sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Espanjan, Japanin ja Suomen pörssit suoriutuvat heikosti

Noin vuosi sitten Euroopan velkakriisi puhkesi jälleen akuuttiin vaiheeseen. Maailman pörssit reagoivat kaikki. Mutta eivät lainkaan yhtäläisesti. S&P 500 ryppy alas jäi suhteellisen vähäiseksi ja indeksi on toipunut tästä täysin. S&P on nyt korkeimmilla tasoillaan sitten finanssikriisin puhkeamisen.


Neljä ryhmää

Näyttää siltä, että vuodessa eri pörssien indeksit ovat jakautuneet neljään ryhmään suoriutumisen mukaan. Ensimmäisessä ryhmässä ovat toipujat. Näitä ovat mm. S&P 500 ja Ruotsin pörssi-indeksi.

$SEDOW = Dow Jones Sweden Stock Index, $FIDOW = Dow Jones Finland Stock Index, $SPX = S&P 500 Large Cap Index


Toiseen ryhmään kuuluu pörssit jotka ovat jonkin verran toipuneet, mutta eivät täysin. Tähän ryhmään kuuluvat mm. Saksa ja Venäjä.

$DEDOW = Dow Jones Germany Stock Index, $FIDOW = Dow Jones Finland Stock Index, $SPX = S&P 500 Large Cap Index

Kolmanteen ryhmään kuuluvat esimerkiksi Suomen OMXH, Japani ja Espanja. Näiden pörssien toipuminen on ollut heikkoa tai ne eivät ole toipuneet lainkaan.

$ESDOW = Dow Jones Spain Stock Index, $FIDOW = Dow Jones Finland Stock Index, $SPX = S&P 500 Large Cap Index

$JPDOW = Dow Jones Japan Stock Index (EOD), $FIDOW = Dow Jones Finland Stock Index, $SPX = S&P 500 Large Cap Index

Aivan omassa yksinäisessä ryhmässään on Kreikan pörssi. Pörssi on ollut yhtäjaksoisessa alamäessä jo kaksi vuotta eli siitä lähtien kun Euroopan finanssikriisi puhkesi ensimmäiseen akuuttiin vaiheeseen sitten subprime-kriisin 2009. Tässä ryhmässä ei taida Kreikalla olla paljon seuralaisia.

Se että Japanin ja Espanjan pörssit eivät ole toipuneet, ei yllätä. Espanjassa finanssikriisi on ollut päällä koko ajan ja Japanin lamautti pahasti Tsunamionnettomuus. Mutta miksi Suomen pörssi kuuluu tähän ryhmään? Ja erityisesti miksi Ruotsin pörssin ja Suomen pörssin suoriutuminen on ollut viimeisen vuoden aikana niin erilaista? Tämä on minusta aika yllättävää. Muodostuuhan OMXH:n yrityskanta pääosin kansainvälisesti menestyvistä suuryrityksistä.

Joltakin osin tilannetta saattaa selittää seuraava kuva.

NOK = Nokia Corp.

Muilta osin en osaa asiaa selittää. Uskon kuitenkin, että tämä OMXH:n heikkous saattaa jatkua.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Jatkoa edelliseen juttuun

Uutisista tänään:

"Euroopan elintarviketeollisuus varoittaa hälyyttävästä kananmunapulasta. Vaje aiheuttaa suuria tuotanto-ongelmia, tiedottaa eurooppalainen ruokateollisuusjärjestö Caobisco.

Caobiscon laskelmien mukaan EU:ssa kananmunan hinta on noussut 75 prosenttia puolessa vuodessa.

- Tällä on dramaattiset seuraukset sekä valmistajille että kuluttajille, järjestö povaa tiedotteessa"

Ruoantuotanto taantuu Länsi-Euroopassa muun teollisuuden tahdissa. Sillä, että jotkut Länsi-Euroopan maat jättäytyvät ruoantuotannossa muiden varaan, on seurauksia jo lyhyellä aikavälillä, mutta erityisesti sillä saattaa olla katastrofaaliset seuraukset pitkällä aikavälillä.

Ruokaan liittyviä ETF-rahastoja ovat mm. FUD, MOO, PBJ, EATX ja FISN. Nämä ovat joko globaaleja tai yhdysvaltoihin painottuvia. Niillä ei voi yksittäisillä markkinahäiriöillä spekuloida.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Nälänhätää Länsi-Euroopassa

Vitsikäs otsikko? Luonnollisestikaan otsikko ei pidä paikkaansa. Mutta uskon vakaasti, että otsikko tulee pitämään paikkansa seuraavien 10 – 20 vuoden kuluessa. Vaikka tuo ei aivan kirjaimellisesti tulisikaan toteutumaan annetussa ajassa, tuskin otsikko enää 10 vuoden kuluttua naurattaa ketään. Yritän selvittää tässä tarinassa, miksi uskon näin.


Sokeri- ja munavuorista sokeri- ja munapulaan

Viime kesänä kirjoiteltiin sokerin hinnan noususta ja sokeripulasta EU:ssa. Sitten loppui voi kaupoista. Nyt kananmunien hinta nousee pulan vuoksi. Sokerissa EU ei ole enää omavarainen. Sokerin tuotannon jyrkän alamäen aiheutti EU:n sokerin markkinajärjestelmän uudistaminen vuonna 2006. Tässä yhteydessä sokerikiintiöt ajettiin alas. Vuoteen 2010 mennessä Suomen sokerijuurikkaan sato puolittui verrattuna ennen uudistusta edeltäneisiin vuosiin. Samalla omavaraisuus tipahti lähes 100 prosentista 50 prosenttiin.

Nyt uutinen kertoo keski-eurooppalaisesta munarallista. Euroopassa on tällä hetkellä jatkuva miljardin munan vaje. EU uudisti vuoden alusta häkkikanaloita rajoittavat säännökset. Munapula paheni heti, koska pienet kanalat joutuvat lopettamaan. Joka 1980-luvun muistaa, muistanee myös silloiset munavuoret. Kauas on tultu tästä.


Laajarintamainen ruuantuotannon alasajo

Jos kyseessä olisi pelkästään munat, voi ja sokeri, ei normaaliolosuhteissa tällä ole merkitystä. Sokerista on maailmanlaajuinen ylituotanto. Varsinkin sokeriruokoa kasvatetaan massiivisesti yli ihmisten ruokatarpeen, koska sitä käytetään etanolin valmistuksessa. Sitä mitä meillä ei EU:ssa viljellä voidaan tietysti ostaa ulkopuolelta ainakin niin kauan kuin euro on käypä valuutta.

Ongelma on kuitenkin paljon laajempi kuin munat ja sokeri. Vuonna 2009 Kreikka ei pystynyt täyteen omavaraisuuteen yhdessäkään tässä tilastoidussa maataloustuotteessa, jotka ovat maito, kerma, juusto ja liha. Ruotsi pystyi omavaraisuuteen vain voissa ja naudanlihassa omavaraisuusaste oli vain 67 % (laskenut sittemmin 50 prosenttiin ja voipulasta päätelleen voissakaan ei olla enää omavaraisia). Muita heikon ruoantuotannon omavaraisuusasteen maita olivat Italia, Portugali ja Iso-Britannia. Nämä maat ovat haavoittuvimpia kriisioloissa. Suomen tilanne oli vielä vuonna 2009 verrattain hyvä Suomen yltäessä lähes kaikissa noissa tuotteissa omavaraisuuteen.

Department for Environment, Food and Rural Affairs (DEFRA) sanoo että Britannia on omavarainen kaikessa ruuassa 60 prosenttisesti, ja 74 % omavarainen niissä ruoissa, joita voi tuottaa Britanniassa. Viimeksi Britannia oli omavarainen ruuan tuotannossa 1800 luvun ensipuoliskolla.
Kreikan, kansankodin, Italian, Portugalin ja Iso-Britannian väestöt tulevat näkemään nälkää ensimmäisinä Euroopassa sitten toisen maailmansodan.



Länsi-Eurooppa elää kriisiolosuhteissa

Niin. Toki normaaleissa eli sellaisissa olosuhteissa, joita länsimaat ovat kokeneet suurimman osan toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta, kauppaa käydään vaihdettavilla valuutoilla myös elintarvikkeista.

Jotta näkisimme mistä tulemme ja mihin olemme matkalla, meidän täytyy palata vuoteen 1885. Tuolloin Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Portugali, Espanja, Italia, Saksa ja Belgia jakoivat keskenään Afrikan Berliinin konferenssissa. Euroopan siirtomaavallat eivät omistaneet vain Afrikan vaan myös pitkälti Aasian, Etelä-Amerikan ja Australian. Toisin sanoen, Eurooppa omisti muun maailman ja hallitsi sitä mielensä mukaan.

Sen jälkeen onkin ollut sitten lähes yhtäjaksoista alamäkeä. Ensimmäinen maailmansota, natsivallan nousu ja tuho, toinen maailmansota, sosialismin nousu ja tuho. Länsi-Eurooppa vastusti tätä trendiä hetken toisen maailmansodan jälkeen, mikä kausi oli näille kasvun aikaa, mutta Itä-Eurooppa koki neuvostososialismin alla sanoinkuvaamattoman alasajon ja taantumisen.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen oli hetken tyyntä. Tämä tyyneys johtui vain siitä, että Länsi-Euroopan selkärangan eli teollisuuden mureneminen pystyttiin peittämään velkaantumalla ennen näkemättömän nopeasti ja paljon. Nyt hitaimmillekin alkaa olla selvää ettei tämä meno voi jatkua loputtomasti.

EKP on toteuttanut kriisitoimia sitten Lehman Brothersin konkurssin. Viimeisin kriisitoimi oli tähänastisista suurin – 1000 miljardin setelirahoitus pankkien ja valtioiden tukemiseksi. Euroopalla on takanaan yli sadan vuoden taantumisen megatrendi. Tämä megatrendi ei ole taittumassa vaan taantuminen selvästikin kiihtyy.

Tässä tullaan siihen rahaan. Ruokaa siis saa rahalla, mutta vain niin kauan kuin tuolla rahalla on jokin arvo. Rahalapuilla tai rahabiteillä on arvoa vain jos me kollektiivisesti uskomme, että sillä on arvoa. Eikä se riitä, että me eurooppalaiset uskomme euroon. Myös amerikkalaisten, kiinalaisten, japanilaisten ja muiden on uskottava siihen. Jos tämä kollektiivinen usko horjuu, seuraa kiihtyvää inflaatiota. Kiihtyvä inflaatio voi hetkessä muuttua joissakin olosuhteissa hyperinflaatioksi. Hyperinflaatiota viime aikoina on koettu Zimbabwessa. Euroopassa Itävalta-Unkari käynnisti hyperinflaation ensimmäinen maailmansodan jälkeen.

Inflaatio ei ole hävinnyt maailmasta, ei edes sen pahin muoto hyperinflaatio. Länsi-Eurooppa voi olla lähempänä hyperinflaatiota kuin moni uskoo. Jos tai kun Kreikka pakotetaan luopumaan eurosta, mikä on uudelleen käyttöön otetun drakman arvo tuolloin? Islannin kriisissä kruunun arvo laski murto-osaan muutamissa tunneissa. Range Roverit menivät lunastukseen. Jos kreikkalaisille munakilo maksaa nyt euron, ensi vuonna 3 euroa kilo ja tästä viikon päästä 100 euroa kilo. Montako kiloa pannaan? Omasta takaahan heillä ei kananmunia ole.
Länsi-Eurooppa voi olla lähempänä hyperinflaatiota kuin moni uskoo.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Uppsala kielsi suomen puhumisen työpaikalla

Tällä kertaa tämä tarina ei käsittele taloutta. Uppsalan kaupunki kielsi suomen puhumisen työpaikalla työntekijöiden kesken julkisessa tilassa. Uutinen kuulostaa korvaani tyrmistyttävältä, mutta ei yllättävältä.

Vuosikymmeniä olen ihmetellyt merkittävän vähemmistökielen Suomen erittäin heikkoa asemaa Ruotsissa. Mielestäni poliittisella tasolla ruotsin kielen asema Suomessa ja suomen kielen asema Ruotsissa tulee rinnastaa keskenään. Molemmat ovat merkittäviä vähemmistökieliä maissaan.

Ehdotan siis Ruotsin mallin mukaisesti, että lähes kaikki ruotsinkieliset peruskoulut lakkautetaan. Kaikki ruotsinkieliset yliopistot, keskiasteen koulut ja ammattikoulut lakkautetaan. Ruotsin kielen opetus kouluissa lakkautetaan. Ruotsin puhuminen työpaikoilla kielletään. Lähes kaikki ruotsinkieleen viittaavat sanat juuritaan paikannimistä. Ruotsinkielinen viranomaisinformaatio lakkautetaan, samoin kuin ylen ruotsinkieliset ohjelmat pääosin. Näillä ja monilla muilla toimilla saisimme ruotsin kielen tasa-arvoiseen asemaan suomen kielen kanssa. Olemmehan kopioineet kaiken muunkin viimeisten vuosikymmenien aikana Ruotsista. Miksi emme kopioisi tätäkin?

Kaikki me olemme tasa-arvoisia – toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Erityisesti suomalaiset tuntuvat Suomen oman poliittisen eliitin mielestä olevan niitä vähemmän tasa-arvoisia. Ilmiö ei ole uusi. Kun Stalin kansanmurhasi suomalaisväestön 1930-loppupuolella sosialistisessa Neuvosto-Karjalassa, Suomi ei nostanut pikkurilliäkään. Kun suomen kielen asemaa Ruotsissa poljetaan, Suomi ei äännähdäkään. Telebanitaistelijalla on ihmisoikeutensa ainakin, jos amerikkalainen pommi mutiloi hänet. Pitäisikö suomalaisen saada ihmisoikeudet asui hän sitten Suomessa tai Ruotsissa? Miksi meillä on näin heikko itsetunto kansankuntana?


Kirjelmä Euroopan neuvostolle http://www.sverigefinne.nu/CE_anmalan.pdf

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

”Suomalaisilla kotitalouksilla vähän velkaa muihin Pohjoismaihin verrattuna”

Suomen pankki julkaisi 28.2.2012 raportin otsikolla ”Asuntojen hinnat, kotitalouksien velka ja makrotalouden vakaus Suomessa”. Raportti on hyvä, mutta median siitä tekemät muutaman rivin tiivistykset olivat vastakohta hyvälle.


Poikkeuksellinen erittäin pitkä asuntojen reaalihintojen kasvu

Kehittyneissä maissa asuntojen reaalihinnat ovat nousset poikkeuksellisen pitkään ja voimakkaasti vain paria poikkeusta luukuunottamatta. Nämä poikkeukset ovat Japani ja Saksa. Reaalihinnat yli kaksinkertaistuivat vuosien 1997 ja 2007 välillä Irlannissa, Isossa-Britanniassa, Espanjassa, Ruotsissa, Ranskassa, Norjassa ja Australiassa. Suomessa reaalihinnat nousivat vastaavasti noin 60%. Tämä on kehittyneiden maiden keskitasoa.



Asuntojen reaalihintojen raju kasvu velkaannuttanut kotitaloudet

Vuoteen 2009 mennessä ns. ”kehittyneiden” rahoitusmarkkinoiden maissa kotitalouksien velkaantuneisuus suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin oli noussut aikaisempiin vuosikymmeniin nähden absurdeihin lukemiin alkaen Tanskan yli 350%, Hollannin 290% ja Irlannissa, Norjassa sekä Sveitsissä velkaantuneisuus oli noussut yli 200 % luokkaan.

Suomi kuuluu yli 100 % velka-asteella Saksan, Japanin, USA:n ja Kanadan joukkoon. Huomioitavaa on, että jo vuonna 2009 velkaantumisaste oli Suomessa noussut korkeammalle kuin ennen 1990-luvun lamaa. Velkaantuminen Suomessa jatkuu edelleen, kun monissa muissa maissa käänne on jo tapahtunut.



Rahoitusalan innovaatiot ja rahoitusmarkkinoiden kehittyneisyys mahdollistivat velkaantuneisuuden


Raportissa todetaan: ”Sääntelyn purkamisesta sekä rahoitusalan innovaatioista ja kilpailun kiristymisestä seuraava asuntorahoituksen "kehittyneisyys" kuvaa sitä, kuinka rajoittamattomasti ja millä hinnalla kotitaloudet voivat ottaa asuntoluottoja.”

Pohjoismaat kuuluvat tässä suhteessa ”kehittyneisyyden” kärkeen, koska niissä rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen toteutettiin verrattain varhain jo 1980-luvulta. Finanssi-innovaatiot ovat mm. Tanskassa, Hollannissa, ja Ruotsissakin johtaneet siihen, että asuntoluottoja ei lyhennetä. Ruotsissa takaisinmaksuaika on noussut 100 vuoteen. Hollannissa ja Tanskassa ei taida olla lainkaan mitään takaisinmaksuaikaa, koska aniharva lyhentää luottojaan.

