Esimerkkinä julkisesta kirjanpidosta
otan tässä Kunta-asunnot Oy:n selvitystilan. Kunta-asunnot Oy on v.
2001 perustettu valtakunnallinen vuokra-asuntoyhtiö, joka vuokraa
asuntoja 30 eri paikkakunnalla. Asuntoja on yhteensä noin 9 000.
Yrityksen omistajina on 39 kuntaa.
Konsernin liikevaihto oli 60,2 M euroa
vuona 2011, ja sillä on velkaa yli 300 miljoonaa euroa. Tuosta
velkataakasta yritys ei enää selviä. Yritys huutaa kuntia apuun.
Ellei Kunta-asunnot selviä velkataakastaan, kaatuu yritys valtion
syliin veronmaksajien selvitettäväksi.
Koska näitä yrityksiä ei lasketa
julkiseen kirjanpitoon, kirjanpidon mukaan tällaisia yllättäviä
riskejä veronmaksajille ei pitäisi tulla lainkaan. Kuitenkin
tällaisia Kunta-asunnot Oy:n kaltaisia yrityksiä, jotka ovat
kokonaan julkisen sektorin omistuksessa on Suomessa lukemattomia –
siis tuntematon määrä. Jokainen näistä tuo huonoina aikoina oman
lisäriskinsä kuten Kunta-asunnot Oy nyt.
Näiden julkisessa omistuksessa olevien
yritysten ja julkisesti tuetun kolmannen sektorin lisäksi pankit
pitäisi laskea kuuluvaksi julkiseen sektoriin. Tämä siksi, että
pankkien taseet näyttävät olevan Länsi-Euroopassa viime kädessä
veronmaksajien vastuulla. Tällaisella kirjanpidolla saisimme
kokonaiskuvan julkisen sektorin koosta ja siihen liittyvistä
riskeistä. Nyt emme tätä tiedä eikä kukaan näytä olevan
kiinnostunut asiaa selvittämään. Voisi osoittautua, että julkinen velka ei ehkä
olekaan noin 100 miljardia euroa Suomessa vaan aivan jotain muuta.
Tämän päälle tulevat vielä eläkevastuut.
Valtion takauskanta oli vuonna 2005 noin 9 miljardia euroa. Tämän vuoden syyskuun lopussa valtion takauskanta oli 29,5 miljardia. Valtion takauskannasta 40 prosenttia muodostuu yrityksille myönnetyistä takauksista. Asuntoyhtiöille myönnettyjä takauksia on 26 prosenttia ja ulkomaille myönnettyjä 19 prosenttia takauskannasta. Loput 15 prosenttia valtion takauskannasta jakautuu kotitalouksien, rahoitus- ja vakuutuslaitosten sekä julkisyhteisöjen kesken.
Sen lisäksi, että valtio vastaa omista veloistaan kriisioloissa, se joutuu vastaamaan yhä laajemmin myös yksityisen sektorin veloista kuten takauskannan voimakas kasvu osoittaa. Vastuut eivät rajoutu pelkästään kotimaahan vaan takausista 19 % on myönnetty ulkomaille.
Valtion takauskanta oli vuonna 2005 noin 9 miljardia euroa. Tämän vuoden syyskuun lopussa valtion takauskanta oli 29,5 miljardia. Valtion takauskannasta 40 prosenttia muodostuu yrityksille myönnetyistä takauksista. Asuntoyhtiöille myönnettyjä takauksia on 26 prosenttia ja ulkomaille myönnettyjä 19 prosenttia takauskannasta. Loput 15 prosenttia valtion takauskannasta jakautuu kotitalouksien, rahoitus- ja vakuutuslaitosten sekä julkisyhteisöjen kesken.
Sen lisäksi, että valtio vastaa omista veloistaan kriisioloissa, se joutuu vastaamaan yhä laajemmin myös yksityisen sektorin veloista kuten takauskannan voimakas kasvu osoittaa. Vastuut eivät rajoutu pelkästään kotimaahan vaan takausista 19 % on myönnetty ulkomaille.
Julkisen sektorin jättimäinen koko
vanhoillis-sosiaalidemokratiassa tai itse asiassa julkisen sektorin
jättimäisen tuntematon koko aiheuttaa järjestelmän romahtaessa
huomattavasti totaalisempaa tuhoa täällä kuin Kreikassa nyt.
Julkinen sektori ulottuu kaikkialle ja kaikkeen. Siksi tuhokin
ulottuu kaikkialle ja kaikkeen aivan kuten Neuvostoliiton romahtaessa
Venäjällä 1990-luvun alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti