Vuokrat ja laskennallinen
nettovuokra
Vuokrat ja laskennalliset nettovuokrat
suhteutettuna kotitalouksien kokonaismenoihin ovat korkeimmat EU:ssa
pohjoismaissa. Suomessa vuokramenot ovat kaikkein korkeimmat kuvan 1
mukaisesti. Matalimmat vuokramenot löytyvät Itä-Euroopan alueelta.
Asuntotulo eli laskennallinen
nettovuokra kuvaa kotitalouden saamaa etua asumastaan
omistusasunnosta verrattuna vastaavanlaisessa markkinahintaisessa
vuokra-asunnossa asuvaan kotitalouteen. Asuntotulo omistusasunnossa
asumisesta on erotus, joka saadaan kun ns. laskennallisesta
bruttovuokrasta vähennetään kotitalouden asunnostaan maksamat
asumiskustannukset (mm. hoitovastikkeet, vakuutukset,
ylläpitokorjauskustannukset ja asuntolainan korot). Asuntotulo
saattaa muodostua negatiiviseksi, jos vähennyserät ylittävät
bruttovuokran.
Omistusasunnosta saatava asuntotulo
luetaan tulonjakotilastossa ja kulutustutkimuksessa kotitalouden
omaisuustuloihin, jotka yhdessä palkka- ja yrittäjätulojen ohella
muodostavat tuotannontekijätulot. Oman asunnon asuntotulo sisältyy
myös käytettävissä oleviin tuloihin.
Toisin sanoen, jos kotitalouden
nettotulot ovat 3000 euroa kuussa ja omistusasunnon markkinavuokra
olisi 1000 euroa. Velattomasta omakotitalosta vanhempi pariskunta
käyttää asumiskustannuksiin vaikkapa 200 euroa kuussa. Näin ollen
pariskunnan käytettävissä olevat tulot ovat 3800 euroa kuussa,
jossa kuvitteellista rahaa on tuo 800 euroa.
Euroopassa tuon kuvitteellisen rahan
osuus käytettävissä olevista tuloista kaikista suurin on juuri
suomessa.
Kuva 1. Vuokrat ja laskennalliset
nettovuokrat suhteessa kotitalouksien kokonaismenoihin vuonna 2011 (Eurostat)
Korkeisiin asumismenoihin vastataan
velkaantumalla ennennäkemättömästi
Tilanne tasaantuu hieman, kun
asumismenoihin lisätään kaikki asumisesta aiheutuvat menot kuten
vesi-, sähkö-, kaasu-, ja muut polttoainemenot. Silti pohjoismaat
ovat edelleen kärjessä näissä menoissa.
Kuva 2. Asumis-, vesi-, sähkö-,
kaasu- ja muut polttoainemenot suhteessa kotitalouksien kokonaismenoihin vuonna 2011 (Eurostat)
Pohjoismaiset kotitaloudet ovat
vastanneet korkeisiin asumismenoihin ja sen aiheuttamaan ostovoiman
heikkouteen velkaantumalla tavalla, jota ei ole nähty koskaan
aikaisemmin maailmanhistoriassa.
Tanskassa kotitalouksien
velkaantumisaste vuonna 2011 oli 267 %, Ruotsissa 149 % ja Suomessa
104 %. Kotitalouksien velkaantumisaste nousi Suomessa 118,8
prosenttiin vuoden 2012 kolmannella neljänneksellä. Kotitalouksien
velkaantuminen on edelleen siis reippaassa kasvussa.
Maissa, joissa on alhaisimmat
asumismenot myös kotitalouksien velkaantuminen on alhaisinta.
Tällaisia maita ovat mm. Slovenia, Viro ja Itävalta. Pohjoismaissa olisi hyvät edellytykset edullisiin asumismenoihin johtuen alhaisesta väestötiheydestä. Kylmä ilmasto tuo vain pienen lisän asumismenoihin. Vesivoimasta johtuen energiakin voisi olla halpaa.
Tanskassa ja Ruotsissa kotitalouksien
velkaantuminen on johtanut siihen, että asuntolainoista on tullut käytännössä ikuisia. Kotitaloudet maksavat ainoastaan velkojen korot. Pelkkien
korkojen maksaminen ei kuitenkaan luo samanlaista turvaa kuin
vuokra-asuminen. Vuokrat pysyvät vakaana vuodesta toiseen nousten
noin elinkustannusten verran. Korkomenot voivat heilahdella rajusti
suhdanteiden tahdissa.
Koskaan historiassa tällaiset
erittäin suuret epätasapainotekijät eivät ole jääneet
purkautumatta. Eivät jää tälläkään kertaan. Rajuinta meno
tulee olemaan juuri pohjoismaissa – valitettavasti.
Tämän takia Suomessa ja muissa korkeiden asumismenojen maissa, myös vientiteollisuuden työvoima on kaikkein kalleinta (kustannustehokkuus).
VastaaPoistaSiksi työpaikat valuvat halpamaihin.
Luulemme "rikastuvamme" kauppaamalla kalliita asuntoja toinen toisillemme. Ottamalla ulkomaista velkaa (euro on ulkomaan valutta, ja tulee kiertoon ulkomaisena velkana).
Varsin idiottimainen yhtälö. Täydellinen elintasoansa.