keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Marseille – tulevaisuuden Länsi-Eurooppa nyt


Tulevaisuuden Länsi-Eurooppa on palveluyhteiskunta. Ranskalainen Marseillen kaupunki elää palveluyhteiskuntaa todeksi jo nyt. Teollisuustyöpaikkoja siellä on vain 4,3 % työpaikoista (2010), kun Suomessa teollisia työpaikkoja on edelleen yli 16 % pitkäaikaisesta laskutrendistä huolimatta. On syytä tarkastella tarkemmin, millainen on tuo mallikaupunki.


Armeija apuun

Marseillen kaduilla käydään huumesotaa. Viime vuonna kaduilla kuoli 24 ihmistä. Marseille on 860 000 ihmisen kaupunki. Teloitukset tehdään 1930-luvun Chigaco-tyyliin. Nyt aseina vain usein käytetään Kalashnikovia. Uhri ajaa usein luksusmaasturia. Sodan idoli on Al Pacino elokuvasta Scarface.

Tilanne sai jotkut poliitikot pyytämään armeijaa apuun. ”Koska huumejengit käyttävät sota-aseita, vain armeija voi enää puuttua asiaan. Ei ole mitään mieltä pidättää huumediilereitä. Kun kymmenen pidätetään, muut ottavat polttopullot esiin ja syttyy sota.” Etniset slummit ovat riistäytyneet julkisen vallan hallinnasta. Slummit ovat huumeliigojen hallinnassa, ja ne ovat ”no-go” alueita poliisille.

Tilanne on siinnyt toivottomuudesta. Ja toivottomuus pitää sitä yllä. Nuorisotyöttömyys on tietyillä alueilla yli 50 % ja keskimäärinkin yli 40 %. Lapset jättävät koulun kesken, ja töitä ei ole. Niinpä ainoa urareitti on huumeliigat.

Marseillen pormestari ei halua kaupunkinsa tulevan uudeksi Bronxiksi  aivanko tosiaan tämä kuuluisa erittäin pahamainen New Yorkin Bronx?

Katsotaanpa rikostilastoja henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten osalta. Vuonna 2010 Bouches-du-Rhônen hallintoalueella, johon Marseille kuuluu, tehtiin 100 000 asukasta kohti 1 406 väkivaltarikosta. Suomessa tehtiin vuonna 2012 väkivaltarikoksia 746 kappaletta 100 000 asukasta kohti. Pahamaineisessa Bronxissa väkivaltarikoksia tehtailtiin 1094 kappaletta 100 000 asukasta kohti. Vaikka Bronx onkin väkivaltainen, ehkä sittenkin Marseillen pormestarin olisi syytä toivoa Marseillesta uutta Bronxia.

Marseille ei ole kuitenkaan Ranskan väkivaltaisin ja slummiutunein kaupunki. Pariisi pistää paremmaksi. Pariisissa tehdään 1 722 väkivaltarikosta 100 000 asukasta kohti (2010), ja Seine-Saint-Denisin hallintoalueella, joka muodostuu Pariisin pohjoispuolisesta slummivyöhykkeestä, tehdään 2 022 väkivaltarikosta 100 000 asukasta kohti. Pariisin slummeissa tahkotaan siis kaksinkertainen määrä väkivaltarikoksia Bronxiin nähden. Pitäisikö tehdä jotain?


Ongelmat ratkeavat julkisen vallan lainarahalla

Marseille ei saanut armeijaa kaduille, mutta se sai 205 uutta poliisia. Siis niitä poliiseja, joilla ei ole asiaa Marseillen slummeihin. Sen sijaan presidentti Francois Hollanden sosialistihallitus myönsi suur-Pariisille 30 miljardin euron kehitysrahan slummien rauhoittamiseksi.

Hassu summa tuo 30 miljardia euroa, joka hankitaan lainaamalla ulkomaisilta sijoittajilta. Suomen valtion budjetti on 52 miljardia euroa. Suur-Pariisin alueella elää 12 miljoonaa ihmistä. Karkeasti arvioiden, noista 12 miljoonasta ihmisestä on noin 2 miljoonaa lasta ja nuorta, jotka ovat syrjäytymisuhan alla. Näistä kahdesta miljoonasta vain murto-osa jopa Pariisissakin syrjäytyy. Olkoon tuo fiktiivinen luku tässä vaikkapa 500 000 nuorta ja lasta. Ranskan hallitus aikoo siis käyttää 60 000 € yhtä syrjäytynyttä nuorta ja lasta kohti. Sillä saadaan monta kivaa kurssia ja kuntoutusta.

Ja mikäpä siinä käytellessä julkista rahaa sinne ja tänne, kun ulkomaiset sijoittajat lainaavat sen minkä vain kehtaa pyytää. Ranskan hallitusta ei sekään puristele, että lainanotto nyt merkitsee tulevaisuudesta syömistä. Tämä taas merkitsee veronkorotuksia, ja veronkorotukset merkitsevät aina vain lisää nuorisotyöttömyyttä. Yksityisrahoitteiset työpaikat kun kuihtuvat pois, ja bruttokansantuotteen kasvu hiipuu.


Onko Ranskalla oikeasti varaa?

Julkiset menot ovat Ranskassa 57 % bruttokansantuotteesta. Parempaan saavutukseen yltänee enää Pohjois-Korea ja Kuuba. Ranskan julkinen talous on ollut yhtäjaksoisesti alijäämäinen vuodesta 1974, ja trendi on kohti syvenevää alijäämää.

Myös Ranskan vaihtotase on raskaasti alijäämäinen, ja trendi on kohti syvenevää alijäämää. Teollisuuden pako on jatkunut pitkään ja pako kiihtyy. Ranskan talous lepää uskon varassa – ulkomaisten sijoittajien. Kun ulkomaisten sijoittajien usko hiipuu, Ranska tekee Kreikat sillä silmänräpäyksellä. Syrjäytyneiden kuntoutusrahatkin taitavat jäädä saamatta.

Toistaiseksi uskoa riittää. Luottoluokitukset ovat AA+ ja AAA. Kymmenen vuoden lainapaperi on heilunut 3 % ja 2 % tuoton välillä viimeisen vuoden aikana. EKP:n rahanpainanta alentaa korkokustannuksia.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

2000-luvun lama pidempi kuin 1990-luvun lama?


Lamasta toipuminen 1990-luvun ja 2000-luvun lamassa. BKT viitevuoden 2000 hinnoin kvartaalettain.


1990-luvun alussa laskettiin pidempään ja syvemmälle kuin 2000-luvulla. Korkeat korot ja olematon elvytys varmistivat tuolloin laman tuhojen syvyyden. Silti näyttää jo nyt selvältä, että tämä menneillään oleva lama tulee olemaan pidempi kuin edeltäjänsä. Tässä laman pituutena lasken lamaa ennen saavutetetun huipun ja tämän tason uudelleen saavuttamisen välisenä aikana.

1990-luvun lamasta noustiin 28 neljännesvuodessa. Nyt emme tule saavuttamaan lamaa edeltänyttä huippua tuossa ajassa. 1990-luvulla Nokia-kone nosti BKT:n tasaiseen ja melko reippaaseen nousuun. Nyt ei ole Nokiaa eikä mitään muutakaan. Sitä vastoin BKT kääntyi uudelleen laskuun 18 kvartaalin kohdalla 2010-luvulla.

Erittäin voimakkaasti elvyttävät korot ja valtion elvytyspolitiikka eli voimakas velanotto ei selvästikään pysty taittamaan laman niskaa nyt. 1990-luvulla ei tarvittu elvyttäviä korkoja eikä elvytyspolitiikkaa ja silti lopulta noustiin.

Tämän vuoden BKT-ennusteet vaihtelevat 0 ja 2 prosentin välillä. Näyttäisi siltä, että tästä vuodesta tulee mieluummin negatiivisen kuin positiivisen kasvun vuosi samalla tavoin kuin vuosi 2012 oli. 1990-luvulla nousuun päästyään BKT ei laskenut kertaakaan edes kvartaalitasolla.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Suomen julkisen talouden alijäämä ehkä suurempi kuin euroalueella keskimäärin

Valtio nettovelkaantui 8,8 miljardia viime vuonna, ja valtion velka nousi 90,7 miljardiin euroon. Julkisyhteisöt nettovelkaantuivat 10,3 miljardia euroa viime vuonna velan noustessa 103,1 miljardiin euroon. Valtiosektorin alijäämä kasvoi 0,9 miljardia euroa 6,7 miljardiin euroon. Kuntasektorin alijäämä kasvoi 1,0 miljardia euroa 2,1 miljardiin euroon. Bruttokansantuote laski viime vuonna 194,5 miljardiin. Siten julkisen talouden alijäämä Suomessa oli viime vuonna 4,5 %.

Suomessa kuitenkin poikkeusluvalla eläkerahastot lasketaan mukaan julkisyhteisöihin. Vielä viime vuonna eläkerahastot osoittivat 5,1 miljardin ylijäämää. Näin ollen ei-vertailukelpoiseksi julkisen talouden alijäämäksi saadaan 1,9 %.

Suomen vertailukelpoinen julkinen alijäämä saattaa olla suurempi kuin euroalueella keskimäärin. Viimeisin tieto on vuodelta 2011, ja silloin alijäämä oli 4,1 %. Vuoden 2012 tietoja ei ole saatavilla. Joka tapauksessa julkinen alijäämä on Suomessa suurempi kuin esimerkiksi Italiassa (3,0 %, 2012), Portugalissa (4,4%, 2011) ja Belgiassa (3,7%, 2011).

Suomen julkisen velkaantumisen kiihtyminen ja kotitalouksien tasainen vahva velkaantuminen vakuuttaa luottoluokittajat. Viimeksi tammikuussa S&P palautti arvionsa Suomen luokitusnäkymistä vakaaksi. Samalla Suomi jatkoi parhaalla AAA-luokituksella.