lauantai 21. heinäkuuta 2012

Virallinen julkisen talouden alijäämä nousee 10 % BKT:sta vuoteen 2030 mennessä

Poikkeuksellisesti eläkerahastot lasketaan Suomessa julkiseen tilinpitoon. Tämä seikka on pitänyt virallisen alijäämän pienenä verrattuna muuhun Länsi-Eurooppaan.

Vuonna 2010 Suomen julkisyhteisöjen alijäämä oli yhteensä noin 4,5 miljardia euroa, eli 2,5 prosenttia bruttokansantuotteesta (bkt).

Osiin jaettuna valtiontalous tuotti 9,4 miljardin euron alijäämän (5,2 % bkt:sta), kunnat 0,5 miljardin alijäämän (0,3 % bkt:sta) ja eläkerahastot 5,4 miljardin euron ylijäämän (3 % bkt:sta) vuonna 2010.

Vuoteen 2030 mennessä Kevan (Kuntien eläkevakuutus) alijäämä nousee noin 27 % eläkemenoista. Tämä osuus eläkemenoista täytyy kattaa valtion budjetista ja rahastoja purkamalla. Jos muut eläkerahastot ovat Kevan kaltaisia, nykyrahassa 5,4 miljardin ylijäämä muuttuu noin 7 miljardin alijäämäksi. Tämä tekee 2010 BKT:lla 4,5 % nousevan alijäämän. Käännekohta Kevan eläkerahastossa tapahtuu vuonna 2016, jolloin maksutulot kääntyvät pienemmäksi kuin eläkemenot. Arvelen muiden eläkerahastojen käännekohdan sijoittuvan myös noille vuosille.

Jos oletetaan, että maailma pysyisi raiteillaan eli Länsi-Euroopalle ei kävisi kuinkaan ja Suomen valtiontalous pysyisi ainoastaan 5,2 % alijäämäisenä BKT:sta kuntien pysyessä lievästi alijäämäisenä, julkisen sektorin alijäämä nousee yhteensä 10 % alijäämäiseksi vuoteen 2030 mennessä. Tämä siis tapahtuu ainoastaan eläkerahastojen ansiosta. Muu yhteiskunta etenee tasaisen tappavaa vauhtia kohti tuhoaan. Tätä ei ole näissä laskuissa huomioitu lainkaan.

Tähän on tietysti yksinkertainen ratkaisu. Kun eläkerahastot kääntyvät alijäämäiseksi, lakataan laskemasta eläkerahastot julkiseen tilinpitoon. Julkisen talouden hoito on tiettyyn ennalta tuntemattomaan pisteeseen asti hyvin yksinkertaista. Ikävä vain, että tuo tuntematon kääntöpiste toteutuu Suomen osalta suurella todennäköisyydellä huomattavasti ennen vuotta 2030.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Sauli Niinistö: EKP painaa lisää rahaa

Sauli Niinistö pitää todennäköisenä, että Euroopan talouskriisi ratkaistaan lopulta siten, että Euroopan keskuspankki ryhtyy painamaan lisää rahaa markkinoille. Rahan painamisella eli setelirahoituksella tarkoitetaan perinteisesti tilannetta, jossa keskuspankki rahoittaa valtiota uutta rahaa painamalla. Tällöin keskuspankin taseen vastaavaa puolelle merkitään valtiolle merkitty velka, ja vastattavaa puolelle merkitään rahamäärä, joka annetaan valtion käyttöön. Tämä menettely on EKP:n säännöissä kielletty.

Kuitenkin EKP on koko kriisin ajan rahoittanut valtioilta pankkien kautta. Lisäksi se ostaa jatkuvasti valtioiden velkapapereita jälkimarkkinoilta. Setelirahoituksen tarkoitus on turvata valtioiden rahoitus ja pitää korot kohtuullisella tasolla. EKP:n nykykäytännön eli valtioiden rahoitus pankkien kautta ja valtioiden joukkovelkakirjojen (bondi) ostojen jälkimarkkinoilta tarkoitus on turvata valtioiden rahoitus ja pitää korot kohtuullisella tasolla. Monen kriisivaltion kohdalla tämä on kuitenkin onnistunut heikosti eivätkä ne pysty hankkimaan rahoitusta korkean koron vuoksi markkinoilta. Voisi tietysti olettaa, että EKP:n suorat valtion velkapapereiden ostot toimisivat paremmin.


EKP on jo setelirahoittanut pankkeja ja valtioita massiivisesti finanssikriisin aikana

EKP:n sääntömuutosta odotellessa kannattaa kuitenkin katsoa mitä tähän mennessä EKP on tehnyt. Vertailuun otan eurojärjestelmän konsolidoidun taseen 29.12.2006 ja saman taseen päiväyksellä 29.6.2012. Taseen loppusumma 2006 oli 1 151 miljardia euroa. 2012 se oli noussut 3 102 miljardiin euroon. Kasvua oli kertynyt 270 % tuona aikana.

Valtaosin uusi raha oli virrannut kohteisiin ”Rahapoliittisiin operaatioihin liittyvät euromääräiset luotot euroalueen luottolaitoksille”, ”Muut euromääräiset saamiset euroalueen luottolaitoksilta” ja ”Euromääräiset arvopaperit euroalueelta”. Uusi raha käytetään siis valtioiden uuden velan rahoittamiseen, pankkien rahoituksen varmistamiseen (monet europankin eivät saa rahoitusta markkinoilta huonon kunnon vuoksi) ja myös huonossa kunnossa olevien suuryritysten rahoittamiseen. EKP ostaa myös yritysten joukkovelkakirjoja. EKP on siis setelirahoittanut käytännössä jo massiivisesti sekä valtioita että pankkeja.

Euroalueen BKT on 9200 miljardia euroa. Väkimäärä on 332 miljoona henkilöä. EKP:n taseen loppusumma suhteessa euroalueen BKT:n on 34 %. Henkilöä kohti EKP:n tase on 9340 euroa. Vertailun vuoksi FED:n taseen loppusumma on 2 848 miljardia dollaria (4.7.2012) eli 2 325 miljardia euroa nykykurssilla. Tämä tekee (BKT 15 094 miljardia dollaria) suhteessa BKT:n 19 %. Henkilöä kohti FED:n tasetta on 7525 €. Kasvua vuoden 2006 lopusta FED taseeseen on tullut 330 %.

Jäämme siis odottamaan EKP:n päätöstä uuden rahan painamisesta samaan aikaan kun EKP painaa kaiken aikaa uutta rahaa jopa 500 miljardin kertarysäyksinä.

Jäämme siis odottamaan EKP:n päätöstä uuden rahan painamisesta samaan aikaan kun EKP painaa kaiken aikaa uutta rahaa jopa 500 miljardin kertarysäyksinä. Hyperinflaatiota tästä ei kuitenkaan synny ennen tuotantokapasiteetin romahtamista. Euroalueen tuotantokapasiteetti tosin taantuu. Nähtäväksi jää, millaiseen inflaatioon uuden rahan painaminen ja tuotantokapasiteetin taantuminen aiheuttaa tulevaisuudessa.