STTK:n pääekonomisti Ralf Sund
ihmettelee työttömyystilastomystiikkaa.
”Loppuvuodesta 2013 työttömyysaste
oli 7,9 prosenttia ja työttömiä oli 210 000. Työnvälityksessä
oli 30000 uutta avointa työpaikkaa. Työllisyysaste eli työllisten
osuus 15–64-vuotiaista oli marraskuussa 67,8 prosenttia.
Tilastokeskuksen mukaan joulukuun
lopussa 2003 Suomen työttömyysaste oli 8,2 prosenttia ja työttömiä
oli 209000 henkeä. Työnvälityksessä oli 16000 uutta avointa
työpaikkaa. Työllisyysaste oli 66,4 prosenttia.”
Tilastokeskus paljastaa myös, että
joulukuussa 2003 työvoiman ulkopuolella oli 1 386 000 15-74
vuotiasta henkilöä, kun vastaava luku vuonna 2013 oli 1 477 000
henkilöä. Luku oli siis noussut 10 vuodessa 91 000 henkilöllä.
Itse asiassa ei niin paljon kuin voisi kuvitella, mutta selittää kyllä mystiikasta ainakin osan.
Mystiikan avain on todennäköisesti
kuitenkin se luku, joka on tilastoissa nimikkeellä työlliset. Mitä
näille ihmisille on 10 vuodessa tapahtunut? Tiedetään, että
”kymmenen viime vuoden aikana teollisuudesta on kadonnut 90 000
työpaikkaa.” Jos työllisten määrä ei ole 10 vuodessa
laskenut, nämä tuottavat yksityisrahoitteiset ja julkisen sektorin
menoja kattavat työpaikat ovat korvautuneet jollakin muulla. Tuo
jokin muu voi olla esimerkiksi julkisrahoitteinen työpaikka tai
työttömän tilastoiminen työlliseksi.
Valitettavasti tilastot eivät paljasta
työvoimasta muuta kuin työvoiman määrän. Tästä tarvittaisiin
tarkempaa tilastointia kuten esimerkiksi jako yksityisrahoitteisiin
ja verorahoitteisiin työpaikkoihin. Joka tapauksessa tiedämme, että
kiristyvästä verotuksesta huolimatta julkisen sektorin
rahoituspohja on pettänyt. Se ei taatusti ole tapahtunut sen
ansiosta, että meillä olisi nyt vähemmän työttömiä ja enemmän
työllisiä kuin 10 vuotta sitten, vaan selitys on kyllä kovasti
vähemmän mystinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti