Urho Kekkonen kysyi aikoinaan, että
”Onko maallamme malttia vaurastua”. Tätä samaa voisi kysyä
nyt virolaiset itseltään. Viron nousu sitten Neuvostoliiton
romahtamisen jälkeen sosialismin kaiken tuhonneesta raunioista on ollut
ilmiömäinen. Tulevaisuus ei kuitenkaan ole koskaan itsestään
selvästi loogista jatkoa menneelle. Nyt tehtävät päätökset
voivat näkyä kaikella voimallaan vasta vuosikymmenen päästä.
Tarvitaan malttia – kirjaimellisesti.
Palkkakehitys on oltava suhteessa tuottavuuden kehitykseen. Vielä
tärkeämpää on torpata julkisen sektorin paisuminen ja
pöhöttyminen. Julkisen sektorin paisuminen on varma tie
taantumiseen.
Tässä Viron kehitys mitattuna BKT:lla
henkeä kohti (PPP) verrattuna pohjoismaihin. Viron BKT henkeä kohti
on lähes nelinkertaistunut sitten vuoden 1995, kun muiden
pohjoismaiden BKT henkeä kohti on noin kaksinkertaistunut. Suomen
kehitys on ollut parasta pohjoismaista, ja Tanskan kehitys on ollut
heikointa. Kuitenkin niin, että Ruotsin kehitys on ollut sitten
finanssikriisin alun hiukan parempaa kuin Suomen.
Kuva 1. BKT henkeä kohti (PPP) Virossa
ja pohjoismaissa.
Kuva 2. BKT henkeä kohti (PPP) Virossa
ja pohjoismaissa kansainvälisinä dollareina.
Mikäli kehitys jatkuu entisellään,
Viro on seuraavan 17 vuotisen jakson jälkeen ylivertaisesti vaurain
kansakunta Pohjois-Euroopassa. Pohjoismaat eivät käytännössä voi
tehdä mitään tilanteensa parantamiseksi jättimäisten julkisten
sektoriensa vuoksi. Mutta Viro voi tehdä paljon tilanteensa
huonontamiseksi. Siksi tarvitaan malttia. Pohjoismaiden nopea
taantuminen iskee myös Viroon pahasti. Kasvuero säilyy silti, kun
vain pää pidetään kylmänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti