sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Japanin taloudellinen epätasapaino siirtyi uuteen erittäin vaaralliseen tilaan

Japanin kauppatase jäi alijäämäiseksi ensimmäistä kertaa 31 vuoteen viime vuonna. Viime kuussa kauppataseen vaje kohosi ennätyksellisen suureksi. Samaan aikaan Japanin julkinen sektori on maailman velkaantunein. Vuonna 2010 julkinen velka oli 226 % suhteessa maan BKT:n ja se kasvaa kaiken aikaa.

Japani on tähän asti kyennyt keräämään jättimäisen lainarahoituksensa kotimaasta. 95 prosenttisesti maan velkojia ovat kotimaiset pankit ja eläkerahastot. Maan väestö kuitenkin eläköityy kovaa vauhtia. Kun kotimaiset rahastot ovat tyytyneet erittäin matalaan korkotuottoon (nyt 10 vuoden velkakirjassa noin 1% korko) inflaation pysyessä matalana, ei ulkomaisella pääomalla ole mielenkiintoa noilla tuotoilla ja riskeillä rahoittaa Japania. Erityisesti nyt kun maa on tippunut kaksoisvajeelliseksi.

Kun kotimaiset rahastot ovat tyytyneet erittäin matalaan korkotuottoon inflaation pysyessä matalana, ei ulkomaisella pääomalla ole mielenkiintoa noilla tuotoilla ja riskeillä rahoittaa Japania.

Väestön vanhetessa on oletettavaa, että kotimainen rahoitus on myös hiipumassa. Tämä tietää väistämätöntä korkojen nousua. Noin jättimäisellä velkaantumisasteella pienikin korkojen nousu merkitsee jättimäistä menojen lisäystä julkisen sektorin budjetteihin. Koron nousu prosentista kahteen, merkitsee korkomenojen kansinkertaistumista. Kun vuonna 2010 julkinen velka oli 10 550 miljardia dollaria, maksoi Japani siitä korkomenoja 106 miljardia dollaria. 2% korolla menot nousevat 215 miljardiin ja 10% korolla jo yli 1000 miljardiin.

Japani on maailman kolmanneksi suurin talous 5 900 miljardin bruttokansantuotteellaan. Se, kuinka Japani joutui nykyiseen tilaansa 1990-luvun alun finanssikriisin seurauksena, on oman tarinansa arvoinen ja erityisesti se, mitä yhteistä silloisen finanssisektorin kuplalla on nykyisellä Länsi-Euroopan finanssisektorin kuplaan. Tämän tarinan pyrin kirjoittamaan myöhemmin. Se, mitä Japanissa tapahtuu jatkossa, vaikuttaa helposti koko maailmantalouteen.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Työttömyys hallinnassa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa?

Sanapari ”Työttömyys laskee” tuli varsin tutuksi noususuhdanteessa 2000-luvun alusta aina vuoteen 2008 asti. Vielä vuoden 2009 historiallisen synkän taantumavuoden aikana Aktia pankin pääekonomisti Timo Tyrväinen toteaa; "Työllisyys on kehittynyt hämmentävän hyvin". Vuonna 2010 palattiin jälleen ”Työttömyys laskee” perinteeseen. Mikäpä sen parempaa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa?



Työttömyysmenot vuosina 2000 ja 2012

Kun työttömyys laskee, on aivan oikein olettaa, että työttömyyteen liittyvät menot laskevat valtion budjetissa. Tätä kannattaakin tarkastella tarkemmin.

Lähtöoletuksena oletan, että vuonna 2000 työttömyyteen liittyvät menot ovat huomattavasti suuremmat sekä nimellisesti että reaalisesti tai vähintään reaalisesti. Tämä siksi, että hokemaa ”työttömyys laskee” on jankutettu lähes yhtäjaksoisesti tuon vuoden jälkeen jo toistakymmentä vuotta.

Työttömyyteen yhdistettäviä menoja valtionbudjetista valitsin koko työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan, johon kuuluu työvoimapolitiikka, rakennetuet ja muut sellaiset menot joiden avulla yritetään työpaikkoja luoda. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalasta otin muutaman kohdan. Tähän kuuluu varsinainen työttömyysturva, asumisen tukeminen ja valtion budjettiin kuuluvat eläkkeet (Työttömyyseläke, varhaiseläke on yksi lukuisista eri työttömyyden muodoista pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Pieni osa eläkkeistä kuuluu valtion budjettiin).

Tämä menovalikoima ei varmasti ole lähellekään täydellinen. Siihen kuuluu varmasti menoja, jotka eivät ole perusteltuja ja toisaalta siitä puuttuu varmasti menoja, jotka siihen pitäisi lisätä. Kuitenkin löydökseni antaa varmasti erittäin hyvän yleiskuvan tilanteesta.

Löysin seuraavat luvut:


Taulukko 1. Työttömyyden hoitoon liittyvät menot valtion budjetissa vuosina 2000 ja 2012.


Nimellisesti työttömyyden hoitomenot valtion budjetissa ovat kasvaneet 240 % aikavälillä 2000 ja 2012 . Pelkät työttömyysturvamenot ovat kasvaneet samana aikana 400 %. Kun vuosi-inflaatio on heilunut 2000-luvun ensivuosikymmenellä 2-3 % välillä, on myös reaaliset työttömyysmenot kasvaneet huimaa vauhtia. Työttömyydestä aiheutuvien menojen vuosikasvuksi saadaan keskimäärin 7,5 %. Pelkkien työttömyysturvamenojen vuosikasvuksi tulee hurjat 12,3 %.

Nimellisesti työttömyyden hoitomenot valtion budjetissa ovat kasvaneet 240 % aikavälillä 2000 ja 2012.


Työttömyyden alentaminen kasvattaa erittäin rajusti työttömyysmenoja

Jatkuva työttömyysasteen aktiivinen laskeminen on siis aiheuttanut vuosittaisen 7,5 % menojen kasvun. Tuo 7,5 % voi tuntua luvulta siinä missä mikä tahansa muukin luku. Fiksumpi huomaa kuitenkin tässä vaiheessa jo jutun juonen, absurdiuden ja mahdottomuuden.

Jatkuva työttömyysasteen aktiivinen laskeminen on siis aiheuttanut vuosittaisen 7,5 % menojen kasvun.

Valtion kokonaismenoista työttömyysmenot olivat 15 % vuonna 2000. Nyt vuonna 2012 ne ovat 24 %. Jos valtionbudjetti kasvaa totuttua 2000-luvun noin 4 % vauhtia, kymmenen vuoden päästä pelkät työttömyydestä aiheutuvat menot vievät budjetista 34 %. Ja tämä on niitä pienimpiä edessä olevista ongelmista (mm. muut sosiaalimenot kasvavat vielä vauhdikkaammin samoin kuin tapahtuu eläkemenojen suhteen).

Jos valtionbudjetti kasvaa totuttua 2000-luvun noin 4 % vauhtia, kymmenen vuoden päästä pelkät työttömyydestä aiheutuvat menot vievät budjetista 34 %.

Jos Timo Tyrväinen olisi viitsinyt kerrankin vilkaista mol.fi:n tilastoja, hän olisi havainnut, että työttömyys ei suinkaan laske vaan tilaston eri lokeroihin piilotetut työttömät muodostavat noin puolen miljoonan henkilön massan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ja tässä on lueteltu pelkkä helposti kategorisoitava työttömyyden ydin.

Virallisella ILO:n standardeihin perustuvilla luvuilla ei ole mitään merkitystä. Ne eivät paljasta edes työttömyyden kehityssuuntaa. ILO:n standardi on luotu siten, että se mahdollistaa jokaisen valtion valita haluamansa työttömyysaste. Siksi Espanjan yli 20 % työttömyysaste tuskin merkitsee korkeampaa tosiasiallista työttömyyttä kuin pohjoismaisen hyvinvointivaltion työttömyysaste on. Muutama vuosi sitten Ruotsin LO (paikallinen SAK) arvioi Ruotsin tosiasiallisen työttömyysasteen pyörivän 20 – 25 % välillä. Virallinen työttömyysaste on siellä muutamassa prosenteissa.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ei olisi ollut enää vuosiin varaa alentaa työttömyyttä.



Johtopäätelmä

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ei olisi ollut enää vuosiin varaa alentaa työttömyyttä teollisuuden ja tuottavan työn rakenteellisesti hävitessä täältä työttömyyden alentamisesta aiheutuvien erittäin nopean menojen kasvun vuoksi. Neuvostoliitto oli työläisen paratiisi – äärimmäisen väkivaltainen sellainen. Pohjoismainen sosiaalidemokratia on pienen ihmisen paratiisi – tosin ei aivan yhtä sadistinen kuin Neuvostoliitto. Kummatkin perustuvat taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen mahdottomuuteen.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Milton Friedmanin ennustus toteutumassa?

Ekonomisti Milton Friedman ennusti vuonna 2003, että euroalue hajoaa kymmenessä vuodessa. Jos Friedman olisi oikeassa euro olisi hajoamassa lähiaikoina.


Neljä kriteeriä

Friedmanin ennuste perustuu optimaalisen valuutta-alueen teoriaksi (optimum currency area) kutsuttuun talousteoriaan. Teoria luettelee neljä kriteeriä menestyksekkäälle valuuttaliitolle:

  • Työvoiman vapaa liikkuvuus koko alueella. Esteiksi ei katsota pelkästään fyysiset, lakiperusteiset esteet vaan myös kulttuuriset ja institutionaaliset esteet. Käytännössä tämä tarkoittaa yhteistä kielialuetta.
  • Pääoman, hintojen ja palkkojen vapaa liikkuvuus, muodostuminen ja joustaminen läpi koko alueen. Toimiessaan tämä tarkoittaa sitä, että kysyntä ja tarjonta kohtaa aina kaikkialla.
  • Automaattinen tulonsiirtomekanismi heikommin kehittyneille alueille.
  • Koko alue kokee taloussuhdanteet synkronisesti.

Friedman totesi, että euroalueella yksikään noista ehdoista ei toteudu - ei siis edes tulonsiirtomekanismi, koska se ei ole automaattinen.

"Friedman totesi, että euroalueella yksikään noista kriteereistä ei toteudu"


Yksikään kriteeri ei täyty euroalueella

Työvoima ei liiku vapaasti euroalueella kulttuurisista ja institutionaalisista syistä; palkkojen muodostuminen on erittäin jäykkää eikä hintakilpailukaan ole aina lähellekään optimaalista; pääomakaan ei hakeudu aina optimaalisesti sinne, missä sille olisi parhaat tuottoedellytykset; tulonsiirtomekanismeja on paljon, mutta ne ovat poliittisten kähmintöjen takana eikä ne sitten kohdistu optimaalisesti. Edellytyksistä mikään ei siis täyty.

Erityisen ongelmallista on se, että edes taloussuhdanteita ei koeta euroalueella täysin synkronisesti. Kreikassa aloitettiin jo viides lamavuosi, kun useimmat euromaat pääsivät positiivisiin kasvulukuihin jo vuonna 2010. EKP joutuu säätämään rahapolitiikkansa suurten maiden ja aivan erityisesti Saksan ehdoilla.

"Erityisen ongelmallista on se, että edes taloussuhdanteita ei koeta euroalueella täysin synkronisesti."

Pienenä esimerkkinä kuinka äärimmäisesti kansantaloudet poikkeavat euroalueen eri laidoilla otan kotitalouksien bruttovelkaantumisasteet suhteessa kotitalouksien tuloihin. Vuonna 2010 Tanskan kotitalouksien velkaantumisaste oli käsittämättömät 270%, Hollannin 250 % ja Italian 65%. Yhdysvaltain asuntomarkkinat romahtivat kun velkaantumisaste saavutti 120 % tason. Nyt velkaantumisaste on sulanut siellä 100 prosenttiin.

Tämä sama toistuu, kun verrataan julkisen sektorin velkaantumista tai muita taloudellisia mittareita. Alue on siis taloudellisesti hyvin epäsymmetrinen. Kun suhdanteetkaan eivät ole täysin synkronisia koko alueella, yhteisen rahapolitiikan harjoittaminen on erittäin haasteellista. Koko alueelle yhtäaikaisesti sopivaa talouspolitiikkaa ei siten ole olemassakaan.



Kreikan olisi jo pitänyt irtautua eurosta

Kreikan pitäminen kiinni taloudellisista sidoksista, joihin se ei kaiken järjen mukaan sovi, pitkittää negatiivisen kierteen jatkumista. Kreikka tarvitsee rajun devalvaation. Tällainen devalvaatio tapahtuu automaattisesti kun Kreikka siirtyy takaisin drakmaan. Samalla luonnollisesti Kreikan julkisen sektorin velka mitätöityy, Kreikan pankkisektori romahtaa ja maailma kokee jälleen finanssisektorin shokin. Tämä kaikki toteutuu kuitenkin joka tapauksessa.

Länsi-Euroopan finanssisektorilla on ollut jo monta vuotta aikaa sopeutua Kreikan maksukyvyttömyyteen. Siksi Kreikan konkurssi ei tule olemaan enää niin suuri shokki kuin jos se olisi toteutunut aikaisemmin.

Kreikalle kuitenkin valuutan devalvoituminen olisi ratkaiseva potku maan saattamisessa nopeasti takaisin kasvu-uralle. Jopa 60 prosentin valuutan devalvoituminen tietäisi matkailu-, maatalous- ja elintarviketeollisuudelle rajua nykäisyä nousuun. Poliitikot hokevat, että pelastus voi tulla vain kasvun kautta. Näin juuri. Mutta samalla he tekevät kaikkensa kasvun estämiseksi.

Argentiina toimii tässä mallina. Kun Argentiina julisti menneensä konkurssiin vuonna 2002, taloudellinen kasvu alkoi välittömästi valuutan arvon romahdettua. Monia ongelmia tämä kasvu ei ole toki ratkaissut edelleenkään.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Suomen kauppatase – osa hyvinvointivaltion sairaskertomusta

Viime vuonna kauppataseeseen kertyi ennätyksellisen suuri alijäämä. Vajetta syntyi lähes 3,6 miljardia euroa. Reaaliarvoltaan suunnilleen samansuuruisia vajeita on viimeksi nähty vuosina 1974 ja 1975.


















Kuva 1. Suomen kauppatase 1970 - 2011 miljardeissa euroissa

Kuva 1 kuvaa Suomen kauppatasetta vuodesta 1970 miljardeissa euroissa. Kuvaaja on inflaatiokorjaamaton. Reaaliarvoisena käyrä olisi muuten sama, mutta 1970 ja -80 luvun vajeet näyttäisivät suuremmalta, Nokia-vetoinen nousu olisi jyrkempi ja globalisaation aiheuttama syöksy olisi vieläkin jyrkempi.


1970 - 1990

Kuviossa näkyy selvästi Suomen viennissä toteutuneet kolme vaihetta sitten vuoden 1970. Ensimmäinen vaihe kesti vuodesta 1970 vuoteen 1990. Tuohon aikaan maailmantalouden muodostivat länsimaat. Neuvostojohtoinen rautaesiripulla suojattu maailman osa, jossa maailman väestö käytännössä asui, kävi vähäistä lähinnä asekauppaa keskenään. Poikkeuksena tästä oli öljy ja raaka-aineet.

Tuohon aikaan koulussa opetettiin, että Suomi elää metsästä. Niin se toki tekikin. Tuo aika oli lievästi kauppataseeltaan vajeinen. Ainoa syvempi vaje oli öljykriisin aikaan energiahintojen noususta johtuvana. Julkisen sektorin velkaantumiseen nämä vajeet ei kuitenkaan johtanut. Suuret ikäluokat olivat työiässä ja työikäisten määrä kasvoi kaiken aikaa.

Kuitenkin tuohon aikaan luotiin tulevan tuhon siemenet. Tuolloin rakennettiin verorasitteen kasvua ja julkisen sektorin paisumista pelkäämättä nykyiset rakenteet jäykkine ja toimimattomine työmarkkinoineen. Piilotyöttömyys nousi kaiken aikaa räjähtäen 1990 lamassa. Nyt näistä rakenteista on mahdoton luopua vaikka jokainen tervejärkinen ymmärtää, että näillä ei enää nykyisessä maailmantaloudellisessa ympäristössä voi pärjätä. Tästä maailmantaloudellisesta ja -poliittisesta muutoksesta voidaan kiittää ennen kaikkea Neuvostoliiton ja sosialistisen maailman romahtamista.

Vaihtotase, johon tavarakaupan lisäksi kuuluu palvelukauppa, tuotannontekijäkorvaukset ja tulonsiirrot näyttää tuolta ajalta vajeisemmalta kuin pelkkä tavarakauppa.


1991 – 2000

Nokia loi suomeen lähes tyhjästä uuden sähkötekniikan vientiteollisuuden. Nokian ja Suomen vauhtia kyyditti lamassa toteutunut merkittävä markan devalvaatio. Nokia synnytti alihankkijoiden armeijan. Tuottavuus nousi kohisten ja varsinkin kauppataseeseen syntyi mahtava ylijäämä. Menestystä kesti pyöreät kymmenen vuotta. Ulkomaiset sijoittajat ostelivat Nokian alihankkijoita pois.

Nokian loistava menestys peitti alleen sen, että muu teollisuus ei nostanut tuottavuutta eikä vientiä samalla tavalla. Devalvaatio oli kyllä hyödyttänyt niitäkin, mutta nämä toimivat kypsemmillä aloilla kuten metsäteollisuudessa. Tuossa vaiheessa moni ei vielä ymmärtänyt, että aurinko nousee idästä. Varhaisen vaiheen sijoitukset itään jäi monelta tekemättä ja Venäjäkin hyödyntämättä. Erityisen hidas tässä on ollut metsäteollisuus.

Jos sosiaalidemokraatti Tarja Haloselta kysytään, hyvinvointivaltio synnytti Nokian. Mikäli tämä olisi totta, hyvinvointivaltio voisi synnyttää uuden Nokia tai useita uusia Nokioita milloin vain tahtoo. Tosiasiassa sattuma synnytti Nokian. Jos tuota ihmeellistä tähdenlentoa ei olisi ollut, Suomi olisi nyt kovin toisenlainen maa. Mallia nykysuomen olemukseen voisi hakea lähinnä Kreikasta.

"Tältä ajalta on peräisin hokema siitä, että Suomi kuuluu globalisaation voittajiin ja menestyjiin. Ei kuulunut tuolloin eikä kuulu nyt."

Tältä ajalta on peräisin hokema siitä, että Suomi kuuluu globalisaation voittajiin ja menestyjiin. Ei kuulunut tuolloin eikä kuulu nyt. Nokia menestyi. Nokia toi Suomeen uuden tuotteen matkapuhelimet. Alkuvaiheen uutta tuotetta voidaan valmistaa missä vain, koska katteet ovat hyvät. Nokia peitti Suomen kilpailukyvyttömät rakenteet. Uudistuksia ei tehty, koska siihen ei ollut pakottavaa syytä.


2001 – 2011

2000-luvun alussa ulkomaiset sijoittajat, jotka olivat hankkineet suomalaisia sähkötekniikan alan Nokia-alihankkijoita huomasivat, että taloudellinen ympäristö ei ollutkaan kilpailukykyinen verrattuna Aasiassa toimiviin tuottajiin. Sähkötekniikan alan tuotanto katosi Suomesta aivan yhtä nopeasti kuin se oli tänne syntynytkin.

Elqotec valottaa sitä, kuinka kovassa ympäristössä tämä teollisuuden ala toimii. Elqotec jätti Suomen samoin kuin muutkin alan toimijat. Siirtyminen edullisempaan ympäristöön ei kuitenkaan pelastanut Elqoteciä vaan se ajautui lopulta viime vuonna konkurssiin. Nyt Länsi-Euroopan viimeistä matkapuhelimien kokoonpanolaitosta ajetaan alas Salossa. Alan alasajo on ollut hämmästyttävän nopea.

Vanhastaan yksi Suomen tukijaloista, metalliteollisuus nousi 2000-luvun alussa aina finanssikriisin puhkeamiseen saakka. Tämä nousu ei kuitenkaan riittänyt alkuunkaan korvaamaan sähkötekniikka-alan menetystä. Metalliteollisuus investoi kehittyviin maihin eikä Suomeen. Suomen tuotanto voitiin ylläpitää kovan kysynnän ja maailmantalouden kovan kasvun vuoksi. Tämä vaihe on metalliteollisuudessakin nyt ohi.


2011 eteenpäin

Finanssikriisi puhkaisi Suomen vientiteollisuuden menestyskuplan. Vuonna 2009 viennin volyymi pieneni 20 % verrattuna vuoteen 2008. BKT laski huimaavat 8,4%. Vuoden 2008 vientivoluumeja ei ole edelleenkään saavutettu.

Koko 2000-luvun on tiedetty, että globaalisti menestyvät vientiyrityksemme eivät investoi Suomeen vaan kehittyviin talouksiin. Siellä on parempi toimintaympäristö ja markkinat. Taantuvia markkinoita luonnollisesti vältetään.

Vientimarkkinoista EU:n ulkopuolelle Suomen vienti taantuu, mutta euroaluulle vienti sinnittelee tasaisempana. Tuonnissa taas trendinä on tuonnin kasvu EU:n ulkopuolelta. Euroalueelta tuonti ei juuri kasva. Alijäämä siis syvenee kehittyvien maiden kanssa, kun taantuvien euromaiden kanssa tase säilynee jotakunkin entisellään toistaiseksi.


"Kauppataseen ja vaihtotaseen alijäämä on tullut jäädäkseen."

Kauppataseen ja vaihtotaseen alijäämä on tullut jäädäkseen. Tämän tilanteen oikaiseminen vaatisi uuden Nokian tai useamman sellaisen syntymistä. Sitä on valtiovallan toimesta yritetty – luonnollisesti turhaan.

Biotekniikalla Suomen piti vallata maailma 2000-luvun alussa. Sitten tuli nanohörhöily, jota seurasi Cleantech. Jokainen näistä toivoista sammui ennen kuin nähtiin juuri minkäänlaista tulosta. Cleantech on jo käytännössä kuopattu Moventasin konkurssin myötä. Myös tulevat valtiovetoiset yhden sanan iskurihankkeet tulevat tuhoutumaan jättämättä mitään positiivista maan talouteen. Epätodennäköisyyksillä ei ole tapana toistua. Nokia tuli ja meni. Toista ei tule.


Julkisen sektorin rahoituspohja pettää

Samaan aikaan kun maamme teollinen perusta rapautuu nopeasti, väestö vanhenee ja degeneroituu. Tämä kasvattaa julkisen sektorin menoja merkittävästi. Sitä tuotantoa ja tuottavaa työtä ei enää vain ole, jolla tuon kustannusnousun voisi rahoittaa. Pärjäämme vielä jonkin vuoden lainanotolla. Emme kuitenkaan varmasti niin pitkään kuin Kreikka pärjäsi. Kansainväliset sijoittajat ovat Kreikan jälkeen varovaisempia ja valistuneempia eikä maailmantalouskaan ole sellaisessa vedossa kuin 2000-luvun alussa.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Baltic Dry Index alitti finanssikriisin pohjat

Lisäyksenä aiempaan juttuuni BDI-indeksistä, menneellä viikolla Baltic Dry Index alitti finanssikriisin aikaisen alimman noteerauksen. Indeksilukema oli silloin 663 ja nyt arvo on 647. Näissä olosuhteissa merirahtiyhtiöiden tuloksenteko lienee mahdotonta. Tästä huolimatta maailman suurimman merirahtiyhtiön AP Moeller - Maersk A/S osakkeen kurssi nousee. Finanssikriisiä edeltäviin arvoihin kurssi ei ole kuitenkaan koskaan toipunut.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Islanti ravisteli finanssikriisin harteiltaan?

Kauppalehden Auli Mauno Tukholmasta kirjoitti taannoin jotenkin siihen tyyliin, että Islanti vain kerran ravisti harteitaan ja lukujen valossa erittäin syvä velkakriisi oli poissa. Jos näin on, Islanti voisi käydä mallina sellaisille nykyisille ja tuleville kriisimaille, joiden finanssisektori on erittäin merkittävästi suhteessa kansatuotteeseen yliturvonnut ja joiden kotitaloudet ovat erittäin velkaisia. Tällaisia maita ovat mm. Hollanti, Tanska, Ruotsi, Ranska, Iso-Britannia, Irlanti, Belgia, Itävalta ja Espanja (mm. Kreikalla ja Portugalilla ei ole ylipaisunutta finanssisektoria eikä niiden kotitaloudet ole merkittävästi ylivelkaisia). Osalla näillä maista myös julkista velkaa on paljon ja se kasvaa rajusti.

Islanti voisi siis toimia merkittävänä ennakkotapauksena. Tutkitaanpa tarkemmin millaista syväanalyysia Auli Mauno on harrastanut.

"Islanti voisi siis toimia merkittävänä ennakkotapauksena."

Luottoluokittajat luokittavat Islannin julkisen velan roskaluokkaan tai alimmalle investointitasolle (investment grade). Osalla näkymät ovat negatiiviset (luokitus laskee edelleen) ja osalla vakaat. S&P antaa luokituksen BBB- (vakaa), Fitch BB+ (vakaa, roskaluokka), Moody's Baa3 (negatiiviset näkymät, Investment grade), Dagong BB- (roska, vakaa). Luottoluokittajat siis pitävät Islannin julkisen sektorin tilaa rinnastettavana Kreikkaan ja Venezuelaan. Näkymätkin tulevaisuuteen ovat joko edelleen heikkenevät tai vakautuneet kriisitilaan. Onko Auli Mauno sittenkin väärässä?


Ulkoinen velkaantuminen

Ratkaistaaksemme ongelman meidän täytyy tutkia erinäisiä kansantaloudellisia mittareita. Yksi sellainen on kansantalouden ulkoinen velka. Ulkoinen velka kuvaa julkista ja yksityistä velkaa, jota velalliset ovat velkaa ulkomaisessa kansainvälisesti hyväksyttävässä valuutan, tavaroiden tai palveluiden muodossa. Vuonna 2002 Islannin ulkoinen velka oli 35 % bkt:sta. Nyt Islannin ulkoinen velka on noin 1000 % BKT:sta. Luku on absurdi. Vertailun vuoksi Kreikan ulkoinen bruttovelka on 170 % BKT:sta, yhdysvaltojen ulkoinen bruttovelka on 100 % BKT:sta ja Suomen ulkoinen bruttovelka on 276 % BKT:sta.

"Nyt Islannin ulkoinen velka on noin 1000 % BKT:sta."

Kuva 1 näyttää kuinka rajua velkaantuminen oli vuosina 2006 – 2009. Sen jälkeen velkataakka on kääntynyt lievään laskuun. Tähän on yksinkertainen selitys. Islannin pankit romahtivat eivätkä ne saaneet enää uutta luottoa samoin kuin ei saanut enää Islannin valtiokaan IMF:ä ja EU:ta lukuun ottamatta.














Kuva1. Islannin kansantalouden ulkoinen bruttovelka

Ulkoisesta velkaantumisesta vastasivat nousukaudella liikepankit ja kotitaloudet. Liikepankkien romahtaminen tarkoittaa sitä, että luottokelpoisuuden palauttamiseksi valtion pitäisi vastata pankkien hillittömät tärväykset. Siihen Islannilla ei ole mitään mahdollisuutta. Velkataakka on yksinkertaisesti niin suuri. Valoa ei siis näy tunnelin päässä tällä saralla millään aikavälillä.


Julkinen velka

Vuonna 2008 Islannin julkinen velka oli 28,5 % BKT:sta eli varsin kohtuullisella tasolla. Huolimatta siitä, että Islanti ei saa lainaa markkinoilta kohtuukorolla velka nousi kahdessa vuodessa vuoteen 2010 loppuun mennessä 88 % BKT:sta, mikä on euroalueen keskitasoa. Julkinen velka kolminkertaistui kahdessa vuodessa. Erittäin raju kasvu on kuitenkin edelleen oletettavasti jatkunut johtuen syvästä maksutaseen vajeesta. Hätäapulainottajat IMF, pohjoismaat ja EU ovat korvanneet markkinat Islannin luotottajina. Valoa tunnelin päässä ei näy edelleenkään.

"Julkinen velka kolminkertaistui kahdessa vuodessa."


Maksutase

Maksutase muodostuu vaihto-, pääoma- ja rahoitustaseesta. Islanti vie kalaa (40%) ja alumiinia (40%). Halpa energia on onnenpotku Islannille, koska se sai tämän avulla jättimäisen alumiinituotannon itselleen. Vaihtotaseen tavarakauppa onkin noussut taseeltaan positiiviseksi vuonna 2009. Pääomataseen raskaan alijäämän vuoksi maksutase on kuitenkin kokonaisuutena 4% BKT:sta alijäämäinen eli alijäämä on raskas.

" Pääomataseen raskaan alijäämän vuoksi maksutase on kuitenkin kokonaisuutena 4% BKT:sta alijäämäinen."

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Islanti pitää nykyistä elintasoaan yllä IMF:n, EU:n ja muiden pohjoismaiden hätäapurahoituksella. Viime kesänä Islanti sai kaupattua miljardin dollarin lainan kansainvälisille rahoittajille. Korkotuottoa ei kerrottu. Todennäköisesti sijoittajat saivat roskalainojaan vastaan erittäin korkean koron. Tästä ei voi päätellä vielä sitä, että Islanti olisi saamassa kansainvälistä luottamusta takaisin.

Islannissa inflaatio on 6,5 %. Inflaatio on edelleen kiihtymässä. Keskuspankin inflaatiotavoite on 2,5 %. Tämä tarkoittaa sitä, että rahapolitiikkaa tulisi edelleen kiristää. Yliyön lainastakin Islannin keskuspankki maksaa pankeille 5,75 % korkoa.



Valon pilkahdus pimeydessä?

Islannilla on edessään edelleen raju yleinen elintason lasku. Islanti on rahoittanut hätälainoilla nykyistä elintasoaan siten, että BKT ei ole laskenut merkittävästi. Vuosien 2008 ja 2009 negatiivisten kasvuvuosien jälkeen päästiin jo positiivisiin lukuihin vuosina 2010 ja 2011. Samaan aikaan kuitenkin julkinen sektori velkaantui ennen näkemätöntä vauhtia. Tämä ei voi jatkua pitkään.

Islanti on väestöltään hyvin pieni. Olli Rehn on kiirehtinyt Islannin EU-jäsenyyttä. Islanti täyttää EU:n taloudelliset kriteerit yhtä hyvin kuin Kreikka tai Zimbabwe. Silti Rehn pitää Islannin jäsenyyttä selviönä. Jotkut ovat epäilleet Islannin kalavesiä syyksi, mutta sen taloudellinen merkitys EU:lle on tasan nolla.

Todennäköisimmin Rehn eikä kukaan muukaan halua nähdä sitä, että yksi pohjoismaista vajoaa kehitysmaaksi. EU on valmis rahoittamaan pysyvillä ja vastikkeettomilla tukijärjestelmillä Islannin nykyisen elintason. Nämä tuet voidaan naamioida rakennetuiksi tai muuksi vastaavaksi. Taloudellisesti tämä ei ole merkityksetöntä, koska näiden tukien suuruus täytyy olla euroissa miljardiluokkaa vuodessa. Pienen kansan elättäminen ei tule olemaan halpaa lystiä.

Auli Mauno oli siis täysin väärässä. Islanti ei ole vielä ravistellut mitään rankasta taakastaan.