Työttömyysmystiikkaa

STTK:n pääekonomisti Ralf Sund ihmettelee työttömyystilastomystiikkaa.

”Loppuvuodesta 2013 työttömyysaste oli 7,9 prosenttia ja työttömiä oli 210 000. Työnvälityksessä oli 30000 uutta avointa työpaikkaa. Työllisyysaste eli työllisten osuus 15–64-vuotiaista oli marraskuussa 67,8 prosenttia.

Tilastokeskuksen mukaan joulukuun lopussa 2003 Suomen työttömyysaste oli 8,2 prosenttia ja työttömiä oli 209000 henkeä. Työnvälityksessä oli 16000 uutta avointa työpaikkaa. Työllisyysaste oli 66,4 prosenttia.”

Tilastokeskus paljastaa myös, että joulukuussa 2003 työvoiman ulkopuolella oli 1 386 000 15-74 vuotiasta henkilöä, kun vastaava luku vuonna 2013 oli 1 477 000 henkilöä. Luku oli siis noussut 10 vuodessa 91 000 henkilöllä. Itse asiassa ei niin paljon kuin voisi kuvitella, mutta selittää kyllä mystiikasta ainakin osan.

Mystiikan avain on todennäköisesti kuitenkin se luku, joka on tilastoissa nimikkeellä työlliset. Mitä näille ihmisille on 10 vuodessa tapahtunut? Tiedetään, että ”kymmenen viime vuoden aikana teollisuudesta on kadonnut 90 000 työpaikkaa.” Jos työllisten määrä ei ole 10 vuodessa laskenut, nämä tuottavat yksityisrahoitteiset ja julkisen sektorin menoja kattavat työpaikat ovat korvautuneet jollakin muulla. Tuo jokin muu voi olla esimerkiksi julkisrahoitteinen työpaikka tai työttömän tilastoiminen työlliseksi.

Valitettavasti tilastot eivät paljasta työvoimasta muuta kuin työvoiman määrän. Tästä tarvittaisiin tarkempaa tilastointia kuten esimerkiksi jako yksityisrahoitteisiin ja verorahoitteisiin työpaikkoihin. Joka tapauksessa tiedämme, että kiristyvästä verotuksesta huolimatta julkisen sektorin rahoituspohja on pettänyt. Se ei taatusti ole tapahtunut sen ansiosta, että meillä olisi nyt vähemmän työttömiä ja enemmän työllisiä kuin 10 vuotta sitten, vaan selitys on kyllä kovasti vähemmän mystinen.