perjantai 27. syyskuuta 2013

Vähittäiskaupan näkymät huonommat kuin vuonna 2009

EK:n uusimmassa luottamusindikaattoreissa vähittäiskaupan näkymät ovat synkemmät kuin vuonna 2009 romahduksessa syvimmillään. Kansan laskeva ostovoima, velkaantuminen ja velanoton hiipuminen heikentävät näkymiä. Myös muiden toimialojen luottamusindikaattorit osoittavat edelleen heikkenevää. Muun Euroopan optimismin nousua ei luottamusindikaattoreissa näy.

Tämä tarkoittanee sitä, että ensi vuodelle viritetyt kasvuodotukset saattavat totuttuun tapaan osoittautua ylioptimisiksi. Olkoonkin, että nuo kasvuodotukset ovat erittäin varovaisia. Ostovoiman hiipumisen eli kotimaisen kysynnän merkitys kasvaa, kun vientiteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta supistuu nopeasti.

Perinteisesti investointihyödykkeitä tuottava vientiteollisuus on lähtenyt lamasta hitaasti nousuun. Vientiteollisuuden merkityksen vähetessä ne, jotka odottavat vientiteollisuuden vetävän Suomen talouden ensi vuonna nousuun, kokevat todennäköisesti jälleen kerran pettymyksen. Muutokset Suomen tuotantorakenteessa ovat olleet erittäin nopeita sitten finanssikriisin alun.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Turpeesta ja puusta moottoripolttoainetta

Suomella on loppumattomat energiavarat soilla ja metsissä. Metsäenergiavarat ovat uusiutuvia, joten ne eivät käyttämällä lopu. Suoenergiavarat ovat hitaasti uusiutuvia. Suoenergiavaratkin ovat käytännössä loppumattomia, sillä ne ovat Suomessa valtavat.

Teknisesti hyödynnettävissä olevat turvevarat Suomessa sisältävät energiaa 13 000 terawattituntia. Tämä vastaa 1 100 miljoonaa ekvivalenttista öljytonnia. Pohjanmeren öljyvarat on arvioitu suuruudeltaan noin 600 miljoonaksi ekvivalenttiseksi öljytonniksi.

Teknisistä ympäristömäärittelysyistä turvetuotanto ajetaan käytännössä hitaasti alas Suomessa. EU ei hyväksy turvetta uusiutuvaksi energiaksi vaan pitää sitä fossiilisena polttoaineena. Näin ollen se lisää hiilidioksidipäästöjä. Punavihreät pitävät parempana polttaa ulkomaista fossiilista polttoainetta - kivihiiltä turpeen sijaan, ja haluavat ajaa turvetuotannon alas.


Uusia mahdollisuuksia

Lähitulevaisuudessa selluloosasta voidaan tuottaa polttoainetta liikenteeseen. Turve kuten puu, puujätteet ja maatalousjätteet sisältävät selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä. Näistä ei voida suoraan tuottaa etanolia. Lähitulevaisuudessa selluloosasta voidaan kuitenkin tuottaa teollisessa mittakaavassa etanolia tai hiilivetyjä. Selluloosa ja hemiselluloosa pilkotaan entsyymisessä hydrolyysissä glukoosimolekyyleiksi lehmän pötsin tapaan. Tuotoksesta voidaan tuottaa etanolia tai muunnelluilla mikrobeilla hiilivetyjä.

Homma ei ole haihattelua. Royal Dutch Shell arvioi saavansa selluloosasta tuotetun biopohjaisen bensiinin, dieselöljyn ja lentopetrolin markkinoille jo ihan lähivuosina, ja hinta pitäisi olla kilpailukykyinen 60 dollarin hintaisen raakaöljytynnyrin kanssa. Ensimmäiset kaupalliset laitokset toteutettiin USA:ssa jo vuonna 2008. Myös Euroopassa on toteutettu useita pienempiä laitoksia. Italialainen Mossi & Ghisolfi Group toteutti vuonna 2011 tähän mennessä suurimman laitoksen, jonka vuosituotanto on 13 miljoonaa US gallonaa.

Tässä yhteydessä kukaan ei ole puhunut turpeesta. Luulisi kuitenkin, että turve jos mikä olisi sopiva raaka-aine tällaiseen tuotantoon. Turpeen etu on se, että siitä saadaan energiaa suuria määriä suppealta alalta verrattuna puuhun tai maatalousjätteeseen. Logistisesti saavutetaan suuri etu, kun pienehköjä tuotantolaitoksia sijoitetaan turvesoiden lähettyville. Suomi on energialuonnonvaroiltaan rikkaampi kuin Norja. Sitä vain ei haluta hyödyntää.