Nämä taloudet ovat sitoneet yhteiskuntajärjestyksensä erittäin matalaan korkoon. Näillä talouksilla ei minkäänlaista mahdollisuutta säilyttää yhteiskuntajärjestystään korkojen noustessa. Ne yksinkertaisesti romahtavat, kun korot nousevat kuin Neuvostoliitto konsanaan. Korkoja ei voi sitoa poliittisesti mihinkään tasoon loputtomasti.

Nämä taloudet ovat sitoneet yhteiskuntajärjestyksensä erittäin matalaan korkoon. Näillä talouksilla ei minkäänlaista mahdollisuutta säilyttää yhteiskuntajärjestystään korkojen noustessa.


Rahoitusmarkkinoiden kehittyneisyys ei kuitenkaan selitä yksin asuntojen reaalihintojen rajua nousua. Tarjonnassa on pakko olla jäykkyyksiä silloin kun jonkin hyödykkeen hinnat nousevat tuloja ja muita hyödykkeitä vauhdikkaammin. Ja niinhän siellä varmasti onkin lähtien tonttien julkisesta monopolista, palkkojen erittäin jäykästä sääntelystä aina kilpailun puutteeseen. Tästä puolesta raportissa ei mainita juuri mitään.



Korkotason muutokset altistavat epävakaalle kehitykselle

Raportista: ”Lisäksi selkeä riski on olemassa siitä, että lähivuosina tilanne kehittyy haavoittuvampaan suuntaan. Näin voi käydä etenkin, jos kotitaloudet pitävät viime vuosien poikkeuksellisen matalaa korkotasoa pysyvänä tai odottavat, että asuntohinnat jatkavat nopeaa nousuaan pitkälle tulevaisuuteen. ”

Selvää on, että mitä suurempi velkaantumisaste, sen herkempi tällainen talous on korkojen nousun aiheuttamille häiriöille. Kotitaloudet pärjäävät nyt, koska korot ovat historiallisen matalat. Mutta kun EKP näyttää tekevän kaikkensa, että tämä historiallinen matalan koron kausi jää kohta taakse inflaation kiihtyessä ääritapauksessa hallitsemattomaksi, muuttuu tilanne radikaalista heikommaksi. Tämä muutos voi tapahtua vieläpä erittäin nopeasti. Tästä on esimerkkejä historiasta.

Optimistit vetävät esiin tässä kohtaan aina kotitalouksien rahoitusvarallisuuden. Suomen kotitalouksien rahoitusvarallisuus on kehittyneiden maiden matalin Norjan kanssa. Silti se on noin kaksi kertaa suurempi kuin velat. Tämä on makrotalouden vakauden kannalta merkityksetön luku. Tämä siksi, että velat keskittyvät toisille talouksille ja rahoitusvarallisuus toisille talouksille. Lisäksi osa tästä rahasta on eläkevakuutus ja muuta vakuutusrahaa, jonka käyttö on lakisääteisesti sidottua. Erityisesti näin on korkean rahoitusvarallisuuksien maissa kuten Hollannissa. Nämä rahat eivät siis ole käytössä kriisin iskiessä.

USA:n kotitalouksien erittäin korkea rahoitusvarallisuus ei estänyt subprime-kriisin puhkeamista. Raportti toteaakin: "Samasta näkökulmasta voidaan sanoa, ettei kotitalouksien yhteenlasketulla rahoitusvarallisuudella välttämättä ole kovin suurta merkitystä kotitalouksien taloudellisen haavoittuvuuden kannalta." Mielestäni kotitalouksien rahoitusvarallisuus ja kotitalouksien velkaantuneisuus eivät vättämättä edes kuulu samaan raporttiin. Niin erillisistä ilmiöistä puhutaan.




Ristiriitaista tiivistystä

Kun lukee raportin ja vertaa sitä mediassa levitettyyn tiivistelmään, kuva ei voisi olla ristiriitaisempi. Tiivistelmä tässä kokonaisuudessaan:

”Suomalaisilla kotitalouksilla on vähän velkaa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Kotitalouksien velkaantuminen on Suomen Pankin mukaan lähellä EU: n keskiarvoa ja jonkin verran pienempi kuin Yhdysvalloissa, Japanissa ja Kanadassa. Kotitalouksien rahoitusvarallisuus on kaksi kertaa suurempi kuin niiden velat.

