tiistai 3. kesäkuuta 2014

2. Trotskilaisuuden paljastin


Tämä on surullinen tarina. On nimittäin niin, että vaikka toveri olisi kuinka nerokas ja jalo hyvänsä, ei hänkään voi välttyä takaiskuilta elämässä. Niinpä myös tohtori Тцянайоviтs koki pettymyksiä niin ammatillisesti kuin elämässä muutenkin.

Tohtori Тцянайоviтs nimitti ”harmaiksi” päiviä, jolloin hänellä oli hyvin vaikea nousta vuoteesta raskaan mielen vuoksi. Tohtorista tuntui aivan kuin otsalohko, silmäluomet ja takaraivo olisivat painaneet niin paljon, että pään nostaminen tyynyltä tuntui ylivoimaiselta.

Tästä huolimatta tohtori nousi ylös noinakin aamuina, raahautui keittiöön, keitti kahvit, asetti tekohampaat peltiseen kahvimukiin ja kaatoi kahvin tekohampaiden päälle. Sinä hetkenä kun tohtori nosti tutusti kalisevan tekohammaskahvimukin huulilleen juodakseen höyryävää kahvia, tohtoria jo hieman helpotti. Tarkalleen ottaen tohtori ei tiennyt, miksi tekohampaat tuli olla mukissa eikä suussa. Hänen äitinsä oli aina sanonut: ”On parempi huuhdella hampaat kahvissa kuin kahvilla hampaat”, ja tehnyt samoin. Tohtorilla ei ollut tapana kyseenalaistaa äitinsä oppeja.

Noina harmaina päivinä tohtori ei mennyt laboratorioon. Työtovereilleen hän selitti poissaolonsa syyksi tavanomaiseen tapaan perunavarpaan vihoittelun. Oikeastaan syyksi olisi pitänyt selittää tennispallo takaraivossa, sillä hänestä tuntui, että aivojen takaosassa oli tennispallon kokoinen tyhjä tila.

Tohtorilla oli aina ollut harmaita päiviä. Vastapainoksi tohtorin aivot taas toisinaan pursusivat elinvoimaa ja uusia innovaatioita – tuskin taivaskaan oli rajana uusille uljaille saavutuksille. Kuitenkin oli niin, että harmaat päivät olivat merkittävästi lisääntyneet sen jälkeen, kun musta auto nouti hänen vaimonsa Olgan eräänä synkkänä syksyisenä yönä. Pian vietiin myös lapset Miska ja Vladimir.

Harmaiden päivien harmaina öinä tohtori usein heräsi samaan painajaiseen. Kun pojat Miska ja Vladimir haettiin yöllä, nämä käyttäytyivät niin maltillisesti kuin vain osasivat. Miska peitti hiljaisen nyyhkytyksen käsillään. Ennen oven sulkeuduttua Miska kohotti kätensä tohtoria kohti aivan kuin olisi vielä halunnut koskettaa isäänsä viimeisen kerran. Kyyneleinen katse syöpyi tohtorin mieleen pysyvästi. Tuohon ojennettuun käteen ja katseeseen tohtori heräsi öisin yltä päältä hien kastelemana yhä uudestaan.

Puolue on rakkaus. Sillä puolue yksin ja vain puolue voi antaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasaisen tulonjaon. Kaikki muu on teeskentelyä - myös miehen ja naisen välinen rakkaus. Tästä tohtori oli vakuuttunut. Toki tohtorikin oli ajautunut erinäisten varsin mutkikkaiden vaiheiden jälkeen avioliiton satamaan vieläpä itse kiivaasti sitä haluten. Tämän tohtori tunnusti. Mutta todelliseen rakkauteen pystyy vain puolue. Miehen ja naisen välinen rakkaus on vain ohimenevää fyysistä tarvetta.

Kyllä tohtori sen myönsi, että miehen ja naisen välisestä parisuhteesta saattaisi seurata jotain hyödyntapaistakin. Tohtori ei voinut välttää jotakin hymyn tapaista suupielissään, kun hän muisteli kuinka Miska nukkuessaan yöt hänen sänkynsä alla potkaisi voimalla sänkyä kun hän oli juuri vaipumassa uneen, kuinka tohtorin äiti kampitti tilaisuuden tullen Olgan maahan räkättäen hampaatonta röhönauruaan päälle, kuinka miniä ja anoppi olivat toistuvasti tukkanuottasilla, kuinka Vladimir virtsasi isoäitinsä tyynyyn tai kuinka hänen oli aina tarkistettava peltimukinsa ja ainokainen perheen tuoli ennen kuin niitä uskalsi käyttää. Nyt kommunalkahuone kumisi tyhjyyttään, kun hän siellä kaikki iltansa yksin vietti.

Puolue on aina oikeassa. Tämä seikka myös oli aina ollut tohtorille itsestään selvyys. Puolue syytti Olgaa trotskilaisuudesta. Olga oli hyvin ujo ja arka ihminen. Olgan ja tohtorin välillä ei ollut käyty kaikkina noin yhteisinä vuosina ainoatakaan poliittissävyistä keskustelua eikä Olga ollut koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta politiikkaa kohtaan. Sanaa Trotski ei ollut koskaan mainittu. Olga oli tohtorin sihteeri, eikä hän työssään koskaan keskustellut muun kuin tohtorin kanssa. Olgalla ei ollut sosiaalista elämää. Hänen elämänsä rajoittui seitsemän neliön kommunalkahuoneeseen - jota majoittivat tohtori, Olga, Miska, Vladimir ja tohtorin äiti – ja työpaikan työhuoneeseen. Olga ei käytännöllisesti katsoen koskaan seurustellut muiden kuin perheenjäseniensä kanssa.

Olga oli siis trotskilainen. Voimakas viha ravisteli tohtoria aina kun hän ajatteli, kuinka Olga oli salannut häneltä tämän kaikki nuo yhteiset vuodet. Olga oli varmasti salannut trotskilaisuuden syntymästään saakka kaikilta, tohtori pohti. Tohtorille ei ollut koskaan valjennut, mitä trotskilaisuus tarkalleen ottaen oli. Pravda ei koskaan tarkemmin analysoinut aatesuuntausta. Se tuli sen sijaan selväksi, että jotain hyvin pahaa trotskilaisuus oli.

Se oli yksi tuollainen harmaa yö, jolloin hän lujasti päätti, että hän tulisi tekemään kaikkensa juuriakseen trotskilaisuuden maan päältä. Vaikeinta oli tunnistaa trotskilaisuus. Tästähän tohtorilla oli omakohtaista kokemusta. Vaimo pystyi kaikki nuo yhteiset vuodet peittämään todellisen olemuksensa tohtorilta. Vaimo oli myös harhauttanut kaikki muutkin niin lapsuudessa, nuoruudessa kuin aikuisuudessaankin. Mutta puoluetta hän ei pystynyt jallittamaan. Ja tohtori päätti tehdä kaikkensa, jotta kukaan ei enää voisi jallittaa puoluetta.

Oli siis kehiteltävä trotskilaisuuden paljastin. Tällä laitteella testattaisiin koko kansakunta. Tätä tohtori nimitti varhaiseksi puuttumiseksi. Ongelmaan oli puututtava mahdollisimman varhain, jotta ongelma ei pääsisi aiheuttamaan laajoja tuhoja yhteiskunnassa. Tohtorilla oli käytettävissään loputon koehenkilöaineisto Gulagilla, sillä trotskilaisuus näytti olevan varsin yleinen ongelma koko laajassa neuvostojen maassa.

Tohtori punnitsi koehenkilöiden painoja, mittasi ruumiinosien kokoja ja muotoja, testasi koehenkilöiden henkisiä kykyjä ja otti verikokeita. Tohtori jopa leikkeli irti koehenkilöiden sormia, jotta hän saattoi paremmin analysoida näiden painoja ja mittasuhteita. Sattuipa niin, että eräs koehenkilö kuoli verenhukkaan, kun tohtori unohti mainita lääkintähenkilökunnalle leikkauksista. ”Tekevälle sattuu”, tohtori totesi.

Henkisiä testejä koehenkilöille tehdessään tohtori havaitsi, ettei näiden kammottavasti löyhkäävien syöpäläisten raatelemien rääsyläisten päähän sopinut muuta kuin ruoka. Pöhöttyneisyydestä kireän ihon läpi luut törröttivät ikävästi. Kasvojen iho oli keltainen, vihreä, sininen tai musta. Likaisten vaatejäänteiden alla näitä koehenkilöitä paleli aina oli sitten helle tai pakkanen. Kun tohtori heitti koehenkilön eteen Rorschachin musteläiskätestin, vastaukset olivat tyyliä ”kanan kotletti, saslikki, stroganov, borssikeitto, piirakka, paistettu silakka, kinkku” jne. Kun näiden nälkäidioottien, kuten tohtori heitä kutsui, älyllinen suorituskykykin oli keskimäärin imbesillin luokkaa, totesi tohtori aivan oikeiden henkilöiden joutuneen Gulagiin. Puolue ei tee virheitä.


Kaikkien testien ja mittausten jälkeen tohtorin oli todettava, että oli sitten tuomion syy mikä hyvänsä, ei hän löydä merkitseviä eroja millään mittarilla. Trotskilaisuus ei tehnyt rikollisesta erilaista suhteessa muihin rikollisiin. Tohtori luovutti, keräsi kamppeensa, laahautui kotiinsa, veti peiton korviinsa eikä aikonut nousta aivan heti. Tohtori ymmärsi, että puoluetta ei voi neuvoa, sillä se tietää mitä se tekee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti