lauantai 7. kesäkuuta 2014

Olemmeko lamassa?

Ekonomistit löivät viisaat päänsä yhteen YLEn kyselyssä, ja tulivat siihen tulokseen, että Suomi ei ole lamassa. 18:sta kyselyyn vastanneesta ekonomistista 14 vastustaa näkemystä, että Suomi olisi ajautunut lamaan.

Autonomian aikana vuoden 1870 ja 1890-luvun alkuvuosien välillä koettiin ”pitkä lama”. Talouden kasvu hidastui tuolloin pariin prosenttiin ja BKT laski kolmena vuotena, vuosina 1877, 1878 ja 1881. Tämä on Suomen historian pisin lama ellei 2010-lamaa lasketa. Sehän ei kuulemma ole edes lama.

Nyt vuoden 2008 jälkeen BKT on laskenut kolmena vuotena 2009, 2012 ja 2013. Talouden kasvu 2010-luvulla on laskenut nollaan. Vuoden 2009 pudotus oli syvin koskaan vuoden aikana koettu. Parhaillaan elämme neljättä taantumavuotta. Ja jos joku luulee, että 1990-luvun lama oli jotain verrattuna 2000-luvun lamaan, katsokoon seuraavaa kuvaa.

Lamojen pituudet 1990-luvulla ja 2000-luvulla


Kyllä, edelleen pankkikriisi on tulematta. Se taas johtuu siitä, että korot ovat pitkään olleet poikkeuksellisen alhaisella tasolla. 1990-luvun lamassa korot nousivat pilviin. Työttömyydestä emme tiedä mitään, sillä meillä ei ole vertailukelpoisia lukuja. 1990-luvun laman aikaan jättityöttömyyden aktiiviseen hoitoon tarkoitettu työttömyyden piilotusjärjestelmä oli vielä rakentamatta. Nyt se on ollut toiminnassa jo 20-vuotta. Se näyttää pystyvän sulattamaan pois tilastoista lähes millaisen massatyöttömyyden tahansa.


Suomi elää keskellä lamaa, jollaista se ei ole koskaan ennen kohdannut. Erittäin suurella todennäköisyydellä tämä lama ei ole ohi vielä 2030-luvullakaan. Välissä toki koetaan erittäin heikon kasvun vuosia. Se ei tätä lamaa poista mihinkään. Näkymät tulevaisuuteen ovat huonommat kuin koskaan Suomen historian aikana autonomian ajoista lähtien. Tämä siksi, että näköpiirissä ei ole tietoa siitä millaiseen taloudelliseen toimintaan kestävä kasvu tulevaisuudessa voisi perustua, jotta yhteiskunta voisi ylläpitää keskeiset elintärkeät toimintansa. Talousviisaat keskustelevat sillä aikaa siitä, olemmeko lamassa.

torstai 5. kesäkuuta 2014

3. Traktorin taskulamppukäynnistin


Monopolikapitalismin riistossa kapitalistiset monikansalliset suuryritykset usein leuhkivat innovaatioillaan. Todellisuudessa nämä innovaatiot ovat useimmiten peräisin Sosialististen neuvostotasavaltojen liitosta. Ja sielläkin innovaatioiden lähde on usein juuri tohtori Тцянайоviтsin kynä.

Olemme varmasti kaikki havainneet, kuinka materialistisen kapitalistisen kulutusyhteiskunnan uhri ylpeänä kaukokäynnistää uuden autonsa painamalla nappia auton avaimessa ymmärtämättä, että todellisuudessa tämänkin innovaation toteutti jo hyvin kauan sitten tohtori Тцянайоviтs.

Päinvastoin kuin monopolikapitalismin riistossa, missä kerskakulutuksella pyritään typistämään pienen ihmisen elämä suuryritysten orjuudeksi, Neuvostoliitossa keskityttiin ihmisen elämän parantamiseen valtion rakkauden ja tasaisen tulonjaon avulla. Siksi Neuvostoliitossa innovaatiot keskitettiin kerskakulutushyödykkeiden sijaan sellaisiin ihmisen hyvinvointia edistäviin laitteisiin kuin rauhanydinohjuksiin, rauhanpanssarivaunuihin ja rauhanydinsukellusveneisiin. Myös traktorit olivat tärkeitä, sillä traktoreiden avulla saatiin ruokaa. Ruuan avulla ihmiset jaksoivat ponnistella yhä ylevämpiin sosialistisiin saavutuksiin.

Traktorit olivat olleet tohtori Тцянайоviтsin suuri rakkaus siitä lähtien, kun eräs kolhoositraktori ajoi tohtorin varpaiden ylitse hänen ollessaan 10-vuotias. Tohtorin äiti ihasteli sitä suurta ja mahtavaa voimaa, millä kolhoositraktori murskasi hänen lapsensa varpaat. Ja teki se kyllä lähtemättömän vaikutuksen myös tohtoriin. Tuosta hetkestä lähtien tohtorin loppumattomien innovaatioiden yksi suosikkikohde oli juuri traktori.

Tohtorin yksi traktoreiden käytettävyyttä parantava innovaatio on traktorin taskulamppukaukokäynnistin. Tässä tohtori käytti jo tuolloin muinoin langatonta optista tiedonsiirtoa hyväksi – nimittäin taskulampun valoa. Lännen kapitalistisissa riistomaissa ei oltu kuultu vielä mitään optisesta langattomasta tiedonsiirrosta. Teknologinen yltiöedistyksellisyys on juuri tyypillinen piirre tohtorin innovaatioissa.

Traktorin taskulamppukaukokäynnistin toimii siten, että traktoreiden kaukokäynnistyskontrollihuoneen kuten esimerkiksi tohtorin kommunalkahuoneen seinään asennetaan valotunnistinpiiri. Valotunnistinpiiristä lähtee paksu sähköjohto käynnistettävään traktoriin. Kun valotunnistinpiiriä osoitetaan taskulampun valolla, virtapiiri sulkeutuu ja rele laukeaa käynnistäen traktorin. Traktorin taskulamppukaukokäynnistin osoittautui toimivaksi ja luotettavaksi. Pienenä haittapuolena voidaan mainita, että traktoreita voidaan käynnistää vain pimeässä huoneessa, sillä taskulamppu ei anna riittävää valovoimaa valoisassa huoneessa.

Tohtori sai Neuvostoliiton keskusinnovaatiovirastolta luvan käyttää innovaatiolaboratorionaan kolhoosia numero 14213. Tohtori viritti piuhat ja traktorit. Valaistusolosuhteiden optimoimiseksi, tohtori testasi laitteiston yöllä.

Tohtori testasi valosensorin herkkyyttä taskulampun valolle. Hän syöksyili, ryntäili, vetäisi lampun lanteiltaan kuin lännen cowboy ja ampui valonsäteen kohti valosensoria. Ja aina traktori hyrähti käyntiin varastossa. Siinä riemukkaasti rymistellessään tohtori tunsi kuinka onnen kukkuloilla hän oli – aivan kuin silloin ennen hyvään aikaan kun tohtorin äidillä oli tapana tönäistä Olga-vaimo sikolätin syöttökaukaloon.

Vaikka tohtori oli yhä vetreä – sitähän tuo traktorin taskulamppukaukokäynnistimen testaaminen vaati – ei hän koskaan ole ollut erityisen urheilullinen. Tohtorin urheilusaavutusten huippuhetkiin kuuluu yksi tehty maali jalkopallossa, mutta valitettavasti se oli paitsio. Kouluaikoina mäenlasku pulkalla ja kelkalla oli suorastaan tuskallista tohtorille, sillä luokkatoverit käyttivät tohtoria kelkkana.

Kaukokäynnistyksen käyttäminen vaati sen, että traktoreiden vaihteet oli asetettava vapaalle. Tässä sattui haksahdus. Erääseen traktoriin vaihde jäi päälle, traktori lähti liikkeelle, rymisteli varaston seinän läpi, ajoi ansioituneen kolhoosilypsäjän päälle, kumosi Stalinin patsaan, polki kolhoosijohtajan yksityisen porkkanapalstan ja kellahti lopulta ojaan. Työn sankarina tunnettu kolhoosilypsäjä kuoli. ”Tekevälle sattuu”, tuumasi tohtori.

Kaikki kolhoosityöläiset eivät olleet erityisen innostuneita tohtorin yöllisestä remuamisesta. Aamulla nämä kiittämättömät ryntäsivät talikkoineen, lapioineen ja kuokkineen tohtorin huoneeseen, repivät pahanpäiväisesti säikähtäneen tohtorin ylös, retuuttivat hänet ulos ja järjestivät tohtorille hivutuskujan. Onneksi tohtori oli ehtinyt kaapata yöpöydältään punakantisen Marxin pääoman, jolla hän nyt mäiski takaisin voimiensa takaa ilkityöntekijöitä. Kuokan, talikon ja lapion kovan kosketuksen tohtori sai tuntea kovin kovakouraisesti, mutta onneksi tohtorin kiivas kirjalla mäiskintä jätti myös jälkensä innovaatioista mitään ymmärtämättömiin pahantekijöihin.

Vaikka tohtori joutui pikaisesti poistumaan kolhoosilta, jätti tohtorin käynti silti pysyvän jäljen kolhoosi numero 14213 arkeen. Kolhoosinjohtaja määräsi perustettavaksi 15-henkisen traktoreiden taskulamppukaukokäynnistinkomitean. Komitean tehtävänä oli hallinnoida traktoreiden kaukokäynnistämistä. Komitea nimitti traktoreiden pääkäynnistäjän, viisi käynnistäjää ja kolme varakäynnistäjää. Koska traktoreita voitiin taskulamppukaukokäynnistää vain yöllä, kolhoosin numero14213 traktorit kävivät vast'edes ainoastaan öiseen aikaan.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

2. Trotskilaisuuden paljastin


Tämä on surullinen tarina. On nimittäin niin, että vaikka toveri olisi kuinka nerokas ja jalo hyvänsä, ei hänkään voi välttyä takaiskuilta elämässä. Niinpä myös tohtori Тцянайоviтs koki pettymyksiä niin ammatillisesti kuin elämässä muutenkin.

Tohtori Тцянайоviтs nimitti ”harmaiksi” päiviä, jolloin hänellä oli hyvin vaikea nousta vuoteesta raskaan mielen vuoksi. Tohtorista tuntui aivan kuin otsalohko, silmäluomet ja takaraivo olisivat painaneet niin paljon, että pään nostaminen tyynyltä tuntui ylivoimaiselta.

Tästä huolimatta tohtori nousi ylös noinakin aamuina, raahautui keittiöön, keitti kahvit, asetti tekohampaat peltiseen kahvimukiin ja kaatoi kahvin tekohampaiden päälle. Sinä hetkenä kun tohtori nosti tutusti kalisevan tekohammaskahvimukin huulilleen juodakseen höyryävää kahvia, tohtoria jo hieman helpotti. Tarkalleen ottaen tohtori ei tiennyt, miksi tekohampaat tuli olla mukissa eikä suussa. Hänen äitinsä oli aina sanonut: ”On parempi huuhdella hampaat kahvissa kuin kahvilla hampaat”, ja tehnyt samoin. Tohtorilla ei ollut tapana kyseenalaistaa äitinsä oppeja.

Noina harmaina päivinä tohtori ei mennyt laboratorioon. Työtovereilleen hän selitti poissaolonsa syyksi tavanomaiseen tapaan perunavarpaan vihoittelun. Oikeastaan syyksi olisi pitänyt selittää tennispallo takaraivossa, sillä hänestä tuntui, että aivojen takaosassa oli tennispallon kokoinen tyhjä tila.

Tohtorilla oli aina ollut harmaita päiviä. Vastapainoksi tohtorin aivot taas toisinaan pursusivat elinvoimaa ja uusia innovaatioita – tuskin taivaskaan oli rajana uusille uljaille saavutuksille. Kuitenkin oli niin, että harmaat päivät olivat merkittävästi lisääntyneet sen jälkeen, kun musta auto nouti hänen vaimonsa Olgan eräänä synkkänä syksyisenä yönä. Pian vietiin myös lapset Miska ja Vladimir.

Harmaiden päivien harmaina öinä tohtori usein heräsi samaan painajaiseen. Kun pojat Miska ja Vladimir haettiin yöllä, nämä käyttäytyivät niin maltillisesti kuin vain osasivat. Miska peitti hiljaisen nyyhkytyksen käsillään. Ennen oven sulkeuduttua Miska kohotti kätensä tohtoria kohti aivan kuin olisi vielä halunnut koskettaa isäänsä viimeisen kerran. Kyyneleinen katse syöpyi tohtorin mieleen pysyvästi. Tuohon ojennettuun käteen ja katseeseen tohtori heräsi öisin yltä päältä hien kastelemana yhä uudestaan.

Puolue on rakkaus. Sillä puolue yksin ja vain puolue voi antaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasaisen tulonjaon. Kaikki muu on teeskentelyä - myös miehen ja naisen välinen rakkaus. Tästä tohtori oli vakuuttunut. Toki tohtorikin oli ajautunut erinäisten varsin mutkikkaiden vaiheiden jälkeen avioliiton satamaan vieläpä itse kiivaasti sitä haluten. Tämän tohtori tunnusti. Mutta todelliseen rakkauteen pystyy vain puolue. Miehen ja naisen välinen rakkaus on vain ohimenevää fyysistä tarvetta.

Kyllä tohtori sen myönsi, että miehen ja naisen välisestä parisuhteesta saattaisi seurata jotain hyödyntapaistakin. Tohtori ei voinut välttää jotakin hymyn tapaista suupielissään, kun hän muisteli kuinka Miska nukkuessaan yöt hänen sänkynsä alla potkaisi voimalla sänkyä kun hän oli juuri vaipumassa uneen, kuinka tohtorin äiti kampitti tilaisuuden tullen Olgan maahan räkättäen hampaatonta röhönauruaan päälle, kuinka miniä ja anoppi olivat toistuvasti tukkanuottasilla, kuinka Vladimir virtsasi isoäitinsä tyynyyn tai kuinka hänen oli aina tarkistettava peltimukinsa ja ainokainen perheen tuoli ennen kuin niitä uskalsi käyttää. Nyt kommunalkahuone kumisi tyhjyyttään, kun hän siellä kaikki iltansa yksin vietti.

Puolue on aina oikeassa. Tämä seikka myös oli aina ollut tohtorille itsestään selvyys. Puolue syytti Olgaa trotskilaisuudesta. Olga oli hyvin ujo ja arka ihminen. Olgan ja tohtorin välillä ei ollut käyty kaikkina noin yhteisinä vuosina ainoatakaan poliittissävyistä keskustelua eikä Olga ollut koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta politiikkaa kohtaan. Sanaa Trotski ei ollut koskaan mainittu. Olga oli tohtorin sihteeri, eikä hän työssään koskaan keskustellut muun kuin tohtorin kanssa. Olgalla ei ollut sosiaalista elämää. Hänen elämänsä rajoittui seitsemän neliön kommunalkahuoneeseen - jota majoittivat tohtori, Olga, Miska, Vladimir ja tohtorin äiti – ja työpaikan työhuoneeseen. Olga ei käytännöllisesti katsoen koskaan seurustellut muiden kuin perheenjäseniensä kanssa.

Olga oli siis trotskilainen. Voimakas viha ravisteli tohtoria aina kun hän ajatteli, kuinka Olga oli salannut häneltä tämän kaikki nuo yhteiset vuodet. Olga oli varmasti salannut trotskilaisuuden syntymästään saakka kaikilta, tohtori pohti. Tohtorille ei ollut koskaan valjennut, mitä trotskilaisuus tarkalleen ottaen oli. Pravda ei koskaan tarkemmin analysoinut aatesuuntausta. Se tuli sen sijaan selväksi, että jotain hyvin pahaa trotskilaisuus oli.

Se oli yksi tuollainen harmaa yö, jolloin hän lujasti päätti, että hän tulisi tekemään kaikkensa juuriakseen trotskilaisuuden maan päältä. Vaikeinta oli tunnistaa trotskilaisuus. Tästähän tohtorilla oli omakohtaista kokemusta. Vaimo pystyi kaikki nuo yhteiset vuodet peittämään todellisen olemuksensa tohtorilta. Vaimo oli myös harhauttanut kaikki muutkin niin lapsuudessa, nuoruudessa kuin aikuisuudessaankin. Mutta puoluetta hän ei pystynyt jallittamaan. Ja tohtori päätti tehdä kaikkensa, jotta kukaan ei enää voisi jallittaa puoluetta.

Oli siis kehiteltävä trotskilaisuuden paljastin. Tällä laitteella testattaisiin koko kansakunta. Tätä tohtori nimitti varhaiseksi puuttumiseksi. Ongelmaan oli puututtava mahdollisimman varhain, jotta ongelma ei pääsisi aiheuttamaan laajoja tuhoja yhteiskunnassa. Tohtorilla oli käytettävissään loputon koehenkilöaineisto Gulagilla, sillä trotskilaisuus näytti olevan varsin yleinen ongelma koko laajassa neuvostojen maassa.

Tohtori punnitsi koehenkilöiden painoja, mittasi ruumiinosien kokoja ja muotoja, testasi koehenkilöiden henkisiä kykyjä ja otti verikokeita. Tohtori jopa leikkeli irti koehenkilöiden sormia, jotta hän saattoi paremmin analysoida näiden painoja ja mittasuhteita. Sattuipa niin, että eräs koehenkilö kuoli verenhukkaan, kun tohtori unohti mainita lääkintähenkilökunnalle leikkauksista. ”Tekevälle sattuu”, tohtori totesi.

Henkisiä testejä koehenkilöille tehdessään tohtori havaitsi, ettei näiden kammottavasti löyhkäävien syöpäläisten raatelemien rääsyläisten päähän sopinut muuta kuin ruoka. Pöhöttyneisyydestä kireän ihon läpi luut törröttivät ikävästi. Kasvojen iho oli keltainen, vihreä, sininen tai musta. Likaisten vaatejäänteiden alla näitä koehenkilöitä paleli aina oli sitten helle tai pakkanen. Kun tohtori heitti koehenkilön eteen Rorschachin musteläiskätestin, vastaukset olivat tyyliä ”kanan kotletti, saslikki, stroganov, borssikeitto, piirakka, paistettu silakka, kinkku” jne. Kun näiden nälkäidioottien, kuten tohtori heitä kutsui, älyllinen suorituskykykin oli keskimäärin imbesillin luokkaa, totesi tohtori aivan oikeiden henkilöiden joutuneen Gulagiin. Puolue ei tee virheitä.


Kaikkien testien ja mittausten jälkeen tohtorin oli todettava, että oli sitten tuomion syy mikä hyvänsä, ei hän löydä merkitseviä eroja millään mittarilla. Trotskilaisuus ei tehnyt rikollisesta erilaista suhteessa muihin rikollisiin. Tohtori luovutti, keräsi kamppeensa, laahautui kotiinsa, veti peiton korviinsa eikä aikonut nousta aivan heti. Tohtori ymmärsi, että puoluetta ei voi neuvoa, sillä se tietää mitä se tekee.