Minkään sortin hypeä asian ympärillä ei esiinny. Tämä mielestäni on vain hyvä merkki, ja mieluummin osoittaa asian realistisuuden kuin sen utopistisuuden.


Alalla toimivat yritykset

Yritykset, jotka työskentelevät asian edistämiseksi sijaitsevat pääasiassa Pohjois-Amerikassa. USA:n hallitus tukee vahvasti alan kehitystä. Ensimmäisen aallon monet sellubiopohjaisen polttoaineiden kehittäjäyritykset ovat menneet jo konkurssiin, mutta silti alan tulevaisuuden näkymät nähdään hyvinä. Yrityksiä ovat mm. Verenium Corporation, Blue Sugars Corp, Abengoa, POET, Diversa, Novozymes, Dyadic ja Iogen Corporation. Tutkijat arvelevat, että USA voisi tuottaa selluloosapohjaista etanolia 21 miljardia gallonaa vuodessa vuoteen 2022 mennessä. Nyt siis tuotanto on käytännössä nolla.

Pörssinoteerattuja yrityksiä, jotka toimivat sellupohjoisen etanolituotannon alalla, on olemassa. Pacific Ethanol aikoo rakentaa puuraaka-aineesta tuottavan etanolituotantolaitoksen. Tuotantomäärä on pieni (2,4 miljoonaa gallonaa vuodessa). Verasun Energy väittää, että nykyiset etanolilaitokset on helppo muuntaa sellupohjaiseksi laitoksiksi. Kohonnut maissin hinta on ajanut ahtaalle etanolin tuottajat. Vaihtoehtoinen ja järkevämpi raaka-aine on löydyttävä.

Verenium Corporation, joka tutkii selluetanolituotannossa tarvittavia entsyymejä, aikoi rakentaa kaksi pilottituotantolaitosta. Yritys on nyt hakenut suojaa velkojilta ja on konkurssissa.

Bluefire Ethanol aikoo rakentaa 55 miljoonaa gallonaa vuodessa tuottavan laitoksen hallituksen tuella. Hallitus tukee tuotantoa 1,18 dollaria tuotettua gallonaa kohti. Tämäkin yritys näyttäisi olevan konkurssissa. Taloudellista menestystä ei siis ole vielä alalla nähty. Ideasta toimivaan toteutukseen on pitkä matka.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Suomen vuotuinen keskikasvu saattaa olla jo negatiivinen

Arviot Suomen talouden noin yhden prosentin keskimääräisestä vuosikasvusta tällä vuosikymmenellä saattavat osoittautua, kuten kaikki muutkin taloutta koskevat arviot, aivan liian optimistiseksi. Siitäkin huolimatta, että tuo prosentin keskikasvuarvio on itsessään jo tuomiopäivän ennuste. Nimittäin näyttää siltä, että Suomi on saattanut siirtyä jo negatiivisen kasvun aikakauteen. 1990-luvulla ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomen talous kasvoi hieman yli kahden prosentin vuosittaista keskivauhtia. Seuraava kuva selventää asiaa.


Suomen bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja


Suomi ei ole suinkaan yksin tällä reissulla, jota ei ole koettu koskaan aikaisemmin Suomen autonomian eikä itsenäisyyden aikana. Tästä on hyvä ponnistaa kustantamaan kiihtyvällä vauhdilla paisuvaa velkataakkaa, paisuvaa julkista sektoria ja vanhenevaa väestöä. Eikö vain?

Tässä lisäksi vielä Hollannin, Ranskan, Tanskan ja Islannin vastaavat kuvat. Islannin talous on jälleen rajussa syöksykierteessä. Islannin talous romahti 6,5 prosenttia toisella neljänneksellä ensimmäisestä neljänneksestä.




Hollannin bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja




Ranskan bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja




Tanskan bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja





Islannin bruttokansantuotteen vuosineljänneskasvu edellisestä vuosineljänneksestä 2000-2013 ja trendilinja

torstai 12. syyskuuta 2013

USA repii elintasokaulaa Länsi-Eurooppaan

Historiallisesti pysyväisluonteinen talouden kasvuero USA:n eduksi suhteessa Länsi-Eurooppaan on levähtänyt merkittävästi suuremmaksi sitten finanssikriisin alun. Asia tulee selväksi seuraavasta kuvasta.


USA:n, Euroalueen ja OECD:n poisluettuna euroalue bruttokansantuote vuosina 2000-2013

Kuten kuvasta näkyy kasvuero on kiihtynyt sitten finanssikriisin alun USA:n hyväksi. USA repii kaulaa jopa euroalueesta puhdistettuun OECD:n.


Teollisuus määrää tahdin

Näin jälkiteollisena palveluyhteiskunta-aikakautena teollisuus määrittelee kansankuntien tulevaisuuden, talouden kasvun ja elinehdot. Tämä näkyy selvästi vertailtaessa teollisuustuotannon kehitystä euroalueen ja USA:n välillä. Taantuva teollisuus takaa kasvavat velkavuoret ja hitaan kasvun.


