tiistai 14. elokuuta 2012

Mellakoiva Länsi-Eurooppa

Yle uutisoi tänään otsikolla ”Mellakat yllättivät ranskalaiskaupungin” ranskalaisen pikkukaupungin viimeöisestä mellakasta. Uutinen ja sen sanavalinnat herättivät jo tutuksi käyneitä ajatuksia.

Uutisen mukaan noin sadan henkilön joukko on mellakoinut 130 000 asukkaan pikkukaupungissa. Näitä sataa nuorta vastassa oli 150 poliisia raskaassa mellakkavarusteissa - siis yksi ja puolikertainen joukko mellakoijiin nähden. Silti ainakin 16 poliisia loukkaantui.

Jo otsikko on outo. Kuinka pieni kaupunki voi hälyyttää hetkessä ilman ennakkovaroitusta komppaniallisen mellakkapoliiseja kadulle? Ei tietenkään mitenkään muuten kuin siten, että vuosien varrella vastaavia tilanteita varten on harjoiteltu käytännössä paljon ja poliisivoimaan on satsattu ankarasti käytännön pakosta. Ainoa yllätys uutisessa oli, että se uutisoitiin eikä vaiettu kuten lähes kaikki muut vastaavat mellakat Ranskassa viime vuosina. Tiedetään, että Ranskassa joka ikinen yö autot palavat. Intensiteetti vaihtelee, mutta autot kuitenkin palavat.

Vuoden 2005 mellakoiden jälkeen Ranska siirtyi mellakoiden hallinnassa tiedon hallintaan. Minä en tiedä kuinka se sen tekee, mutta vain harvoin tuon jälkeen mellakat yltävät uutisiin. Vuoden 2005 kerrotaan tarinoissa olleen suurin, mutta ei se sitä ollut. Vuoden 2007 mellakat jotkut kertovat olleen vielä suuremmat, mutta niistä emme enää saaneet juuri uutisia.

Uutinen paljastaa, miten massiivinen valmius Ranskassa on jatkuvasti mellakoiden torjuntaan. Usein raskaassa mellakkavarusteissa olevia poliiseja on enemmän kuin itse mellakoijia. Tällaista koneistoa on pidettävä ilmeisesti yllä siksi, että muuten slummit syttyisivät tuleen välittömästi kautta Ranskan.

Uutispimento syvenee noustessa kohti pohjoista. Moniko tietää, että kansankotilaisessa (Ruotsi) Malmön pikkukaupungissa (300 000 asukasta) tapahtui viime vuonna 32 ampumavälikohtausta ja 16 pommi-iskua? Noista tapahtumista tuskin yksikään ylitti Ylen uutiskynnystä (toiselta puolen maapalloa eli USA:sta ne kyllä olisi perinteen mukaisesti uutisoitu innokkaasti). Jos nämä luvut siirrettäisiin Lontoon kokoiseen suurkaupunkiin, kyseessä olisi sisällis-sota. Perinteisesti emme ole tottuneet kuulemaan tällaisia uutisia ns. pohjoismaisista hyvinvointiyhteiskunnista, ja media pitää perinteistä kiinni eliminoimalla ikävät uutiset pois häiritsemästä meitä.

Täsmälleen samaa mediastrategiaa noudatti Neuvostoliiton valtiollinen media. Kaikki järjestelmän ongelmiin viittaava eliminoitiin pois. Tämä on juuri totalitaaristen järjestelmien heikoin kohta. Se kieltää niiden ongelmien olemassaolon, jotka viittaavat itse järjestelmän toimimattomuuteen (ei esimerkiksi sen johonkin vähemmistöön tai muuhun ihmisryhmään liittyviin tai muihin ongelmiin). Näin järjestelmän kaikki uudistamis- ja ajankohtaistamispyrkimykset torpedoidaan heti siemenvaiheessa. Tällaiset järjestelmät ovat jo syntyessään tuomittu tuhoutumaan.

Sosiaalidemokraattisessa Länsi-Euroopassa ei ole sellaisia sosiaalisia ongelmia, jotka juontavat juurensa itse järjestelmän eli sosiaalidemokratian toimimattomuuteen. Piste. Muuta meidän ei tarvitse tietää emmekä tulekaan tietämään.

Pommi-iskut Malmössä 2011

Ampumavälikohtaukset Malmössä 2011

lauantai 11. elokuuta 2012

Kulta 44 000 dollaria per troy-unssi kultakannassa

Laskuharjoituksena laskin, minkä arvoisen kultaunssin tulisi olla USA:n dollareissa, jotta maailman keskuspankkien kultavarannot vastaisivat maailman rahavarannon arvoa. Tämähän olisi tilanne kultakannassa.

Maailman rahavaranto

Mike Hewitt arvioi tammikuussa 2009, että yleisön hallussa olevien kolikoiden ja seteleiden arvo maailmassa olisi 3 940 miljardia dollaria. Tämä on M0-rahaa. Lisäksi rahaa on M1 ( liikkeessä olevat setelit ja kolikot sekä yön yli, eli heti nostettavissa olevat, pankkitalletukset. Käytetään myös nimitystä suppea raha), M2 (yhteenlaskettuna M1, alle 2 vuoden maturiteetin määräaikaistalletukset sekä 3 kk:n aikana irtisanottavissa olevat talletukset) ja M3 -muodoissa (yhteenlaskettuna M2 sekä euroalueen rahalaitosten liikkeeseen laskemia instrumentteja, mm. takaisinostositoumuksin myytyjä arvopapereita, rahamarkkinarahastojen osuuksia ja enintään kahden vuoden maturiteettisia velkapapereita).

Hewittin arvio kattaa 90 maata ja 84 % maailman populaatiosta. USA:ssa M0-rahan määrä heinäkuussa 2009 oli 908,6 miljardia dollaria. Yhteenlaskettu rahavaranto oli tuolloin 10 300 miljardia dollaria. Siten yhteenlaskettu rahavaranto oli 11-kertainen kierrossa olevan setelien määrään nähden. Jos maailman rahavaranto noudattaa samaa logiikkaa, maailman rahavaranto on kokonaisuudessaan 44 700 miljardia dollaria.

Maailman keskuspankkien kultavaranto

Vuonna 2004 arvioitiin kaikesta kaivetusta kullasta olevan 19 prosenttia keskuspankkien hallussa kultavarantoina. Tätä kultaa keskuspankit pitävät paperirahan, talletusten, muun rahan ja valuutan arvon vakuutena. Vuoden 2009 lopussa kaiken kaikkiaan kultaa oli kaivettu 165 000 metristä tonnia. Tästä siis keskuspankkien hallussa oli 31 350 tonnia. Tämä tekee kultakaupassa käytettyinä keskiaikaisina troy-unsseina 1 008 miljoonaa.

Kultakantaisen kullan arvo

Maailman rahavaranto on siis 44 700 miljardia dollaria. Keskuspankkien hallussa oleva kullan määrä on 1 008 miljoonaa troy-unssia. Tällöin saamme kultakantaisen kullan arvoksi 44 000 dollaria per troy-unssi. Tänään kultakauppaa käydään 1 620 dollarin troy-unssihintaan. Kultakantaan ei taida olla paluuta. Keskuspankkien kultavarannoilla on yhä vähemmän merkitystä valuutan arvon vakuutena rahavarannon ja kultavarannon erkaantuessa yhä kauemmas toisistaan.

tiistai 7. elokuuta 2012

Ilouutinen kauppataseesta?

Tänään tulli julkaisi kauppataseen kesäkuun ennakkotiedot. Ilouutinen oli, että lähes vuoden kestäneen vajejakson jälkeen kauppatase kääntyi hienoisesti ylijäämäiseksi. Tarkemmassa tarkastelussa hymy hyytyy.

Suomen vienti laski kesäkuussa viisi prosenttia lähes 4,7 miljardiin euroon edellisen vuoden 4,9 miljardissa. Viennin vähenemisen syyksi sanotaan kuljetusvälineiden, muovien sekä paperi- ja puuteollisuuden tuotteiden viennin väheneminen. Öljytuotteiden viennin arvon sanotaan sen sijaan kasvaneen selvästi.

Toisin sanoen, vienti vähenee korkean jalostusasteen tuotteissa sekä tuotteissa joiden raaka-aineet tulevat kotimaasta (paperi- ja puuteollisuus). Nämä tuotteet korvautuvat matalan jalostusasteen öljytuotteilla, joiden raaka-aineet tulevat ulkomailta. Näiden tuotteiden kansantaloudellinen hyötyvaikutus on hyvin pieni.

Öljytuotteiden vienti on kasvanut trendinomaisesti jo vuosia. Vuonna 2005 öljytuotteiden viennin arvo oli 5 miljardia euroa. Vuonna 2011 öljytuotteiden viennin arvo oli 7 miljardia euroa. Tämä on omalta osaltaan peittänyt korkean jalostusasteen tuotteiden kuten teknologiateollisuuden tuotteiden viennin vähenemistä pitäen taseen vajeen toistaiseksi vielä pienehkönä. Öljytuotteiden osuus tavaraviennistä on noussut jo 12 prosenttiin.

Tuontia laski eniten energiatuotteiden, koneiden ja laitteiden sekä autojen tuonnin pieneneminen vuoden takaiseen verrattuna. Koneiden ja laitteiden tuonnin lasku kertoo investointien hiipumisesta. Autojen myynti laskee ja autojen keski-ikä nousee kehitysmaaluokasta vielä syvemmälle kehitysmaaluokkaan.

Paitsi että Suomen vienti vähenee, viennin rakenne siis muuttuu kaiken aikaa epäedullisemmaksi Suomelle. Viemme enemmän matalan jalostusasteen raaka-ainetuotteita, joissa raaka-aineetkaan eivät ole aina peräisin Suomesta. Sen sijaan korkean jalostusasteen tuotteiden vienti hiipuu vauhdilla. Ilouutinen olikin siis jo totuttuun tapaan surullinen. Viennin rakenteen muutoksen vuoksi kauppataseen tilanne on synkempi kuin ensisilmäys antaa ymmärtää.

lauantai 4. elokuuta 2012

Suomen oikea euroeron aika on nyt

Suomen edellytykset erota eurosta hyvässä järjestyksessä ilman markkinakaaosta on euroalueen maista parhaimpia. Suomen julkinen velkaantuminen on euroalueen alhaisimpia ja Suomella ei ole ylipaisunutta omaa finanssisektoria. Myöskään Suomella ei liene pelkoa valuutan erittäin merkittävästä devalvoitumisesta eron yhteydessä, jolloin ulkoinen ylivelkaantuminen ei uhkaisi eron vuoksi.

Tämä mahdollisuus menee kuitenkin nopeasti ohi. Jos jokin kriisimaista ehtii ensin, aikaikkuna sulkeutuu eikä eurosta voi erota hyvässä järjestyksessä. Tästä pitävät huolen kriisimaiden erosta alkava pankkikriisin kaoottinen vaihe. Ensimmäisenä eroavalla on parhaat mahdollisuudet selvitä pienimmillä vahingoilla.

Poliittisista syistä tällaista irtiottoa Suomelta on kuitenkin turha odottaa. Ensimmäisenä eroava saa osakseen ankaran poliittisen painostuksen luopiona. Suomen poliittisen johdon tulisi kuitenkin ajatella ainoastaan Suomen etua. Siihen poliittinen eliitti on kyvytön. Suomen etu ei ole ottaa jatkuvasti uusia vastuita euroalueen kriisimaista. Suomen yksiselitteinen etu pitkällä tähtäimellä on katkaista nyt viimeistään tämä kohtalokas kierre.