3. Traktorin taskulamppukäynnistin

Monopolikapitalismin riistossa kapitalistiset monikansalliset suuryritykset usein leuhkivat innovaatioillaan. Todellisuudessa nämä innovaatiot ovat useimmiten peräisin Sosialististen neuvostotasavaltojen liitosta. Ja sielläkin innovaatioiden lähde on usein juuri tohtori Тцянайоviтsin kynä.

Olemme varmasti kaikki havainneet, kuinka materialistisen kapitalistisen kulutusyhteiskunnan uhri ylpeänä kaukokäynnistää uuden autonsa painamalla nappia auton avaimessa ymmärtämättä, että todellisuudessa tämänkin innovaation toteutti jo hyvin kauan sitten tohtori Тцянайоviтs.

Päinvastoin kuin monopolikapitalismin riistossa, missä kerskakulutuksella pyritään typistämään pienen ihmisen elämä suuryritysten orjuudeksi, Neuvostoliitossa keskityttiin ihmisen elämän parantamiseen valtion rakkauden ja tasaisen tulonjaon avulla. Siksi Neuvostoliitossa innovaatiot keskitettiin kerskakulutushyödykkeiden sijaan sellaisiin ihmisen hyvinvointia edistäviin laitteisiin kuin rauhanydinohjuksiin, rauhanpanssarivaunuihin ja rauhanydinsukellusveneisiin. Myös traktorit olivat tärkeitä, sillä traktoreiden avulla saatiin ruokaa. Ruuan avulla ihmiset jaksoivat ponnistella yhä ylevämpiin sosialistisiin saavutuksiin.

Traktorit olivat olleet tohtori Тцянайоviтsin suuri rakkaus siitä lähtien, kun eräs kolhoositraktori ajoi tohtorin varpaiden ylitse hänen ollessaan 10-vuotias. Tohtorin äiti ihasteli sitä suurta ja mahtavaa voimaa, millä kolhoositraktori murskasi hänen lapsensa varpaat. Ja teki se kyllä lähtemättömän vaikutuksen myös tohtoriin. Tuosta hetkestä lähtien tohtorin loppumattomien innovaatioiden yksi suosikkikohde oli juuri traktori.

Tohtorin yksi traktoreiden käytettävyyttä parantava innovaatio on traktorin taskulamppukaukokäynnistin. Tässä tohtori käytti jo tuolloin muinoin langatonta optista tiedonsiirtoa hyväksi – nimittäin taskulampun valoa. Lännen kapitalistisissa riistomaissa ei oltu kuultu vielä mitään optisesta langattomasta tiedonsiirrosta. Teknologinen yltiöedistyksellisyys on juuri tyypillinen piirre tohtorin innovaatioissa.

Traktorin taskulamppukaukokäynnistin toimii siten, että traktoreiden kaukokäynnistyskontrollihuoneen kuten esimerkiksi tohtorin kommunalkahuoneen seinään asennetaan valotunnistinpiiri. Valotunnistinpiiristä lähtee paksu sähköjohto käynnistettävään traktoriin. Kun valotunnistinpiiriä osoitetaan taskulampun valolla, virtapiiri sulkeutuu ja rele laukeaa käynnistäen traktorin. Traktorin taskulamppukaukokäynnistin osoittautui toimivaksi ja luotettavaksi. Pienenä haittapuolena voidaan mainita, että traktoreita voidaan käynnistää vain pimeässä huoneessa, sillä taskulamppu ei anna riittävää valovoimaa valoisassa huoneessa.

Tohtori sai Neuvostoliiton keskusinnovaatiovirastolta luvan käyttää innovaatiolaboratorionaan kolhoosia numero 14213. Tohtori viritti piuhat ja traktorit. Valaistusolosuhteiden optimoimiseksi, tohtori testasi laitteiston yöllä.

Tohtori testasi valosensorin herkkyyttä taskulampun valolle. Hän syöksyili, ryntäili, vetäisi lampun lanteiltaan kuin lännen cowboy ja ampui valonsäteen kohti valosensoria. Ja aina traktori hyrähti käyntiin varastossa. Siinä riemukkaasti rymistellessään tohtori tunsi kuinka onnen kukkuloilla hän oli – aivan kuin silloin ennen hyvään aikaan kun tohtorin äidillä oli tapana tönäistä Olga-vaimo sikolätin syöttökaukaloon.

Vaikka tohtori oli yhä vetreä – sitähän tuo traktorin taskulamppukaukokäynnistimen testaaminen vaati – ei hän koskaan ole ollut erityisen urheilullinen. Tohtorin urheilusaavutusten huippuhetkiin kuuluu yksi tehty maali jalkopallossa, mutta valitettavasti se oli paitsio. Kouluaikoina mäenlasku pulkalla ja kelkalla oli suorastaan tuskallista tohtorille, sillä luokkatoverit käyttivät tohtoria kelkkana.

Kaukokäynnistyksen käyttäminen vaati sen, että traktoreiden vaihteet oli asetettava vapaalle. Tässä sattui haksahdus. Erääseen traktoriin vaihde jäi päälle, traktori lähti liikkeelle, rymisteli varaston seinän läpi, ajoi ansioituneen kolhoosilypsäjän päälle, kumosi Stalinin patsaan, polki kolhoosijohtajan yksityisen porkkanapalstan ja kellahti lopulta ojaan. Työn sankarina tunnettu kolhoosilypsäjä kuoli. ”Tekevälle sattuu”, tuumasi tohtori.

Kaikki kolhoosityöläiset eivät olleet erityisen innostuneita tohtorin yöllisestä remuamisesta. Aamulla nämä kiittämättömät ryntäsivät talikkoineen, lapioineen ja kuokkineen tohtorin huoneeseen, repivät pahanpäiväisesti säikähtäneen tohtorin ylös, retuuttivat hänet ulos ja järjestivät tohtorille hivutuskujan. Onneksi tohtori oli ehtinyt kaapata yöpöydältään punakantisen Marxin pääoman, jolla hän nyt mäiski takaisin voimiensa takaa ilkityöntekijöitä. Kuokan, talikon ja lapion kovan kosketuksen tohtori sai tuntea kovin kovakouraisesti, mutta onneksi tohtorin kiivas kirjalla mäiskintä jätti myös jälkensä innovaatioista mitään ymmärtämättömiin pahantekijöihin.

Vaikka tohtori joutui pikaisesti poistumaan kolhoosilta, jätti tohtorin käynti silti pysyvän jäljen kolhoosi numero 14213 arkeen. Kolhoosinjohtaja määräsi perustettavaksi 15-henkisen traktoreiden taskulamppukaukokäynnistinkomitean. Komitean tehtävänä oli hallinnoida traktoreiden kaukokäynnistämistä. Komitea nimitti traktoreiden pääkäynnistäjän, viisi käynnistäjää ja kolme varakäynnistäjää. Koska traktoreita voitiin taskulamppukaukokäynnistää vain yöllä, kolhoosin numero14213 traktorit kävivät vast'edes ainoastaan öiseen aikaan.