Euroalueen teollisuustuotanto 1998-2013


USA:n teollisuustuotanto 2000-2013


Pohjoismaat ja Itä-Eurooppa

Vertailtaessa Pohjoismaita ja Itä-Eurooppaa näkyviin tulee itä-länsisuuntainen syvä kuilu taantuvien Pohjois- ja Länsi-Euroopan sekä kehittyvän Itä-Euroopan välillä. Tässä vertailtavana on teollisuustuotannon kehitys suhteessa bruttokansantuotteeseen.


Teollisuustuotannon kehitys suhteessa bruttokansantuotteeseen Pohjoismaissa ja Itä-Euroopassa 1998-2011

Ruotsista muistamme viime vuosina esiintyneet lukemattomat ”Ruotsi porskuttaa” -otsikot kauppalehden kirjeenvaihtajan Auli Maunon säestyksellä. Lempinimenä on käytetty mm. ”Euroopan taloustähti” -nimitystä. Kuvaajan perusteella tälle ”porskutukselle” on harvinaisen vähän substanssia. Ainoa ero Suomeen on, että teollisuustuotanto on erittäin hienoisen aavistuksen verran paremmin toipunut finanssikriisin jälkeen. Toipumisesta ei kummassakaan maassa teollisuuden suhteen voi kuitenkaan juuri puhua. Huomattavaa on, että otsikoissa Viro ei koskaan ”porskuta”. Onkin ilmeistä, että mitä vähemmän ”porskutusta”, sen parempi kansakunnan tulevaisuuden kannalta.

Aivan oma lukunsa on ”rikas Norja”. Norjaa voisi luonnehti rikkaaksi kehitysmaaksi, joka on täysin riippuvainen yhdestä ainoasta raaka-aineesta – öljystä. Teollisuutta tuskin käytännössä on jäljellä muuta kuin välttämätön öljyn tuotantoon ja jalostukseen liittyvä teollisuus. Huomattavaa on, että BKT on kasvanut Norjassa 2000-luvulla erittäin hitaasti, jopa Suomea ja Ruotsiakin hitaammin, huolimatta öljyn hinnan erittäin myönteisestä kehityksestä.

Suomen erittäin vakava tilanne tulee esille vielä paremmin varsinaisessa teollisuustuotannon kehityskuvaajassa.


Teollisuustuotannon kehitys Pohjoismaissa ja Itä-Euroopassa 1998-2011

Etu, jonka Suomi saavutti 2000-luvun alussa nopeammalla kasvulla kuin mitä Ruotsilla tuohon aikaan oli, on nyt sulamassa nopeasti. Bruttokansantuote kulkee kauniisti käsikädessä teollisuustuotannon tahdissa. Velkarahan hillitön pumppaaminen kotitalouksille, yrityksille ja julkiselle sektorille näyttää vaikuttavan hämmentävän vähän positiivisesti kasvuun. Sen sijaan velkarahan pumppaamisen lopettamisella tulisi olemaan erittäin jyrkkä negatiivinen vaikutus talouskasvuun taantuvissa talouksissa.


Bruttokansantuotteen kehitys Pohjoismaissa ja Itä-Euroopassa 1998-2011









tiistai 10. syyskuuta 2013

Suomi ei pääse kasvun imuun

Näyttää siltä, että luvattu kulman takana oleva kasvu osoittautuu Suomen osalta jälleen ties monennenko kerran toiveajatteluksi. Teollisuuden uudet tilaukset vähenivät heinäkuussa 4,3 prosenttia vuoden takaisesta. Tilaukset toki heilahtelevat kuukausittain, mutta EK:n elokuun suhdannebarometri kääntyi jälleen laskuun.

Tilanne synkkenee jonkin verran vuoden jälkipuoliskolla, ja odotukset lähitulevaisuudesta ovat kääntyneet uudelleen laskuun. Keväällä barometri odotti jo hienoista paranemista. Jos muu euroalue on nyt nousemassa hitaaseen kasvuun, ei se näytä Suomea ainakaan vielä koskevan. Kuluttajien ostovoiman hiipuminen, ja ensi vuonna mahdollisesti toteutettavat julkisen sektorin vähäinen paisumisen hillitseminen eivät edesauta taloutta kasvuun.