Kotitalouksien asuntovelat ovat tänään julkaistujen tutkimusten mukaan hyvin hallinnassa. Asuntomarkkinoilla ei ole suuria tasapainottomuuksia. Asuntojen hinnat ovat nousseet keskimäärin kohtuullista vauhtia muihin teollisuusmaihin verrattuna.”

Ei siis mitään syytä huoleen. Itse raporttia lukemalla ei tuollaiseen johtopäätelmään voi tulla. Lisäksi väite: ”Kotitalouksien velkaantuminen on jonkin verran pienempi kuin Yhdysvalloissa, Japanissa ja Kanadassa.” ei pidä enää paikkansa. Yhdysvalloissa velkaantumisaste on laskenut vuoden 2009 jälkeen ja on siellä nyt selkeästi matalammalla tasolla kuin Suomessa, missä velkaantuminen kasvaa edelleen.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Saksalaiset monetaristit varoittelevat setelirahoituksesta

EKP:n entinen ekonomisti Jurgen Stark kuvaa EKP:n tasetta paitsi jättiläismäiseksi kooltaan myös laadultaan shokeeraavan huonoksi. Tase pullottaa konkurssimaiden ja konkurssiyritysten joukkovelkakirjoja. Viimeaikaista rajua setelirahoitusta Stark kuvaa hypyksi tuntemattomaan. Tässä kohtaa olisi hyvä muistella Itävalta-Unkarista ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkanutta hyperinflaatiota. Olen ajatellut kirjoittaa tästäkin joskus.

Huolta erityisesti Saksassa on aiheuttanut TARGET2 -järjestelmä, joka on velkaannuttanut kriisimaiden keskuspankit. Velkojana on erityisesti Saksan keskuspankki. Järjestelmä ei tuota ongelmia niin kauan kun euroalue pysyy kasassa. Jos euroalue purkautuu, joutuvat keskuspankit selvitystilaan. Tällöin kriisimaiden keskuspankkien taseet osoittautuvat pitkälti roskaksi aivan kuten EKP:n tasekin. Saksan keskuspankin jättimäiset saatavat jäävät saamatta (tappiot voivat nousta 500 mrd euroon). Suomen keskuspankki on samassa veneessä. Target2 -järjestelmä on yksi vankka este eurojärjestelmän hajoamiselle.

Monetaristit pitävät erittäin tärkeänä inflaation kurissa pitämistä. Tämä onkin ollut keskupankkien johtotähti sitten 1970-luvun. Monetaristit pitävät inflaation hallinnassa rahan määrän säätelyä keskuspankkien toimesta parempana kuin keynesiläistä kulutuskysynnän tai kokonaiskysynnän säätelyä valtion finanssipolitiikalla. Keynesiläisyys joutui huonoon valoon 1970-luvun öljykriisissä. Nyt EKP on selkeästi irtautunut tästä monetaristisesta näkemyksestä. Tätä monet monetaristit pitävät erittäin vaarallisena.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

EKP tarjosi yltäkylläisen ilmaisen lounaan europankeille

Euroalueen suurpankkien huonoa kuntoa korjataan nyt EKP:n setelipainon voimin. Joulukuun 21. päivänä EKP tarjosi vakuuksia vastaan matalalla 1 % korolla kolmivuotista lainaa europankeille. Tämä korko on alle neljännes siitä korosta, jonka europankit joutuvat keskimäärin maksamaan markkinoilta rahaa lainatessaan. Toinen erä samanlaisia lainoja tarjottiin tällä viikolla.

Ensimmäisessä erässä pankit ottivat 489 miljardia euroa ja toisessa erässä lainarahaa arvellaan menneen 470 miljardia euroa. Kokonaisuudessaan siis uutta rahaa syydettiin markkinoille lähes 1000 miljardilla eurolla. Summa on suuri. Vertailun vuoksi USA:n hallituksen Troubled Asset Relief Program (TARP) oli alunalkujaan kooltaan 530 miljardia euroa ($700 mrd.), mutta se kutistui matkalla ($432 mrd.) 330 miljardiin euroon.


