Nyt tarvittaisiin rajuja veronkevennyksiä

Tuskin löytynee ekonomistia, joka ei ymmärrä talouskasvun kriittistä merkitystä Suomen tulevaisuuden kannalta. Tähän asti päästään siis melkoiseen yksimielisyyteen. Viime vuosikymmenen vuosikasvu oli vain 1,6 prosenttia vuodessa. Tällä vuosikymmenellä vuosikasvu on tippunut nollaan.

Jotain siis on tehtävä kasvun vauhdittamiseksi. Vasemmistohallitus on tehnyt kaikkensa talouskasvun minimoimiseksi. Nimittäin tiedetään, että veronkiristykset ovat tehokkain talouskasvun ehkäisijä. Hallitus jatkaa linjallaan edelleen.

Tein ajatuskokeen. Mitä minä tekisin, jos minä olisin Suomen diktaattori nykyisen kriisin keskellä. Siis siinä tapauksessa, että haluaisin Suomen välttävän järjestelmäromahduksen. Jos haluaisin Suomen romahtavan tulevaisuudessa, tekisin juuri niin kuin hallitus tähän mennessä on tehnyt.

Diktaattorin talouden shokkihoito

Suomella on edelleen AAA-luokitus. Lähtöoletuksena on, että tämä luokitus säilyy vielä tovin siitäkin huolimatta, että velkaantuminen kiihtyy entisestään. Toisena oletuksena on, että tämä shokkihoito tehdään hyvän maailmantalouden kasvun aikaan. 4 prosentin kasvu riittänee tähän. Shokkihoidon tarkoitus on saada talouskasvu liikkeelle. Toisena tarkoituksena on supistaa julkisen sektorin koko niin pieneksi, että noin 3 prosentin vuotuinen keskikasvu mahdollistuu.

USA toteutti shokkihoitonsa rahanpainamisella eli kvantitatiivisella kevennyksellä. Tällä saatiin kasvu käyntiin. Keino ei kuitenkaan mielestäni ole ongelmaton, sillä se suuntaa kasvun julkisen sektorin kautta. Tämä pöhöttää julkista sektoria entisestään ja syö näin tulevaisuuden kasvun. Julkisen sektorin velkaongelmaa on myös todennäköisesti erittäin vaikea ratkaista tätä kautta. Suomelle tämä keino ei joka tapauksessa käy, sillä Suomella ei ole itsenäistä keskuspankkia eikä valuuttaa.

Kasvua pitää ehdottomasti saada aikaan, mutta kaikki kasvu ei ole saman arvoista tulevaisuuden kannalta. Hallitus on panostanut vastikkeettomien tukien korottamiseen. Kun työtön rahtaa suuremmat työttömyyskorvauksensa kauppaan, sekin tuo kasvua. Samalla se kuitenkin lisää pitkällä aikavälillä työttömyyttä ja julkisen sektorin kustannuspaineita.

Kun työtön perustaakin Supercell-nimisen yrityksen, on tämä sekä kansantalouden että yksilön itsensäkin kannalta paljon parempi. Meidän on siis valittava haluammeko lisätä talouskasvua ja vähentää työttömyyttä vai vähentää talouskasvua ja lisätä työttömyyttä. Jos valitsemme talouskasvun lisäämisen, meidän on lisättävä tuloeroja. Ja mehän valitsemme. Hallitus on sen sijaan valinnut tuloerojen tasaamisen, työttömyyden lisäämisen ja talouden taantumisen tien, sillä se on hyvin perinnetietoinen ja -uskoinen. Näin on aina ennenkin Suomessa tavattu toimia ja uskoa.

Diktaattorin ensimmäinen isku: Porkkana

Diktaattori iskee ensimmäiseksi porkkanan pöytään. Iskun on oltava raju, sillä tiedottomana makaavan Suomi-neidon sydän on pysähtynyt. Se on saatava käyntiin. Porkkana tarkoittaa rajuja veronkevennyksiä. Työssäkäyvien ostovoimaa ja yritysten kannattavuutta ja investointi-intoa parannetaan kertaiskulla. Tuloverotus voidaan poistaa määräajaksi kokonaan. Työn välillinen verotus ja yhteisövero poistetaan määräajaksi myös. Yritystuet voidaan lakkauttaa tässä yhteydessä saman tien. Ay-liike ja työnantajaliike ajetaan alas tarpeettomana. Kaikki sääntelystä aiheutuvat työllistämisen esteet puretaan. Työnantaja ja työntekijä neuvottelevat itsenäisesti sopimuksensa.

Raha tulvii markkinoille. Inflaation uskon kuitenkin pysyvän aisoissa yleiseurooppalaisen deflaation tai matalan inflaation ansiosta eikä korkojen nostoon ole tarvetta. Vaikka inflaatio tässä vaiheessa nousisikin ei korkoja nosteta, sillä EKP toimii euroalueen mittakaavassa.

Julkisen sektorin velka lähtee räjähdysmäiseen nousuun. Silti tässä vaiheessa ei vielä juurikaan puututa julkisen sektorin menoihin. Julkinen hallinto ajetaan kuitenkin jo tässä vaiheessa alas. Annetaan kuitenkin ymmärtää, että parin vuoden sisällä on tulossa raju julkisen sektorin menojen leikkaus. Koska keinot ovat kovat, tuloksia ei voi jäädä odottamaan moneksi vuodeksi.

Diktaattorin toinen isku: Keppi

Noin yhden ja puolen vuoden kuluttua, yritysten investointiaalto täytyy olla käynnissä. Yritykset ovat valmiita työllistämään. Nyt diktaattori iskee kepin pöytään. Vastikkeettomat tuet ajetaan alas. Mutta keskeiset hyvinvointipalvelut säilytetään. Nyt meillä pitäisi olla tilanne, jossa sekä työvoiman kysyntä että tarjonta on kova. Talouskasvun pitäisi olla hyvin voimakasta.

Diktaattorin kolmas isku: Takaisinveto

Koska julkinen velka todennäköisesti kasvaa edelleen huimaa vauhtia, veronkevennyksiä aletaan vetämään takaisin. Kuitenkin niin, että verotus jää pysyvästi merkittävästi alemmalle tasolle kuin ennen shokkihoitoa.

Selvää on, että Suomella on oltava koko prosessin ajan luotottajien luottamus, sillä heidän rahoillaanhan tämä kaikki toteutetaan. Ellei tämä aikaansaisi talouskasvun käynnistymistä, siihen ei enää Suomen tapauksessa ole mitään keinoa. Poliittisesta näkökulmasta tällainen keinovalikoima on tietysti absurdi. Siksipä Suomella ei ole toivoa.