Euroalueella sen sijaan elokuussa kuluttajien ja liike-elämän luottamusindikaattori (Economic Sentiment Indicator ESI) jatkoi nousuaan neljättä kuukautta peräkkäin. Luottamusindikaattori saavutti pisteluvun 95,2, ja siten pysyy edelleen pitkän ajan keskiarvon alapuolella (100).

maanantai 9. syyskuuta 2013

Julkinen sektori piti bruttokansantuotteen pinnalla

Tilastokeskus korjasi toisen neljänneksen BKT:n kasvun 0,2 prosenttiin edellisestä neljänneksestä. Vuoden 2012 toiseen neljännekseen verrattuna bruttokansantuote pieneni 1,2 prosenttia työpäiväkorjattuna.

Ainoastaan julkinen kulutus kasvoi. Yksi bruttokansantuotteen laskukaava on BKT=yksityinen kulutus+julkinen kulutus+investoinnit+vienti-tuonti. Tässä kaavassa ainoastaan muuttuja julkinen kulutus kasvoi. Muiden muuttujien arvot pienenivät tai pysyivät entisen suuruisina.

Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen ilmiöön. Kun julkisen sektorin osuus kansantaloudessa on erittäin suuri kuten sosiaalidemokratioissa tilanne on, voi BKT kasvaa siitäkin huolimatta, että yksityinen kulutus laskee, investoinnit laskevat, viennin volyymi laskee, työttömyys kasvaa, ostovoima heikkenee ja kansa köyhtyy. Julkisen kulutuksen lisäys rahoitetaan täysimääräisesti nettovelanotolla. Juuri tällainen tilanne meillä nyt on, ja BKT vain kasvaa.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Suomi maailman kolmanneksi kilpailukykyisin

Maailman talousfoorumin WEF rankkasi Suomen jälleen maailman kolmanneksi kilpailukykyisimmäksi maaksi. Se on varmaa, että tällä kilpailukyvyllä Suomen tulevaisuus on turvattu ja loistava. Ainoa mikä tulee muistaa on, että emme muuta tästä lähes maailman parhaiten toimivassa systeemissä mitään. Pilallehan se vain menisi, jos toimivaa systeemiä lähdetään korjaamaan.

Terveydenhuoltokin on maailman parhaita, kuten olen epäillytkin. Terveyskeskuslääkärin jonotusajat saattavat olla Suomessa parhaillaan absurdit viisi viikkoa. Siis, viisi viikkoa odotusta siitä, että voit kertoa lääkärille, että sinulla on ollut flunssaa. Maksimitoimenpide, mitä terveyskeskuslääkäri ensimmäisellä vastaanotolla tekee, on lienee verenpaineen mittaus.

Jos tätä joutuu odottamaan viisi viikkoa Suomessa, ja ollaan edelleen maailman parhaita, millaisia terveydenhuoltojärjestelmät sitten muissa maissa ovat? Virossa terveyskeskuslääkärille pääset samana päivänä tai viimeistään seuraavana päivänä. Jonoja ei erikoissairaanhoitoon ole Virossa. Oikeastaan Suomessakaan ei ole jonoja erikoissairaanhoitoon. Nimittäin erikoissairaanhoitoa oman kokemukseni mukaan ei käytännössä saa, oli siihen miten kipeä tarve hyvänsä. Ja erikoissairaanhoidossakin ollaan täällä jälleen maailman parhaita.

Suomessa julkisen sektorin menot suhteutettuna bruttokansantuotteeseen on maailman korkeimpia. Edellä on kourallinen sellaisia maita kuten Pohjois-Korea, Zimbabwe, Kuuba, Ranska, Tanska ja Ruotsi. Kilpailukyky määritellään talouden kykynä kasvaa tulevaisuudessa. Kansantaloudessa tulevaisuuden talouskasvun määrää yksi mittari. Se on julkisen sektorin koko kansantuotteesta. Mitä suurempi koko, sen alhaisempi kasvu. Korrelaatio on erittäin vahva, ja kulmakerroin on negatiivinen sekä suuri. Tästä kirjoitin aikaisemmin viitaten eri tutkimuksiin, joita kukaan ei ole kyseenalaistanut. Suomi siis tosiasiassa on maailman kilpailukyvyttömimpiä maita Pohjois-Korean ohella.


Käteen jää siis väistämättä kysymys, mikä toimija tämä WEF on, ja mikä sen motiivi on? Jos 1950 – 1990 olisi ollut vastaavia kilpailukykymittauksia, Neuvostoliitto, Kiina, DDR ja muut olisivat varmasti olleet ylivertaisia noissa mittauksissa. Koska Pohjois-Koreaa, Zimbabwea ja Kuubaa ei enää voi hehkuttaa maailman kilpailukykyisimmiksi maiksi, jäljelle jää pohjoismaiset hyvinvointivaltiot. Näillä valtioilla on mitä ilmeisemmin erittäin tärkeä uskonnollinen rooli vanhoillisimmalle äärivasemmistolle länsimaissa. Ne pitävät yllä uskoa ja moraalia vielä ainakin hetken.