Rahan tulviminen laskee kriisimaiden korkoja

Tällä rahalla pankit tekevät erittäin hyvää tulosta lainatessaan rahan eteenpäin esimerkiksi ongelmamaille. Rahan tulviminen markkinoille laski heti reippaasti kriisimaiden joukkovelkakirjojen korkoja. Kun Italian 10-vuotisen lainan tuotto oli vielä tammikuun alussa yli 7 %, on se nyt alle 5 %. Espanjan vastaava on laskenut joulukuun lähes 6 prosentista ja alle 5 prosenttiin. Tämä siitä huolimatta, että Espanja ilmoitti ettei se pysy vajetavoitteissaan. Pankkien korkomarginaali on huima.

Pankit hyötyvät tästä monella tavalla. He saavat antolainauksistaan huimat voittomarginaalit, niiden omistuksessa olevien vanhojen joukkovelkakirjojen arvo kasvaa korkotuoton laskiessa, ja ennen kaikkea kriisipankkien rahoitusasema paranee. Tämän toivotaan myös ehkäisevän luottolamaa, joka aiheutuu pankkien välisen luottomarkkinoiden jäätymisestä epäluottamuksen vallitessa.

Euroopan keskuspankkijärjestelmän tase paisuu. Tase on jo ennestään henkilöä kohti mitattuna ollut selvästi suurempi kuin esimerkiksi USA:ssa, vaikka euroalueen bruttokansantuote (PPP) henkeä kohti on huomattavasti alhaisempi kuin USA:n.

Kyseessä on siis erittäin mittava pankkituki, mutta myös kriisimaiden setelirahoitus. Pankkitukena tämä on outo, sillä se ei katso pankin kuntoa lainkaan. Tuen saavat niin hyvät kuin huonot. Italian kaltaiselle maalle tämä tekee erityisen hyvää. Italian suurin ongelma on erittäin suuri julkinen velkataakka. Maan julkisen sektorin alijäämä muodostuu pelkästään korkomenoista. Lisäksi päinvastoin kuin Pohjois-Euroopassa, sen kotitaloudet eivät ole ylivelkaisia eikä sen vaihtotase ole lähellekään yhtä alijäämäinen kuin esimerkiksi Ranskan.

Kyseessä on siis erittäin mittava pankkituki, mutta myös kriisimaiden setelirahoitus.

Silti, toimenpide on kaikkea muuta kuin ongelmaton. Julkisten sektorien rahoitusongelmat pakottavat tervehdyttämistoimiin hallituksia kaikkialla Euroopassa. Jos raha onkin jälleen löysää, on vaarana, että näitä välttämättömiä toimia lykätään ja vesitetään. Seurauksena velkaantumisen kiihtyminen entisestään. Alkoholistia ei voi parantaa alkoholilla. Nyt alkoholistin kurkkuun kaadetaan tukeva tujaus väkijuomaa. Se kyllä lämmittää hetken.

Länsi-Eurooppa on jo usean vuosikymmenen ajan ollut hitaimmin kasvava suuri talousalue maailmassa. Tämä kuilu näyttää muuhun maailmaan nähden kasvavan entisestään. Muuta maailmaa hitaampi kasvu yhdistettynä muita suuria talouksia nopeampaan rahamäärän lisäykseen, johtaa todennäköisesti euron arvon laskuun pidemmällä aikavälillä. Inflaatio kiihtyminen väijyy myös kulman takana.

EKP:n pankkituki ja kriisimaiden setelirahoitusoperaatio parantaa sekä heikkojen että vahvempien pankkien tuloksia.


Johtopäätelmä

EKP:n pankkituki ja kriisimaiden setelirahoitusoperaatio parantaa sekä heikkojen että vahvempien pankkien tuloksia. Tämä näkyy jo pankkien kursseissa. Pankkien osakkeet lähtivät nousuun heti joulukuun puolenvälin jälkeen. Lyhytaikaisena sijoituksena pankkisektori voi olla edelleen hyvä sijoitus. Kriisimaiden rahoitustilannetta operaatio helpottaa myös selvästi. Tämä kuitenkin kostautuu todennäköisesti myöhemmin entistäkin mittavampana ja ratkaisemattomampana kriisinä, mikä jälleen ajaa europankit kuilun partaalle tai syöksee ne alas kuiluun.