Toisin tulee käymään. Velkaelvytys kiihdyttää luonnollisesti velkaantumista. Talouskasvu kyllä kiihtyy tai länsimaailman ollessa kyseessä talouden alamäki loivenee. Velan kasvusta seuraa kuitenkin ennen pitkää lainanhoitokulujen kasvu. Lainanhoitokulujen kasvu pienentää talouskasvua tulevaisuudessa.
Ongelma on se, että todennäköisesti yhä useampi valtio on ylittänyt sen tuntemattoman kohtalokkaan velan määrän rajan, jolloin velkaongelmaa ei enää voi hoitaa pois tulevalla talouskasvulla.
Tämä velan määrän raja riippuu oleellisesti kansantalouden kilpailukyvystä. Kilpailukyvyllä tarkoitan tässä kykyä kasvaa tulevaisuudessa. World Economic Forum julkaisee valtioista kilpailukykylistausta. Kärjessä listalla ovat mm. sellaiset maat kuin Ruotsi, Saksa, Suomi, Japani, Alankomaat, Tanska ja Britannia.
Yhteistä näille maille on, että niiden talouskasvu on viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan ollut maailman hitainta. Tulevaisuudessa näiden maiden talouksien kyky kasvaa hidastuu edelleen voimakkaasti kilpailukykyongelmien ja velkaantumisongelmien vuoksi.
Index Mundi -sivusto esittää graafisesti maailman maiden BKT-kasvun prosenttiyksikön tarkkuudella. Kasvukärjestä vuonna 2011 löytyvät sellaiset maat kuin Qatar (19% BKT-kasvu), Mongolia (17 %), Turkmenistan (15 %), Ghana (14%), Panama (11 %), Itä-Timor (11 %), Irak (10 %). Ensimmäinen euromaa löytyy 8 % kasvun kohdalta, ja se on Viro. Tämä on kuitenkin selkeä poikkeus, sillä lista täytyy selata pohjalle ennen kuin Länsi-Euroopan euromaat tulevat vastaan. Saksa, Itävalta ja Suomi löytyvät 3 % kasvun kohdalta, mutta loput euromaista sijoittuvat vielä alemmas aivan listan pohjalle. Tilanne on ollut samantyyppinen jo ainakin pari vuosikymmentä.
Näistä WEF listaamista "maailman kilpailukykyisimmästä maista" Tanskan, Japanin ja Saksan keskikasvu on viimeiset parikymmentävuotta ollut hieman päälle 1 %. Näillä lukemilla ne ovat nopeimmin taantuvia maita maailmassa. Tilanne ei ainakaan ole paranemassa. WEF:n kilpailukykyrankkaus on aika tarkalleen käänteinen todellisen suorityskyvyn suhteen. Maailman nopeimmin taantuvat maat löytyvät rankkauksessa huipulta ja maailman nopeimmin kasvavat ja kehittyvät maat löytyvät rankkauksessa pohjalta tai ainakin puolevälin tienoilta.
Toinen tyyppipiirre näille maailman kilpailukykyisimmille maille on räjähdysmäinen kansantalouksien velkaantuminen (kotitaloudet, julkinen sektori, yritykset. Esim. Tanskan kotitalouksien 350 % velkaantumisaste). Samaan aikaan kehitysmaat ja kehittyvät maat kasvavat tyypillisesti 5 – 12 % vuosivauhtia. Niiden velkaantumisaste laskee tasaisesti.
Tosin sanoen. Uskon, että useimmat tai lähes kaikki länsimaat ovat ylittäneet sen kriittisen ja tuntemattoman rajan, jolloin velkaongelmaa ei enää voi hoitaa tulevalla talouskasvulla. Tämä ennen kaikkea sen vuoksi, että näiden maiden kilpailukyky on WEF:n mukaan erinomainen eli näiden maiden kilpailukyky on maailman heikoimpia. Kaikki tosielämän faktat viittaavat tähän (heikko tai olematon BKT:n kasvu viimeisten vuosikymmenien aikana, velkaantumien, teollisuuden pako ja raju taantuminen, vaihtotaseiden alijäämäongelmat ja julkisen sektorin alijäämäongelmat).
Tästä seuraa, että kaikki kriisin lopulliset ”ratkaisut”, joita on jo takana joitakin kymmeniä, ja joilla velan määrää lisätään entisestään, nopeuttavat tulevaa totaalista katastrofia. Totaalisella katastrofilla tarkoitan tässä sellaista todennäköisesti hyper- tai erittäin nopean inflaation kautta tapahtuvaa neuvostotyyppistä romahdusta, joka tuhoaa peruuttamattomasti nykyisen sosiaalidemokraattisen länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen samaan tapaan kuin Neuvostoliitossa tapahtui sosialismin lopullinen romahtaminen pari vuosikymmentä sitten. Tämä kehityskulku on jo siis peruuttamaton ja vääjäämätön.
Kaikki finanssikriisin lopulliset ”ratkaisut”, joilla velan määrän kasvua lisätään entisestään, nopeuttavat tulevaa totaalista katastrofia eli peruuttamatonta nykyisen sosiaalidemokraattisen länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen tuhoa samaan tapaan kuin Neuvostoliitossa tapahtui sosialismin lopullinen romahtaminen pari vuosikymmentä sitten.
Liitän tähän vielä WEF:n raportista kuvaajan, joka kuvaa julkisten sektorin velkaantumista kehittyneissä maissa, sekä kehittyvissä ja kehitysmaissa. Kuvaaja olisi paljon hurjempi, jos siihen liitettäisiin vielä kotitaloudet. Kotitalouksien velkaantumisongelma painetaan jatkuvasti edelleen pimentoon tai sitä vähätellään. Se on kuitenkin ratkaisevin yksittäinen tekijä kansantalouden tulevaisuuden kannalta.
Mielenkiitoista on, että maailma ei kokonaisuutena velkaannu, koska länsimaiden ulkopuolella muut maat laskevat velkataakkaansa. Ainoastaan länsimaat velkaatuvat ja vieläpä erittäin nopeasti.
Julkisten sektorien velkaantuminen kehittyneissä maissa sekä kehitys- ja kehittyvissä maissa
Jim Rogers kuvaa ongelman ytimen yltiöyksinkertaisesti: “Just because now you have a way to get them (the banks) to borrow even more money, this is not solving the problem, this is making the problem worse. People need to stop spending money they don’t have. The solution to too much debt is not more debt. All this little agreement does is give them (banks) a chance to have even more debt for a while longer”.
http://www.indexmundi.com/map/?v=66
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti