisuutta Suomessa. Lisäksi vasta pitkäkestoinen yli 25 asteen lämpötila aiheuttaa sopeutumisongelmia. Tällaisia helleaaltoja on Suomessa pitkäkestoisesti varsin vähän. 25 asteen lämpötila ei vielä lisää kuolleisuutta.

Sen sijaan kylmyyden kuolleisuutta lisäävä vaikutus on selvä. Talvipakkaset lisäävät kuolleisuutta Suomessa 6 % eli noin 2500 – 3000 henkilöä vuodessa. Kuolleisuus kylmyyteen on 10 kertaa suurempi kuin liikennekuolemat tai pienhiukkasten aiheuttamat kuolemat. Pääosa kuolemantapauksista tapahtuu +2 ja -10 asteen välillä. Kylmään sopeutumisongelmat alkavat jo + 16 asteessa. Jo +5 asteessa kuolleisuus nousee.

Ilmatieteenlaitoksen olisi siis syytä antaa varoitus ”kylmäaalloista” aina kun päivän alin lämpötila uhkaa laskea alle +5 asteen. Kuitenkin ilmatieteenlaitos antaa pakkasvaroituksen vasta erittäin kireillä ja pitkäkestoisilla pakkasjaksoilla. Ilmatieteenlaitoksen toiminta ei näytä ainakaan tältä osin perustuvan tieteeseen vaan johonkin aivan muuhun. Talvijaksoilla varoitus kylmäaalloista pitäisi olla päällä lähes koko ajan, koska lämpötila pysyttelee suurimman osan ajasta alle +5 asteen. Sen sijaan Suomen kesä on erittäin hyvää aikaa sairaille ja vanhuksille, sillä lämpötila pysyttelee pääsääntöisesti ihanteellisissa +16 – +25 asteiden välillä. Varoittelunkin silloin voisi jättää vähemmälle.

Suomalaiset kuolevat kylmyyteen ja vain harvoin kuumuuteen jos lainkaan.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Vihreiden Ville Niinistö haluaa ajaa teollisuuden ulos Suomesta

Ympäristöministeriö listasi ”ympäristön kannalta haitalliset tuet”. Tuella tässä tarkoitetaan ns. verotukea, mikä taas sosiaalidemokratiassa tarkoittaa alle 100 % verokantaa. Kun verokanta saavuttaa 100 % tuloista, valtio ei enää tue ja valtio ei voi enää ”säästää” lopettamalla ”haitallisia tukia”.

Tämä äärimmäisen sairas kieli aiheutuu sosiaalidemokratiassa siitä, että mediassa ei esiinny lainkaan julkisesta sektorista riippumattomia toimijoita. Lähes jokainen median juttu on käytännössä suoraan valtion ja julkisen sektorin toimijoiden perinnepropagandaa.

Ja haitallisiin tukiin. Teollisuuden, energiaintensiivisen teollisuuden, turpeen ja kasvihuoneiden sähköverokanta ei ole ministeriön mielestä saavuttanut äärimmäistä maksimia (mikä tämä maksimi on, ei kerrota), ja niin nämä sektorit saavat ”ympäristölle haitallisia tukia”. Potentiaalisesti ympäristön kannalta haitallisten energiasektorin tukien yhteissumma YM:n mukaan on noin 717 milj. euroa. Eli YM aikoo ”säästää” nostamalla rajusti teollisuuden sähköveroa.

Todellisuudessa säästöt toisivat kymmeniä- tai satojatuhansia tosiasiallisia työttömiä lisää Suomeen. Näiden kustannukset lankeaisivat julkiselle sektorille. Lisäksi menetetään tietysti verotulot. Joten ”säästöistä” taitaisi tulla aika pitkä lasku.

Ville Niinistö on vauhdissa. Ville löytää raportissa vielä 3000 miljoonan euroa lisää ”säästöjä ympäristölle haitallisista tuista”. Lopetettavien toimialojen listalla on myös maatalous ja liikenne. Raportti osoittaa kuinka kauas todellisuudesta maan eliitti voi ajautua.

Kun Marxismi-Leninistisen Saksan demokraattisen tasavallan DDR:n joukkotuhonta- ja turvallisuusviraston Stasin ulkomaanvakoiluosaston HVA:n (Hauptverwaltung Aufklärung) johtaja Markus Johannes Wolf lanseerasi läntisen maailman äärivasemmistolaisen ja äärivanhoillisen vihreän liikkeen tarkoituksenaan tuhota läntisen maailman teollisuuden ja talouden, hän ei voinut kuvitella kuinka yli kaksi vuosikymmentä DDR:n tuhoutumisen jälkeen vihreä liike tekee menestyksekkäästi edelleen tuhojaan sekä luonnolle että taloudelle.

Tässä tullaan vakavaan asiaan. Mikä on teollisuusyritysten yhteiskuntavastuu sosiaalidemokratiassa. Outokumpu vihki juuri käyttöön ferrokromitehtaan Torniossa. Tehdas käyttää paljon energiaa. Villen raportti tuo hyvin esille sen tosiasian, että paine energiaverojen jatkuvaan kiristämiseen on valtava.

Mielestäni Outokummun päätös investoida juuri Suomeen esimerkiksi vaikkapa Venäjän sijaan on yhteiskuntavastuuton. Tehtaalla ei tule olemaan edellytyksiä toimia Suomessa kun energiaveroja tullaan joka tapauksessa kiristämään merkittävästi tulevaisuudessa. Maailmassa on kuitenkin paljon erittäin nopeasti kasvavia kehittyviä maita, joiden yhteiskuntakehitys ja energiaverotus on vakaata. Työn ja teollisuuden vieminen näihin maihin on parasta mahdollista yhteiskuntavastuuta. Ville on oikeassa.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Maiden välinen lainaus vähenee jyrkästi Euroopassa

Euroalueen väliset lainavolyymit vähenivät vuositasolla 20 prosenttia viime vuoden viimeisellä neljänneksellä. Rikkaiden maiden ulkomaiset pankkilainat vähenivät 8 prosenttia vuositasolla, kun pankit vetivät rahojaan pois euroalueen reunavaltioista.

Samaan aikaan keskuspankit paisuttavat varallisuustaseita. Reaalitalouteen keskuspankkien rahan kylväminen ei oletettavasti paljon vaikuta. USA ja Kiinakin ovat reaalitaloudessa osoittaneet heikkoutta. Kuplien muodostuminen on ilmeistä. Jaime Caruana, BISn hallintojohtaja sanoo, että ”jos lääke ei toimi, vika ei ole aina liian vähäisessä annoksessa”.

EKP pumppasi kertarysäyksellä vuonna 2012 pankeille jopa 1000 miljardia euroa. Tämä on valtava rahamäärä, sillä vähimmäisvarantojärjestelmässä 10 % kassareservivaatimuksella tämä rahasumma voisi tuottaa uutta rahaa kymmenkertaisen määrän eli 10 000 miljardia euroa markkinoille. Todellisuudessa kassareservivaatimus on paljon pienempi ja uuden rahan määrä paljon suurempi.


Jos talouden rattaat pyörisivät täysillä, inflaatiovaikutus voisi olla erittäin suuri. Mutta koska talouden rattaat eivät pyöri, ei uutta rahaa juuri synny eikä inflaatiopaineita ole. Pikemminkin näyttää siltä, että euroalue on menossa deflaatioon. Ainoaksi merkittäväksi vaikutukseksi EKPn rahan pumppaamisesta näyttää jäävän se, että myös kriisivaltiot saavat nyt lainaa laskevin koroin. Tämä toki on ollut tarkoituskin. USAssa myös pörssiosakkeiden kaltaiset varallisuusarvot paisuvat huolimatta nihkeästä taloudesta.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Nuutajärven lasitehdas symboloi maailman painopisteen muutosta

1793 perustettu Nuutajärven lasitehdas lopetetaan. Nuutajärven lasitehdas selviytyi Suomen sodasta (1808–1809), Krimin sodasta (1853–1856), ensimmäisestä maailmansodasta (1914–1918), verisestä sisällissodasta (1918), talvisodasta (1939–1940), jatkosodasta (1941–1944) ja Lapin sodasta (1944–1945). Nuutajärven lasitehdas selviytyi suurista nälkävuosista (1866–1868), jolloin kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä kuoli. Nuutajärven lasitehdas selviytyi 1800-luvun lopun pitkästä lamasta, 1930-luvun lamasta ja 1990-luvun syvästä lamasta.

Nuutajärven lasitehdas ei selviytynyt 2010-luvusta. Maailman taloudellinen, poliittinen, sotilaallinen ja sosiaalinen painopisteasetelma on nyt 2010-luvulla suuremmassa muutoksessa kuin kertaakaan aikaisemmin noiden Nuutajärven lasin kokemien vuosisatojen aikana. Ikävä kyllä, tässä suuressa historiallisessa myllerryksessä Länsi-Euroopalle ja Pohjois-Amerikalle on valittu häviäjän ja menettäjän osa. Tälle ei ole tehtävissä mitään eikä kukaan yritäkään tehdä mitään vääjäämättömän vääjäämiseksi.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Länsi-Eurooppa ratkoo ongelmiaan neuvostoperintein


Vanhoillisvasemmistolainen Guardian-sanomalehti kiinnitti huomiota erääseen erittäin oleelliseen seikkaan koskien Tukholman mellakoita. Guardianin toimittaja selasi läpi ruotsalaisen median etsien juttuja koskien Tukholman mellakoita. Pääuutisiksi keskellä mellakkaviikkoa nousivat lukuisten televisiotähtien rakkaushuolet, silvottuna löydetty thainainen lapissa ja raivostunut maanviljelijä. Ja niin – kyllä sieltä mellakoistakin löytyi juttuja, kun vain riittävän tarkkaan kaikki pikku-uutiset luki.

Guardianin toimittaja piti vaikenemista mellakoista esimerkillisenä, ja hänen mielestään brittimedian tulisi ottaa oppia tästä lähestymistavasta. Vaikeneminen ei median lähestymistapana vaikeisiin ongelmiin ole uutta. Neuvostoliitto ratkaisi kaikki ongelmansa näin. Neuvostososialismissa ei ollut edes rikollisuutta – niin täydellinen se oli.

Myös vainhoillis-sosiaalidemokratiat ovat ratkoneet vaikeat ongelmansa aina näin. Koulut, julkiset rakennukset, autot ja liiketilat palavat jatkuvasti kansankodissa, Tanskassa ja Ranskassa. Niistä voi löytää korkeintaan rivin uutiset paikallisesta mediasta – jos sitäkään.

Perinteinen dogma sanoo, että tuloerojen kasvaessa yhteiskunnalliset ongelmat kasvavat. Yritin löytää tästä tutkimusta. En löytänyt. Kaikki tutkimukset totesivat dogman, mutta yksikään tutkimus ei viitannut tutkimukseen, jossa tällaiseen tulokseen oli oikein tutkimalla päästy. Ruotsissa on maailman toiseksi pienimmän tuloerot Tanskan jälkeen. Molemmissa maissa slummit palavat enemmän tai vähemmän jatkuvasti.

Muistelen lukeneeni, että itse asiassa tuo perinteinen dogma on valhe, mutta tätä en löytänyt enää internetistä. Väite meni, että gini-kertoimen saavuttaessa riittävän pienet lukemat, sosiaaliset levottomuudet kasvavat. Mutta tästä minulla ei valitettavasti ole mustaa valkoisella.

Toinen perinteinen dogma sanoo, että tuloerojen kasvu korreloi negatiivisesti talouskasvuun. Nyt tätäkin on tutkittu uudelleen sekä vanhalla 1970-luvun aineistolla, että uudemmalla 1990-luvun aineistolla. Ja kas, korrelaatio hävisikin. Uusi aineisto viittaisikin, että tuloerojen kasvu kiihdyttää lievästi kasvua. Tutkimustulokset siis muuttuvat vallitsevan uskon mukaisesti.

Taloustieteilijä Simon Kuznetsin mukaan tuloerot elävät talouden kehitysvaiheiden mukaisesti. Voimakkaasti kasvavissa talouksissa tuloerot kasvavat. Taantuvissa ja kehittyneissä talouksissa tuloerot pysyvät vakaina tai laskevat. Tuloerojen vaikutuksista kasvuun kiistellään edelleen.

Sen sijaan julkisen sektorin koon vaikutuksesta talouskasvuun ei kiistellä. Se on kiistämätön, koska korrelaatio on niin vahva. Suuri julkinen sektori ja voimakas pitkäaikainen kasvu on mahdoton yhtälö. Tämä tieto ei kiinnosta mediaa vanhoillis-sosiaalidemokratioissa. Ongelma ratkaistaan vaikenemalla se kuoliaaksi.

Kaikkina niinä vuosikymmeninä, joina olen vanhoillis-sosiaalidemokratiassa elänyt, on jauhettu tuloerojen turmiollisuudesta. Sen sijaan en ole nähnyt ensimmäistäkään keskustelun aloitetta tuloeroista. En siis ensimmäistäkään. Mikä on se tuloerojen taso, johon pyritään? Pitääkö tuloerot poistaa täysin? Siis kaikille kirjaimellisesti samat tulot? Vai mennäänkö peräti Marxismiin, jossa puolue antaa ihmiselle hänen tarpeidensa mukaan. Jos meillä on miljoona ihmistä, joilla on voimakas tarve olla maailman rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia, senkin puolue antaa hyvää hyvyyttään.

Näyttää siltä, että keskustelulla vanhoillis-sosiaalidemokratiassa tarkoitetaan ylhäältä alas suuntautuvaa ideologista, yksipuolista, väkivaltaista ja sadistista propagandahakkaamista. Kun propaganda ja todellisuus ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään, ongelma ratkaistaan vaikenemalla siitä aggressiivisesti ja aktiivisesti. Kun maailma on muuttunut päälaelleen sitten 1970-luvun, voimmeko me ratkaista ongelmamme tällä perinteisellä ja sosialismissa hyväksi havaitulla tavalla?

maanantai 20. toukokuuta 2013

Suomi - matalan jalostusasteen vientimaa


Suomen vientitilastojen TOP 20 lista näyttää aika tyypilliseltä taantuvan kehitysmaan vientitilastolta. Listaa leimaavat vientituotteiden matala jalostusaste ja raaka-aineet. Myydyimpien vientiartikkelien raaka-aineetkaan eivät ole kotimaasta.

Tässä lista: Kaasuöljyt, moottoribensiini, kirjoitus- ja painatuspaperi, sooda- ja sulfaattisellu, paperi kartonki ja pahvi, matkapuhelimet, teräslevyvalmisteet, lääkkeet, puutavara, päällystämätön paperi ja kartonki, monikerrospaperi, moottoribensiini yli 95 okt., lääketieteelliset kojeet, graafinen paperi, seostamaton nikkeli, kuusipuutavara, sähkömoottorin osat, polttoöljyt, muokkaamaton kulta, puhdistettu paperi.

Matkapuhelimet, lääkkeet, lääketieteelliset kojeet ja sähkömoottorin osat eivät kuulu joukkoon. Matkapuhelimien osalta taantuminen ja alasajo on ollut hurjaa viime vuosina. Lääkkeiden vienti väheni vuonna 2012. Lääketieteellisistä kojeista ja sähkömoottorin osista ei ole tietoa, mutta arvelen niiden viennin taantuvan pitkällä tähtäimellä. Kun nämä tuotteet tipahtavat listalta, Suomi on taantuvan kehitysmaan kaltainen vientimaa.

Huomionarvoista on myös se, että metsäteollisuuden tuotteet dominoivat listalla. Metsäteollisuus on pitkin 2000-lukua ajanut alas kapasiteettiaan. Kapasiteetin alasalo jatkuu edelleen. Siten viennin kääntäminen kasvuun on erittäin haastavaa tulevaisuudessa varsinkin jos lista puhdistetaan polttoaineista. Öljytuotteista jää erittäin vähän taloudellista hyötyä kotimaahan.

Suomi 50. kilpailukykyisin maa 102 maasta


Baseline Profitability Index keskittyy vain ja ainoastaan siihen, mitä investoijat odottavat ja haluavat investoinnin kohteena olevalta maalta. Investoijat haluavat rahoilleen kasvua eli tuottoa; he haluavat, että heidän rahansa ovat turvassa; he haluavat, että heidän rahansa on helposti kotiutettavissa.

Kun kilpailukykyä mitään investoijien näkökulmasta, maat asettuvat hyvin erilaiseen järjestykseen kuin ideologisilla perusteilla tehdyissä WEF:n mittauksissa. Suomi sijoittuu BPI:n mittauksessa 50. kilpailukykyisimmäksi maaksi 102 maan joukosta.

Kolme top-kymmenestä maasta tulevat Afrikasta: Botswana (2. sija), Ruanda (5. sija) ja Ghana (10. sija). TOP 20 -maista 6 on afrikkalaisia. TOP 20 -maista 5 on aasialaisia. Afrikka on Aasian rinnalla menestyksekkäin manner. Afrikan menestys ei ole yllätys niille, jotka jonkin verran tuntevat mannerta.

Ensimmäinen eurooppalainen maa on Viro (12. sija). Ensimmäinen länsi-eurooppalainen maa on Irlanti (34. sija). Sitten tulevat Ruotsi (45. sija), Hollanti (48. sija) ja Britannia (49. sija). Länsi-Eurooppa menestyy heikoimmin kaikista talousalueista.

Mittaus herättää luonnollisesti halveksuntaa. Niin paljon, että sitä ei ole mediassa julkaistu lainkaan Suomessa. Ongelma on vain se, että mittaus noudattelee erinomaisesti maiden saamia ulkomaisia investointeja. Eli se mittaa erinomaisen hyvin sitä, mitä sen on tarkoituskin mitata. Investoijat karttavat ja hylkivät Länsi-Eurooppaa.


Esimerkkinä Ghana

Ymmärtääksemme, mistä on kysymys, otan esimerkiksi afrikkalaisen Ghanan. Ghana sijoittuu mittauksessa kymmenenneksi. Ghanan BKT kasvoi huhtikuussa 2013 vuodentakaiseen verrattuna 14,4 %. Vuonna 2011 BKT Ghanassa kasvoi 13,4 %. Ja vuonna 2012 BKT kasvoi 7 %. Mittaus varsin tervejärkisesti uskoo, että BKT:n kasvu korreloi investoinnin tuoton kanssa positiivisesti. Ghanan etu Suomen -0,2 % BKT-kasvuun verrattuna on varsin hämmentävä. Ghana ja Nigeria ovat itse asiassa maailman nopeimmin kasvavia talouksia.

BPI-indeksi käyttää investoinnin arvon säilymisen ja kotiuttamisen mittaamisessa Maailman pankin index of investor protection eli investoijan suojan indeksiä, Transparency Internationalin Corruption Perceptions -indeksiä, International Property Rights -indeksiä ja Menzie Chinn and Hiro Ito's rahoituksen avoimuus  -indeksiä. Nämä mittaavat maan korruptiota, omaisuuden suojaa, yritysten johdon rehellisyyttä ja rahoituksen avoimuutta.

Päinvastoin kuin moni kuvittelisi, nämä asiat ovat varsin hyvällä tolalla Ghanassa, Botswanassa ja Ruandassa. Ghana tarjoaa erittäin aggressiiviset vero- ja muut edut investoijalle. Tämä on trendi muissakin Afrikan maissa. Investoinneista kilpaillaan verisesti. Satsaaminen on tuottanut Ghanassa tuloksia. Erityisesti kiinalainen raha tulvii Ghanaan.

Maat, jotka menestyvät vertailussa, ovat suhteellisen hyviä kaikilla mitatuilla osa-aluille. Maat, jotka eivät menesty vertailussa, saattavat olla kohtuullisen hyviä joillakin osa-aluilla, mutta ovat muilla osa-aluilla huonoja.

Suomen ja Ghanan BPI-indeksin ero näkyy erittäin selkeästi toteutuneissa ulkomaisissa investoinneissa. FDI (Foreign direct investment) net inflow (maahan sijoitetut investoinnit miinus maasta sijoitetut investoinnit) oli suhteutettuna BKT:n Suomessa vuosina 2008, 2009 ja 2010 vastaavasti -0.84, 0.19 ja 2.97 prosenttia. Ghanassa samojen vuosien luvut olivat: 4.28, 6.49 ja 7.82. Ghanan talouteen sisään virtaavan rahan määrä vaikuttaa suurelta kun se suhteutetaan maan bruttokansantuottoon.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Nyt tehdään taloushistoriaa


Vuosi 2009 oli Suomen itsenäisyyden ajan syvin taantumavuosi. Seuraava taantuma iski jo kahden vuoden perästä vuonna 2012. Tätä ei ole tapahtunut itsenäisyyden aikana. Nyt tehdään siis Suomen taloushistoriaa.

Sen sijaan autonomian aikana vuoden 1870 ja 1890-luvun alkuvuosien välillä koettiin ”pitkä lama”. Talouden kasvu hidastui tuolloin pariin prosenttiin ja BKT laski kolmena vuotena, vuosina 1877, 1878 ja 1881. Näiden välillä ja pitkin 1880-lukua kasvuluvut olivat alhaisia. Aikaisempina vuosikymmeninä talous kasvoi nousukausina 5 % vuosivauhtia. Taloudelle tärkeä vienti polki koko 1880-luvun lähes paikallaan, ja koettiin voimakas deflaatio.

Suomessa 1930-luvun lama oli lievempi kuin muualla. Varsinaisesti miinukselle mentiin kolmena vuotena, yhteensä neljä prosenttia. 1990-luvun lamasta toivuttiin ilman uutta taantumaa, vaikkakin inhimillinen hinta oli silloin suurempi kuin mitä nykyisen taantuman hinta tähän mennessä on ollut.

Nykyiselle taloustilanteelle ei löydy Suomen autonomian ja itsenäisyyden aikaista selvää vertailukohtaa. 1800-luvun lopun pitkä lamassa vienti polki paikoillaan, mutta se ei missään vaiheessa romahtanut eikä jäänyt tuolle romahtaneelle tasolleen. Selvästikään Suomen vientiteollisuus (tai mitä se nyt silloin oli) ei ollut menettänyt kilpailukykyään kansainvälisessä kilpailutilanteessa kuten nyt. Edelleen pitkän laman aikana Suomen talous kykeni pitämään yllä kahden prosentin kasvuvauhtia, mikä kylläkin on erittäin hidasta kasvua, mutta silti huomattavasti nopeampaa kuin Suomen talous nyt kykenee suorittamaan.

Monet yhtäaikaiset negatiiviset tekijät takaavat sen, että tuleville lähivuosikymmenien talouskehitykselle Suomen taloushistoriassa ei löydy vertailukohtaa. Suomen tulevaisuus näyttää nyt taloudellisessa mielessä synkemmältä kuin kertaakaan aikaisemmin autonomian ja itsenäisyyden aikana. Muun yhteiskuntakehityksen kannalta Suomi on toki nähnyt synkempiäkin aikoja.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Suomen alijäämä selkeästi suurempi kuin euroalueella keskimäärin

Epäilin 2.3. kirjoittamassani jutussa Suomen vertailukelpoisen sosiaalirahastoista puhdistetun julkisen talouden alijäämän olevan vuonna 2012 suurempi kuin euroalueella keskimäärin. Näin myös on eilen julkaistujen tietojen perusteella. Vuonna 2012 euroalueen julkisen talouden alijäämä oli 3,7 % ja EU27-alueen alijäämä oli 4 %. Suomen vertailukelpoinen julkisen talouden alijäämä oli 4,5 %. Suomi voi silti yhä esiintyä mallioppilaana, sillä virallinen ei-vertailukelpoinen alijäämä oli 1,9 %.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Ruoan ja energian inflaatio nopeinta


Vuosikymmeniä ruokamenojen osuus käytettävissä olevista tuloista laski kansakunnan vauraustuessa. Trendi on kääntynyt 2000-luvulla. 2010-luvulla nopein hintojen nousu on tapahtunut ruoassa. Vuonna 2012 ruoan elinkustannusindeksi (2010 = 100) oli 111,8. Asuminen, vesi, sähkö, kaasu ja muut polttoaineet nousivat indeksiin 108,1 ja liikenteen indeksi oli 108,6. Nämä ovat nopeimpia nousijoita.

Veden, sähkön ja polttoaineiden hintojen nousua selittävät pitkälti jatkuvat veronkorotukset ja oligopoliset tai monopoliset markkinat. Samoin ruoan hintaan varmasti jonkin verran vaikuttaa oligopoliselta näyttävät markkinat.

Trendille, joka nostaa jatkuvasti ruokaan ja asumiseen kuluvaa osuutta nettotuloista, ei näy loppua. Samaan aikaan ostovoima on kääntynyt laskuun. Tälle ostovoiman laskulle ei myöskään ole odotettavissa käännettä parempaan ainakaan pysyvästi.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Eläkemaksut eivät enää kata maksettuja eläkkeitä


Eläkemaksut eivät enää kata maksettuja eläkkeitä, mutta eläkerahastot ovat edelleen ylijäämäisiä sijoitustuottojen turvin. Tulevia sijoitustuottoja ei voi ennustaa. Edessä onkin mitä todennäköisemmin jälleen nopeampi käänne kuin on ennustettu alijäämäiseen eläkejärjestelmään.

”Käänne on ollut jyrkempi kuin odotettiin”

Kun odotukset ovat jatkuvasti positiivisempia kuin toteutunut kehitys, odottamatonta ja yllättävää on vain se, että odotukset toteutuvat. Onkin epätodennäköistä, että odotukset toteutuvat. Yllätyksiä ei siis ole luvassa, ja eläkejärjestelmä kääntyy pysyvästi alijäämäiseksi nopeammin kuin kukaan osasi ennustaa.

Eläkemaksuja on pakko korottaa. Siitä seuraa syvenevää työttömyyttä, syvenevää eläkejärjestelmän alijäämää, heikkenevää talouskasvua ja kiihtyvää julkisen sektorin velkaantumista. Odottamattomasti ja yllättävästi jopa YLE on oivaltanut tämän.

”Näin se on, mitä enemmän maksuja korotetaan sen huonompi työllisyys ja talouskasvu meillä on, kiteyttää Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari.”

Vuonna 2013 eläkerahastojen vakuutusmaksutulot ennustetaan olevan 12,3 miljardia euroa ja menot ovat 12,9 miljardia euroa. Eläkemenojen osuus BKT:sta ennustetaan kasvavan vuoteen 2030-luvun lopulle asti.

Vuoden 2012 ensimmäisen vuosineljänneksen lopussa kaikkien eläkerahastojen yhteenlaskettu sijoituskanta oli 144,4 miljardia euroa. Pitkän ajan eläkerahastojen tuotto-odotus on laskettu 4 prosentista 3,5 prosenttiin. Näin ollen lähiaikojen tuotto-odotus on noin 5 miljardia euroa. Eläkkeet kuitenkin nousevat jatkuvasti, ja maksutulot joko nousevat selvästi hitaammin tai laskevat. Siten on odotettavissa jo suhteellisen pian ensimmäinen huonotuottoinen vuosi, jolloin eläkerahastot painuvat alijäämäiseksi ensimmäisen kerran. Tällöin sosiaalirahastot eivät enää kaunistele julkisen sektorin alijäämän suuruutta.

Eläkejärjestelmä ei ole järjestelmän heikoin lenkki. Siellä on sentään varoja rahastoituna. Vaikka tilanne ei ole kestävä eläkejärjestelmänkään osalta, tilanne on useissa muissa Länsi-Euroopan maassa vielä huonompi. Ainakin Belgiassa, Italiassa, Espanjassa, Islannissa, Itävallassa, Kreikassa ja Ranskassa on käytössä jakojärjestelmä, jossa varoja ei rahastoida lainkaan. Tällainen järjestelmä on kestämätön pelkästään vinoutuneen ikäjakauman vuoksi. Joissakin maissa on käytössä samankaltainen osittain rahastoiva sekäjärjestelmä kuten Suomessa. Jotkut maat täydentävät eläkejärjestelmää yksityisillä rahoistoilla, koska julkisen eläkejärjestelmän tiedetään olevan kestämätön ja jopa jo nyt valtion budjettirahoituksen varassa.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Marseille – tulevaisuuden Länsi-Eurooppa nyt


Tulevaisuuden Länsi-Eurooppa on palveluyhteiskunta. Ranskalainen Marseillen kaupunki elää palveluyhteiskuntaa todeksi jo nyt. Teollisuustyöpaikkoja siellä on vain 4,3 % työpaikoista (2010), kun Suomessa teollisia työpaikkoja on edelleen yli 16 % pitkäaikaisesta laskutrendistä huolimatta. On syytä tarkastella tarkemmin, millainen on tuo mallikaupunki.


Armeija apuun

Marseillen kaduilla käydään huumesotaa. Viime vuonna kaduilla kuoli 24 ihmistä. Marseille on 860 000 ihmisen kaupunki. Teloitukset tehdään 1930-luvun Chigaco-tyyliin. Nyt aseina vain usein käytetään Kalashnikovia. Uhri ajaa usein luksusmaasturia. Sodan idoli on Al Pacino elokuvasta Scarface.

Tilanne sai jotkut poliitikot pyytämään armeijaa apuun. ”Koska huumejengit käyttävät sota-aseita, vain armeija voi enää puuttua asiaan. Ei ole mitään mieltä pidättää huumediilereitä. Kun kymmenen pidätetään, muut ottavat polttopullot esiin ja syttyy sota.” Etniset slummit ovat riistäytyneet julkisen vallan hallinnasta. Slummit ovat huumeliigojen hallinnassa, ja ne ovat ”no-go” alueita poliisille.

Tilanne on siinnyt toivottomuudesta. Ja toivottomuus pitää sitä yllä. Nuorisotyöttömyys on tietyillä alueilla yli 50 % ja keskimäärinkin yli 40 %. Lapset jättävät koulun kesken, ja töitä ei ole. Niinpä ainoa urareitti on huumeliigat.

Marseillen pormestari ei halua kaupunkinsa tulevan uudeksi Bronxiksi  aivanko tosiaan tämä kuuluisa erittäin pahamainen New Yorkin Bronx?

Katsotaanpa rikostilastoja henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten osalta. Vuonna 2010 Bouches-du-Rhônen hallintoalueella, johon Marseille kuuluu, tehtiin 100 000 asukasta kohti 1 406 väkivaltarikosta. Suomessa tehtiin vuonna 2012 väkivaltarikoksia 746 kappaletta 100 000 asukasta kohti. Pahamaineisessa Bronxissa väkivaltarikoksia tehtailtiin 1094 kappaletta 100 000 asukasta kohti. Vaikka Bronx onkin väkivaltainen, ehkä sittenkin Marseillen pormestarin olisi syytä toivoa Marseillesta uutta Bronxia.

Marseille ei ole kuitenkaan Ranskan väkivaltaisin ja slummiutunein kaupunki. Pariisi pistää paremmaksi. Pariisissa tehdään 1 722 väkivaltarikosta 100 000 asukasta kohti (2010), ja Seine-Saint-Denisin hallintoalueella, joka muodostuu Pariisin pohjoispuolisesta slummivyöhykkeestä, tehdään 2 022 väkivaltarikosta 100 000 asukasta kohti. Pariisin slummeissa tahkotaan siis kaksinkertainen määrä väkivaltarikoksia Bronxiin nähden. Pitäisikö tehdä jotain?


Ongelmat ratkeavat julkisen vallan lainarahalla

Marseille ei saanut armeijaa kaduille, mutta se sai 205 uutta poliisia. Siis niitä poliiseja, joilla ei ole asiaa Marseillen slummeihin. Sen sijaan presidentti Francois Hollanden sosialistihallitus myönsi suur-Pariisille 30 miljardin euron kehitysrahan slummien rauhoittamiseksi.

Hassu summa tuo 30 miljardia euroa, joka hankitaan lainaamalla ulkomaisilta sijoittajilta. Suomen valtion budjetti on 52 miljardia euroa. Suur-Pariisin alueella elää 12 miljoonaa ihmistä. Karkeasti arvioiden, noista 12 miljoonasta ihmisestä on noin 2 miljoonaa lasta ja nuorta, jotka ovat syrjäytymisuhan alla. Näistä kahdesta miljoonasta vain murto-osa jopa Pariisissakin syrjäytyy. Olkoon tuo fiktiivinen luku tässä vaikkapa 500 000 nuorta ja lasta. Ranskan hallitus aikoo siis käyttää 60 000 € yhtä syrjäytynyttä nuorta ja lasta kohti. Sillä saadaan monta kivaa kurssia ja kuntoutusta.

Ja mikäpä siinä käytellessä julkista rahaa sinne ja tänne, kun ulkomaiset sijoittajat lainaavat sen minkä vain kehtaa pyytää. Ranskan hallitusta ei sekään puristele, että lainanotto nyt merkitsee tulevaisuudesta syömistä. Tämä taas merkitsee veronkorotuksia, ja veronkorotukset merkitsevät aina vain lisää nuorisotyöttömyyttä. Yksityisrahoitteiset työpaikat kun kuihtuvat pois, ja bruttokansantuotteen kasvu hiipuu.


Onko Ranskalla oikeasti varaa?

Julkiset menot ovat Ranskassa 57 % bruttokansantuotteesta. Parempaan saavutukseen yltänee enää Pohjois-Korea ja Kuuba. Ranskan julkinen talous on ollut yhtäjaksoisesti alijäämäinen vuodesta 1974, ja trendi on kohti syvenevää alijäämää.

Myös Ranskan vaihtotase on raskaasti alijäämäinen, ja trendi on kohti syvenevää alijäämää. Teollisuuden pako on jatkunut pitkään ja pako kiihtyy. Ranskan talous lepää uskon varassa – ulkomaisten sijoittajien. Kun ulkomaisten sijoittajien usko hiipuu, Ranska tekee Kreikat sillä silmänräpäyksellä. Syrjäytyneiden kuntoutusrahatkin taitavat jäädä saamatta.

Toistaiseksi uskoa riittää. Luottoluokitukset ovat AA+ ja AAA. Kymmenen vuoden lainapaperi on heilunut 3 % ja 2 % tuoton välillä viimeisen vuoden aikana. EKP:n rahanpainanta alentaa korkokustannuksia.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

2000-luvun lama pidempi kuin 1990-luvun lama?


Lamasta toipuminen 1990-luvun ja 2000-luvun lamassa. BKT viitevuoden 2000 hinnoin kvartaalettain.


1990-luvun alussa laskettiin pidempään ja syvemmälle kuin 2000-luvulla. Korkeat korot ja olematon elvytys varmistivat tuolloin laman tuhojen syvyyden. Silti näyttää jo nyt selvältä, että tämä menneillään oleva lama tulee olemaan pidempi kuin edeltäjänsä. Tässä laman pituutena lasken lamaa ennen saavutetetun huipun ja tämän tason uudelleen saavuttamisen välisenä aikana.

1990-luvun lamasta noustiin 28 neljännesvuodessa. Nyt emme tule saavuttamaan lamaa edeltänyttä huippua tuossa ajassa. 1990-luvulla Nokia-kone nosti BKT:n tasaiseen ja melko reippaaseen nousuun. Nyt ei ole Nokiaa eikä mitään muutakaan. Sitä vastoin BKT kääntyi uudelleen laskuun 18 kvartaalin kohdalla 2010-luvulla.

Erittäin voimakkaasti elvyttävät korot ja valtion elvytyspolitiikka eli voimakas velanotto ei selvästikään pysty taittamaan laman niskaa nyt. 1990-luvulla ei tarvittu elvyttäviä korkoja eikä elvytyspolitiikkaa ja silti lopulta noustiin.

Tämän vuoden BKT-ennusteet vaihtelevat 0 ja 2 prosentin välillä. Näyttäisi siltä, että tästä vuodesta tulee mieluummin negatiivisen kuin positiivisen kasvun vuosi samalla tavoin kuin vuosi 2012 oli. 1990-luvulla nousuun päästyään BKT ei laskenut kertaakaan edes kvartaalitasolla.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Suomen julkisen talouden alijäämä ehkä suurempi kuin euroalueella keskimäärin

Valtio nettovelkaantui 8,8 miljardia viime vuonna, ja valtion velka nousi 90,7 miljardiin euroon. Julkisyhteisöt nettovelkaantuivat 10,3 miljardia euroa viime vuonna velan noustessa 103,1 miljardiin euroon. Valtiosektorin alijäämä kasvoi 0,9 miljardia euroa 6,7 miljardiin euroon. Kuntasektorin alijäämä kasvoi 1,0 miljardia euroa 2,1 miljardiin euroon. Bruttokansantuote laski viime vuonna 194,5 miljardiin. Siten julkisen talouden alijäämä Suomessa oli viime vuonna 4,5 %.

Suomessa kuitenkin poikkeusluvalla eläkerahastot lasketaan mukaan julkisyhteisöihin. Vielä viime vuonna eläkerahastot osoittivat 5,1 miljardin ylijäämää. Näin ollen ei-vertailukelpoiseksi julkisen talouden alijäämäksi saadaan 1,9 %.

Suomen vertailukelpoinen julkinen alijäämä saattaa olla suurempi kuin euroalueella keskimäärin. Viimeisin tieto on vuodelta 2011, ja silloin alijäämä oli 4,1 %. Vuoden 2012 tietoja ei ole saatavilla. Joka tapauksessa julkinen alijäämä on Suomessa suurempi kuin esimerkiksi Italiassa (3,0 %, 2012), Portugalissa (4,4%, 2011) ja Belgiassa (3,7%, 2011).

Suomen julkisen velkaantumisen kiihtyminen ja kotitalouksien tasainen vahva velkaantuminen vakuuttaa luottoluokittajat. Viimeksi tammikuussa S&P palautti arvionsa Suomen luokitusnäkymistä vakaaksi. Samalla Suomi jatkoi parhaalla AAA-luokituksella.  

maanantai 25. helmikuuta 2013

Valtion tavoite 200 000 uutta yksityisrahoitteista työpaikkaa vaatisi julkisen sektorin alasajon


TEM:n juuri julkaistu raportti ”Suomen talouskasvun eväitä 2010-luvulla” ottaa tavoitteeksi synnyttää 200 000 uutta yksityisrahoitteista työpaikkaa. Kun huolto- ja kantosuhde heikkenee, tulisivat työpaikat enemmän kuin tarpeeseen. Vaan millä eväillä valtio aikoo nämä työpaikat luoda?



Lähtökohdat


Bruttokansantuotteen keskimääräinen kasvuvauhti vuosina 1950 – 2020


Kuva 1. Bkt:n kasvuvauhti 1950 – 2020


Suomen talouden bruttokansantuotteen keskikasvuvauhti romahti 1960-luvun viidestä prosentista 1980-luvulle tultaessa kolmeen prosenttiin. Sama ajanjakso oli pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kiihkoisinta rakennusaikaa. Tuolloin julkista sektoria paisutettiin ja yksityisestä sektorista pyrittiin pääsemään mieluummin eroon kokonaan. Neuvostoliitto oli näennäisesti voimissaan vielä 1980-luvun lopussa, ja se oli nykytermein ilmaistuna maailman kilpailukykyisin valtio sekä sosiaalisesti että taloudellisesti. Sosialismin voittokululle ei ollut vaihtoehtoja.

1990-luku toi sosialismin romahduksen. Se toi julkaisun mukaan globaaleille markkinoille 2-3 miljardia uutta ihmistä (erittäin varovainen arvio vaikka osa sosialistisesta maailmasta oli vapautunut jo aiemmin). Seuraukset näkyvät kuvassa 1.

2010-luvulle tultaessa keskimääräinen vuosikasvu on laskenut ehkä noin yhteen prosenttiin. TEM uskoo toiveikkaasti, että ”Jos työn tuottavuus saataisiin 2010-luvulla edeltäneen vuosikymmenen tasolle ja 1,7 prosentin vuosivauhtiin, yltäisimme 1,3 prosentin talouskasvuun (tällä vuosikymmenellä). Se on selvästi pitkän aikavälin arvioita ja esimerkiksi eläkejärjestelmän olettamaa vähemmän.”





Kuva 2. Yksityisrahoitteiset työpaikat

Huippuvuonna 1990 yksityisrahoitteisen sektorin työllisten määrä oli 1,94 miljoonaa kun heitä vuonna 2011 oli 1,78 miljoonaa. Vastaavana aikana väkiluku on noussut noin 400 000:lla ja työikäisten määrä noin 200 000:lla. Yksityisrahoitteisen sektorin työllisten määrä siis hiipuu vaikka väestö kasvaa ja työikäisten määräkin kasvaa.

Ongelma on paljon syvempi kuin menneestä voi päätellä, sillä ”suurin ikääntymishaaste on lisäksi vasta edessä ja työikäisen (15–65-vuotiaiden) väestön määrä kääntyy laskuun”.




Mistä kasvun hiipuminen aiheutuu?

Jopa virkamiehen mieleen juolahtaa kysymys: Kuinka alati paisuvat lasten huostaanotto-, terveydenhuolto-, työttömyysjohdannaiset, paisuvasta passiiviväestöstä aiheutuvat sekä muut menot tulevaisuudessa rahoitetaan? Varsinkin kun näitä menoja ei kyetä rahoittamaan verotuloilla nytkään.

Mutta virkamiehen kuten monen muunkaan mieleen ei juolahda vielä paljon oleellisempi kysymys: Mistä jo 1950-luvulla alkanut taloudellinen taantuminen - siis talouskasvun hiipuminen - aiheutuu pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa? Sosiaalinen taantuminen on ollut monelta osin vielä jyrkempää (ei kaikilta osin) kuin taloudellinen taantuminen tuolla ajanjaksolla, mutta se ei ole tämän jutun aihe.

Jos tuo keskeisin kysymys kysyttäisiin, olisi vastaus saman tien selvä. Nimittäin kuten blogijutussani ”Liikalihavuus tappaa – myös kansakunnat” viime marraskuulta totesin perustuen EKP:n julkaisuun ”Julkisen kulutuksen kasvulla on merkittävä negatiivinen vaikutus reaaliseen taloudelliseen kasvuun”, eikä suuri julkinen sektori yhdistettynä korkeaan kasvuun ole mahdollinen. Suomi on elävä empiirinen esimerkki tästä.

Toki on myös muita tekijöitä, jotka ovat heikentäneet Suomen kasvua. Näitä muita tekijöitä raportissa mainittiinkin esimerkkinä sosialismin romahdus (sanaa sosialismi ei raportissa mainittu). Silti julkinen sektori on avain.




Mahdolliset toimet kasvun ja työpaikkojen lisäämiseksi yksityisrahoitteisille työmarkkinoille

Jos valtio oikeasti haluaa 200 000 uutta yksityisrahoitteista työpaikkaa, se ei tule onnistumaan siinä perinteisillä hokemilla kuten kasvuyrittäjyydellä, luovalla taloudella, Cleantechillä, kaivostoiminnalla ja muulla muutaman vuoden välein vaihtuvilla iskurisanoilla vaan valtion on ajettava itsensä alas. 200 000 yksityisrahoitteisen työpaikan luomiseen tarvitaan vahvaa kasvua, ja muuta keinoa vahvan kasvun aikaansaamiseksi ei ole.

Teoriassa valtiolla on neljä vaihtoehtoa. Valtio voi kiristää verotusta ja paisuttaa julkisia menoja. Valtio voi kiristää verotusta ja vähentää julkista kulutusta. Valtio voi keventää verotusta ja paisuttaa julkisia menoja. Valtio voi keventää verotusta ja vähentää julkista kulutusta.

Käytännössä valtio on valinnut ensimmäisen vaihtoehdon, missä verotusta kiristetään ja julkisia menoja paisutetaan. Teoriassa hallitus on kyllä pyrkinyt vähentämään menoja, mutta siinä on epäonnistuttu ja tullaan myös jatkossa epäonnistumaan. Raportti toteaakin: ”Paine julkisesti rahoitettujen työpaikkojen lisäämiseen kasvaa”. Tämä tie on luonnollisesti pitkällä aikavälillä tuhoisin.

Ainoa vaihtoehto, jossa nuo 200 000 uutta yksityisrahoitteista työpaikkaa on tulevaisuudessa mahdollinen, on verotuksen keventäminen ja julkisen sektorin menojen raju leikkaaminen. Tämä ei ole riskitön tie, ja johtaa joka tapauksessa välittömään lamaan. Myös yhteiskunnalliset levottomuudet ovat todennäköisiä. Siitä huolimatta tämä on pitkällä aikavälillä paras vaihtoehto. Realistinen se ei tietystikään ole.

Nykyisillä valinnoilla ja nykyisen kehityksen jatkuessa me koemme suurella varmuudella samankaltaisen romahduksen kuin Neuvostoliitto 1990-luvun alussa. Romahdus ja sen seuraukset ovat luonnollisesti täysin hallitsemattomia. Julkinen sektori ajetaan alas nykymenolla ”yhdessä yössä”.

Vaihtoehto tälle on pyrkiä ajamaan julkinen sektori alas hallitusti, ja antaa taloudelle ja ihmisille aikaa sopeutua siihen. Hallitun siirtymän ja kasvun eväät ovat tällöin huimasti paremmat . Ne 200 000 uutta yksityisrahoitteista työpaikkaakin saavutetaan aikanaan. Sitä vain ei voi ennustaa millä aikavälillä, ja mitä on tapahtunut siinä välissä.

Perinteikkäästi raportti jättää käteen vain käskyn yksityissektorille kasvaa. Valtio käski 2000-luvun alussa biotalouden uudeksi kasvumoottoriksi. Biotaloutta ei tullut. Sitten manattiin nanotaloutta, Cleantechia, luovaa taloutta, kasvuyrittäjyyttä, kaivostoimintaa ja ties mitä. Mitään niistä ei tule. Ei varsinkaan käskemällä. Muita eväitä raportti ei sitten konkreettisesti tarjoakaan. Eväät alkavat olla lopussa.