Tulevaisuuden Länsi-Eurooppa on
palveluyhteiskunta. Ranskalainen Marseillen kaupunki elää
palveluyhteiskuntaa todeksi jo nyt. Teollisuustyöpaikkoja siellä on
vain 4,3 % työpaikoista (2010), kun Suomessa teollisia työpaikkoja
on edelleen yli 16 % pitkäaikaisesta laskutrendistä huolimatta. On
syytä tarkastella tarkemmin, millainen on tuo mallikaupunki.
Armeija apuun
Marseillen kaduilla käydään
huumesotaa. Viime vuonna kaduilla kuoli 24 ihmistä. Marseille on 860
000 ihmisen kaupunki. Teloitukset tehdään 1930-luvun
Chigaco-tyyliin. Nyt aseina vain usein käytetään Kalashnikovia.
Uhri ajaa usein luksusmaasturia. Sodan idoli on Al Pacino elokuvasta
Scarface.
Tilanne sai jotkut poliitikot pyytämään
armeijaa apuun. ”Koska huumejengit käyttävät sota-aseita, vain
armeija voi enää puuttua asiaan. Ei ole mitään mieltä pidättää
huumediilereitä. Kun kymmenen pidätetään, muut ottavat polttopullot esiin ja syttyy sota.” Etniset slummit ovat riistäytyneet julkisen
vallan hallinnasta. Slummit ovat huumeliigojen hallinnassa, ja ne
ovat ”no-go” alueita poliisille.
Tilanne on siinnyt toivottomuudesta. Ja
toivottomuus pitää sitä yllä. Nuorisotyöttömyys on tietyillä
alueilla yli 50 % ja keskimäärinkin yli 40 %. Lapset jättävät
koulun kesken, ja töitä ei ole. Niinpä ainoa urareitti on
huumeliigat.
Marseillen pormestari ei halua
kaupunkinsa tulevan uudeksi Bronxiksi – aivanko tosiaan tämä
kuuluisa erittäin pahamainen New Yorkin Bronx?
Katsotaanpa rikostilastoja henkeen ja
terveyteen kohdistuneiden rikosten osalta. Vuonna 2010
Bouches-du-Rhônen hallintoalueella, johon Marseille kuuluu, tehtiin
100 000 asukasta kohti 1 406 väkivaltarikosta. Suomessa tehtiin
vuonna 2012 väkivaltarikoksia 746 kappaletta 100 000 asukasta kohti.
Pahamaineisessa Bronxissa väkivaltarikoksia tehtailtiin 1094
kappaletta 100 000 asukasta kohti. Vaikka Bronx onkin väkivaltainen,
ehkä sittenkin Marseillen pormestarin olisi syytä toivoa
Marseillesta uutta Bronxia.
Marseille ei ole kuitenkaan Ranskan
väkivaltaisin ja slummiutunein kaupunki. Pariisi pistää
paremmaksi. Pariisissa tehdään 1 722 väkivaltarikosta 100 000
asukasta kohti (2010), ja Seine-Saint-Denisin hallintoalueella, joka
muodostuu Pariisin pohjoispuolisesta slummivyöhykkeestä, tehdään
2 022 väkivaltarikosta 100 000 asukasta kohti. Pariisin slummeissa
tahkotaan siis kaksinkertainen määrä väkivaltarikoksia Bronxiin
nähden. Pitäisikö tehdä jotain?
Ongelmat ratkeavat julkisen vallan
lainarahalla
Marseille ei
saanut armeijaa kaduille, mutta se sai 205 uutta poliisia. Siis niitä
poliiseja, joilla ei ole asiaa Marseillen slummeihin. Sen sijaan
presidentti Francois Hollanden sosialistihallitus myönsi
suur-Pariisille 30 miljardin euron kehitysrahan slummien
rauhoittamiseksi.
Hassu summa tuo 30
miljardia euroa, joka hankitaan lainaamalla ulkomaisilta
sijoittajilta. Suomen valtion budjetti on 52 miljardia euroa.
Suur-Pariisin alueella elää 12 miljoonaa ihmistä. Karkeasti
arvioiden, noista 12 miljoonasta ihmisestä on noin 2 miljoonaa lasta
ja nuorta, jotka ovat syrjäytymisuhan alla. Näistä kahdesta
miljoonasta vain murto-osa jopa Pariisissakin syrjäytyy. Olkoon tuo
fiktiivinen luku tässä vaikkapa 500 000 nuorta ja lasta. Ranskan
hallitus aikoo siis käyttää 60 000 € yhtä syrjäytynyttä
nuorta ja lasta kohti. Sillä saadaan monta kivaa kurssia ja
kuntoutusta.
Ja mikäpä siinä
käytellessä julkista rahaa sinne ja tänne, kun ulkomaiset
sijoittajat lainaavat sen minkä vain kehtaa pyytää. Ranskan
hallitusta ei sekään puristele, että lainanotto nyt merkitsee
tulevaisuudesta syömistä. Tämä taas merkitsee veronkorotuksia, ja
veronkorotukset merkitsevät aina vain lisää nuorisotyöttömyyttä.
Yksityisrahoitteiset työpaikat kun kuihtuvat pois, ja
bruttokansantuotteen kasvu hiipuu.
Onko Ranskalla oikeasti varaa?
Julkiset menot
ovat Ranskassa 57 % bruttokansantuotteesta. Parempaan saavutukseen yltänee enää
Pohjois-Korea ja Kuuba. Ranskan julkinen talous on ollut
yhtäjaksoisesti alijäämäinen vuodesta 1974, ja trendi on kohti
syvenevää alijäämää.
Myös Ranskan vaihtotase
on raskaasti alijäämäinen, ja trendi on kohti syvenevää
alijäämää. Teollisuuden pako on jatkunut pitkään ja pako
kiihtyy. Ranskan talous lepää uskon varassa – ulkomaisten
sijoittajien. Kun ulkomaisten sijoittajien usko hiipuu, Ranska tekee
Kreikat sillä silmänräpäyksellä. Syrjäytyneiden
kuntoutusrahatkin taitavat jäädä saamatta.
Toistaiseksi uskoa
riittää. Luottoluokitukset ovat AA+ ja AAA. Kymmenen vuoden lainapaperi
on heilunut 3 % ja 2 % tuoton välillä viimeisen vuoden aikana.
EKP:n rahanpainanta alentaa korkokustannuksia.