lauantai 18. lokakuuta 2014

Länsimainen rationaalisuus ja individualismi?

Rationaalisuus

Kaija Ahtela kirjoittaa Kauppalehden paperiversiossa Venäjän ja lännen eroista. Kaija Ahtelan mukaan Venäjällä halveksitaan lännen rationalisuutta ja individualismia. Oletettavasti Kaija Ahtela kokee Suomen kuuluvan länteen. Pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskuntana Suomea toki voikin pitää länsimaana.

Länsi-Euroopan ja pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien asema maailman nopeimmin taantuvina yhteiskuntina on jo perinne tämän aseman jatkuessa jo ainakin parin vuosikymmenen ajan. Rationaalinen vastaus tähän ongelmaan, varsinkin kun se täällä lännessäkin jo mieletään ongelmaksi, olisi etsiä ratkaisua tähän ongelmaan.

Länsimaisena rationaalisina idivideinä me luonnollisesti lähdemme hakemaan ratkaisua rationaalisesta taloustieteestä – erityisesti sellaisesta taloustieteestä, joka ei synnytä suuria kiistoja oikeaoppisuudesta. Sellaistakin empiiristä taloustiedettä löytyy.

Kirjoitin 20.11.2012 EKP:n empiirisestä tutkimuksesta nimeltä ”Economic performance and government size”. Siinä todettiin, että ”Julkisen kulutuksen kasvulla on merkittävä negatiivinen vaikutus reaaliseen taloudelliseen kasvuun.” Tutkimuksessa oli 108 maata vuosilta 1970 – 2008. Muut ovat päässeet tutkimuksissaan samaan lopputulokseen, eikä soraääniä kiistämättömään tulokseen ole kuulunut edes vasemmistosta.

Meiltä puuttuu kasvu, ja sitä myötä kohta kaikki. Julkisen sektorin koko ja kulutus on Pohjois-Korean ja Kuuban jälkeen maailman korkeimpia. Jos olisimme rationaalisia, koko kansakunta miettisi kuumeisesti nyt, kuinka julkisen sektorin verotuloja voitaisiin pienentää niin, että sen olisi pakko laihtua. Sen sijaan koko kansakunta miettii vain sitä, kuinka julkisen sektorin verotuloja voidaan aina vain kasvattaa, ja julkisen sektorin kokoa, valtio- ja viranomaismielivaltaa paisuttaa. Sillä ei ole väliä, vaikka kansa näkisi kohta nälkää.

Kun esitän sosiaalidemokraattisen yhteiskuntajärjestyksen päädogmin pienelle lapselle muodossa: "Saat tikkukaramellin, jos viet roskat roskiin - saat tikkukaramellin ellet vie roskia roskiin.", pieni lapsi valitsee oitis rationaalisen ratkaisun. Ottaa tikkukaramellin eikä vie roskia roskiin. Pieni lapsi siis hylkää hyvän sosiaalisen omantunnon mukaisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pyrkimyksen eli tasaisen tulonjaon rationaalisuutensa vuoksi.

Vasemmistoaktivistit kansanmurhasivat 1900-luvulla satoja miljoonia ihmisiä ja tuhosivat tuhansien miljoonien ihmisten elämän nälällä ja väkivallalla pyrkiessään hyvän sosiaalisen omantunnon mukaiseen tasaiseen tulonjakoon. Pelkästään miljoonia ihmisä kansanmurhattiin hakkaamalla vasaralla, kuokalla tai sirpillä päähän. Vertailun vuoksi natsit kansanmuhrasivat kymmenen miljoonaa ihmistä. Ei toiminut ihmiskunnan historian ylivoimaisesti suurin ja järjettömin verenvuodatus tarkoitetulla tavalla luomaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tasaisen tulonjaon ikuista vasemmistososialistista paratiisia.

Vasemmistoaktivisten suorittamat kansanmurhat on hävittetty historiasta, ikäänkuin sosialismia ei olisi koskaan ollutkaan. Ja totuttuun tyyliin Kaija Ahtelakaan ei mainitse sosialismia sanallakaan jutussaan. Sen sijaan kyllä menee Venäjän historiassa satoja vuosia taaksepäin hypäten 1900-luvun kokonaan yli.

Onko tämä sitä Kaija Ahtelan tarkoittamaa rationaalisuutta? Jos näin on, silloin päädymme siihen mielenräjäyttävän absurdiin toteamukseen, että marxismi-leninismiin perustuva vasemmistolainen punavajakismi on rationaalista. Juuri tästähän Venäjä luopui, kun neuvostososialismi romahti. Täällä lännessä mikään ei ole muuttunut sitten 1970-luvun, ja irrationaalinen vasemmistopunavajakismi näyttää edelleen olevan se ainoa oikea hyväksyttävä usko erityisesti, kun seuraa valtion propagandakonetta YLEä.


Individualismi

Eräältä arkeologilta kysyttiin, mitä tuhannen vuoden päästä nykyhautausmaalle kaivauksissaan törmäävä arkeologi päättelisi nykyisestä pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Vastaus oli: totalitarismi. Yksilöiden välisiä eroja ei hyväksytä. Kaikki pakotetaan valtiojohtoiseen kuriin ja uskoon.

Käsi pystyyn – kuinka moni kannattaa pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa? Ilkeän paljastava kysymys. Meidät on pienestä pitäen kasvatettu uskomaan vanhoillisen vasemmistoideologisen yhteiskunnan ylivertaisuuteen. Poikkeavuudet eliminoidaan jo pieninä lapsina. Päivähoito- ja koulutusjärjestelmä kampaa poikkeavat lapset ja huostaanottaa uhreiksi joutuvat lapset lapsigulageille. Lapsigulagien lapsimäärä ylittää väkilukuun suhteutettuna jo 1900-luvun vasemmistososialisminkin saavutukset ainakin jos puhutaan pelkistä lapsille tarkoitetuista vankijärjestelmistä. Ja meno on kuin vasemmistososialismissa konsanaan: 53 % lapsista raiskataan, kidutus on tavanomaista ja kaikki joutuvat fyysisen väkivallan kohteeksi ruotsalaisen 1000 huostaanotetun lapsen haastattelun käsittävän tutkimuksen mukaan.

Kun puhutaan laeista ja säädöksistä, ihmiskunnan historiassa valtio tai keskushallinto ei koskaan eikä missään ole säädellyt yksilöiden elämää niin monilla lailla ja niin yksityiskohtaisesti kuin nyt läntisissä vanhoillissosiaalidemokratioissa – ei edes sosialimissa. Itse asiassa vasemmistolaisen Mao Zedongin kiinassa ei ollut perustulakia eikä lakeja lainkaan. Mao oli laki itse. Sosiaalidemokraattisessa totalitarismissa ei riitä, että me kaikki uskomme samoin. Meidän on kaikkien myös toimittava valtion orjana yhtenäisesti ja alituisesti vain valtion etua ajatellen. Sosialismissa käytetyin sanoin: Puolue on rakkaus, puolue on aina oikeassa.

Kun ymmärrys on riittävän pieni, joku voisi ihmetellä, kuinka ihmiskunnan historiassa on ollut sellaistakin kuin orjuus käsittämättä, että me itse olemme tänään orjia. Jos joku voi päättää meidän rahoistamme ja meidän käyttäytymisestämme mielivaltaisesti kysymättä mielipidettä meiltä, se on orjuuttaja. Sellainen on valtio ns. läntisessä demokratiassa. Länsimainen demokratia tarkoittaa sitä, että pieni AY-, puolue-, tiede- ja virkamieseliitti päättää ja säätää lait käyttäen eduskuntaa kumileimasimena. Valtio-omisteinen (YLE) ja -mielinen media hakkaa päätösten hyvyyden tyhmän kansan uskottavaksi. Kansalle jää uskominen ja valtioväkivaltakoneistolla ryydittetty totteleminen ainoaksi tehtäväksi. Ja uskoa vielä riittää. Mutta kuinka kauan?

Yksilön orjuuttaminen voi loppua vasta, kun valtiolta poistetaan verotusoikeus, jokaiselle annetaan oikeus perustaa valtio ja kaikille myönnetään täysin vapaa liikkuvuus valtioiden välillä. Tämä sisältää myös sen mahdollisuuden, että yksilöllä on oikeus jättäytyä kaiken ulkopuolelle.


Yhteenveto


Kaija Ahtelan tarkoittama länsimainen rationaalisuus ja individualismi tosiasiassa onkin irrationaalista totalitarismia, jossa yksilö pakotetaan väkivallalla tai väkivallalla uhkaamalla orjan asemaan valtion palvelijana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti