Pohjoismainen hyvinvointiyksikköratkaisu

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntajärjestelmä on maailman tehokkain ainakin yhdessä asiassa. Nimittäin se pystyy tuottamaan todennäköisesti suhteellisesti enemmän kuin mikään muu yhteiskunta ns. pohjoismaisia hyvinvointiyksiköitä eli rappioalkoholisteja.

Käytännön ongelmia tämä tuottaa niille, jotka eivät ole toistaiseksi saavuttaneet tätä pohjoismaista hyvinvointiyksikkötasoa, muun muassa vaikeutena kesäpäivinä löytää puiston penkkiä joka ei olisi jo varattu jonkun oksentavan, ulostavan tai virtsaavan pohjoismaisen hyvinvointiyksikön toimesta. Sama ongelma vallitsee jokaisen suomalaisen pikkukaupungin terveydenhuollon iltapäivystystä. Örinän, virtsan, oksennuksen ja ulosteen sekaan on vaikea ns. normikansalaisen mahtua.

Tähän ongelmaan, mikäli se siis on ongelma, tarjoan seuraavaa ratkaisua. Ghanassa myydään paikallista viskiä nimeltä Jebel Gold. Se maksaa noin 3 euroa litralta. Koska juoman alkoholipitoisuus on yli 40 %, litra per hyvinvointiyksikkö per päivä riittänee hyvin. Kokonaiskustannukseksi saamme 90 euroa kuukaudessa hyvinvointiyksikköä kohden ravinnon osalta.

Ehdotan siis, että Suomen valtio ostaa tai vuokraa Ghanasta maapalstan, johon se pystyttää telttoja noin puolelle miljoonalle ihmiselle. Koska Ghanalaiset tuskin hirveästi innostuvat pohjoismaisista hyvinvointiyksiköistä, alue aidataan piikkiaidoin. Teltat riittävät, koska ilmasto on aina lämmin. Kotimaassaan Suomessa nämä hyvinvointiyksiköt ovat tosiasiallisesti asunnottomia. Siten asumisolosuhteetkin paranevat. Menolippu isketään siis puolelle miljoonalle hyvinvointiyksikölle käteen, ja perillä on ympärivuorokautinen alkoholitarjoilu. Kun vielä Suomen valtio maksaa Ghanalle riittävästi vuokraa alueesta, kaikki ovat järjestelyyn ylen tyytyväisiä. Vuotuiset säästöt ovat valtavia. Kaikki hyvin, loppu hyvin.