Marseille – tulevaisuuden Länsi-Eurooppa nyt

Tulevaisuuden Länsi-Eurooppa on palveluyhteiskunta. Ranskalainen Marseillen kaupunki elää palveluyhteiskuntaa todeksi jo nyt. Teollisuustyöpaikkoja siellä on vain 4,3 % työpaikoista (2010), kun Suomessa teollisia työpaikkoja on edelleen yli 16 % pitkäaikaisesta laskutrendistä huolimatta. On syytä tarkastella tarkemmin, millainen on tuo mallikaupunki.

Armeija apuun

Marseillen kaduilla käydään huumesotaa. Viime vuonna kaduilla kuoli 24 ihmistä. Marseille on 860 000 ihmisen kaupunki. Teloitukset tehdään 1930-luvun Chigaco-tyyliin. Nyt aseina vain usein käytetään Kalashnikovia. Uhri ajaa usein luksusmaasturia. Sodan idoli on Al Pacino elokuvasta Scarface.

Tilanne sai jotkut poliitikot pyytämään armeijaa apuun. ”Koska huumejengit käyttävät sota-aseita, vain armeija voi enää puuttua asiaan. Ei ole mitään mieltä pidättää huumediilereitä. Kun kymmenen pidätetään, muut ottavat polttopullot esiin ja syttyy sota.” Etniset slummit ovat riistäytyneet julkisen vallan hallinnasta. Slummit ovat huumeliigojen hallinnassa, ja ne ovat ”no-go” alueita poliisille.

Tilanne on siinnyt toivottomuudesta. Ja toivottomuus pitää sitä yllä. Nuorisotyöttömyys on tietyillä alueilla yli 50 % ja keskimäärinkin yli 40 %. Lapset jättävät koulun kesken, ja töitä ei ole. Niinpä ainoa urareitti on huumeliigat.

Marseillen pormestari ei halua kaupunkinsa tulevan uudeksi Bronxiksi – aivanko tosiaan tämä kuuluisa erittäin pahamainen New Yorkin Bronx?

Katsotaanpa rikostilastoja henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten osalta. Vuonna 2010 Bouches-du-Rhônen hallintoalueella, johon Marseille kuuluu, tehtiin 100 000 asukasta kohti 1 406 väkivaltarikosta. Suomessa tehtiin vuonna 2012 väkivaltarikoksia 746 kappaletta 100 000 asukasta kohti. Pahamaineisessa Bronxissa väkivaltarikoksia tehtailtiin 1094 kappaletta 100 000 asukasta kohti. Vaikka Bronx onkin väkivaltainen, ehkä sittenkin Marseillen pormestarin olisi syytä toivoa Marseillesta uutta Bronxia.

Marseille ei ole kuitenkaan Ranskan väkivaltaisin ja slummiutunein kaupunki. Pariisi pistää paremmaksi. Pariisissa tehdään 1 722 väkivaltarikosta 100 000 asukasta kohti (2010), ja Seine-Saint-Denisin hallintoalueella, joka muodostuu Pariisin pohjoispuolisesta slummivyöhykkeestä, tehdään 2 022 väkivaltarikosta 100 000 asukasta kohti. Pariisin slummeissa tahkotaan siis kaksinkertainen määrä väkivaltarikoksia Bronxiin nähden. Pitäisikö tehdä jotain?

Ongelmat ratkeavat julkisen vallan lainarahalla

Marseille ei saanut armeijaa kaduille, mutta se sai 205 uutta poliisia. Siis niitä poliiseja, joilla ei ole asiaa Marseillen slummeihin. Sen sijaan presidentti Francois Hollanden sosialistihallitus myönsi suur-Pariisille 30 miljardin euron kehitysrahan slummien rauhoittamiseksi.

Hassu summa tuo 30 miljardia euroa, joka hankitaan lainaamalla ulkomaisilta sijoittajilta. Suomen valtion budjetti on 52 miljardia euroa. Suur-Pariisin alueella elää 12 miljoonaa ihmistä. Karkeasti arvioiden, noista 12 miljoonasta ihmisestä on noin 2 miljoonaa lasta ja nuorta, jotka ovat syrjäytymisuhan alla. Näistä kahdesta miljoonasta vain murto-osa jopa Pariisissakin syrjäytyy. Olkoon tuo fiktiivinen luku tässä vaikkapa 500 000 nuorta ja lasta. Ranskan hallitus aikoo siis käyttää 60 000 € yhtä syrjäytynyttä nuorta ja lasta kohti. Sillä saadaan monta kivaa kurssia ja kuntoutusta.

Ja mikäpä siinä käytellessä julkista rahaa sinne ja tänne, kun ulkomaiset sijoittajat lainaavat sen minkä vain kehtaa pyytää. Ranskan hallitusta ei sekään puristele, että lainanotto nyt merkitsee tulevaisuudesta syömistä. Tämä taas merkitsee veronkorotuksia, ja veronkorotukset merkitsevät aina vain lisää nuorisotyöttömyyttä. Yksityisrahoitteiset työpaikat kun kuihtuvat pois, ja bruttokansantuotteen kasvu hiipuu.

Onko Ranskalla oikeasti varaa?

Julkiset menot ovat Ranskassa 57 % bruttokansantuotteesta. Parempaan saavutukseen yltänee enää Pohjois-Korea ja Kuuba. Ranskan julkinen talous on ollut yhtäjaksoisesti alijäämäinen vuodesta 1974, ja trendi on kohti syvenevää alijäämää.

Myös Ranskan vaihtotase on raskaasti alijäämäinen, ja trendi on kohti syvenevää alijäämää. Teollisuuden pako on jatkunut pitkään ja pako kiihtyy. Ranskan talous lepää uskon varassa – ulkomaisten sijoittajien. Kun ulkomaisten sijoittajien usko hiipuu, Ranska tekee Kreikat sillä silmänräpäyksellä. Syrjäytyneiden kuntoutusrahatkin taitavat jäädä saamatta.

Toistaiseksi uskoa riittää. Luottoluokitukset ovat AA+ ja AAA. Kymmenen vuoden lainapaperi on heilunut 3 % ja 2 % tuoton välillä viimeisen vuoden aikana. EKP:n rahanpainanta alentaa korkokustannuksia.