Kreikan ero eurosta on yhä ajankohtaisempi antieuropuolueiden voittaessa vaalit ja pääpuolueen ollessa kyvytön muodostamaan hallituksen. Euro on ensisijaisesti poliittinen projekti ja vain toissijaisesti taloudellinen. Euroon liitytään poliittisella päätöksellä ja ainoastaan poliittisella päätöksellä siitä voidaan erota.
Tämä poliittinen puoli usein unohtuu. Ajatellaan, että talous ohjaa ja pakottaa poliittisia päätöksiä. Näin joskus toki onkin, mutta vain harvoin. Poliittiset päätökset tehdään pääsääntöisesti taloudesta riippumatta ja erittäin usein taloutta vahingoittaen. Jos talous ohjaisi poliittisia päätöksiä, sosialismia ei olisi koskaan syntynytkään. Perinteinen vanhakantainen uskomus politiikassa erityisesti Länsi-Euroopassa onkin, että taloudellinen kasvu ja kansan hyvinvointi ovat ristiriidassa keskenään. Voisi kärjistää, että totalitarismi, valtioterrori ja köyhyys tekevät onnelliseksi.
Talous on etusijalla ainoastaan sellaisissa valtioissa, joissa julkinen sektori on talouselämässä merkittävä omistaja kilpailunalaisessa markkinataloudessa. Tällaisia valtioita ovat esimerkiksi Singapore ja Kiina. Tällainen omistus pakottaa julkisen vallan ajattelemaan talouden ehdoin.
Europrojektilla on ollut monia taloutta hyödyttäviä ominaisuuksia. Kaupan, ihmisten, palveluiden ja tavaroiden liikkuvuutta on helpotettu. Pelisääntöjä on yhtenäistetty ja rajojen yli tapahtuva liiketoiminta ja kauppa on helpottunut. Mutta samalla sillä on erittäin merkittäviä haittavaikutuksia, jotka nyt ovat ilmenneet erittäin karmealla tavalla. Ne valtiot, jotka jo liittyessään olivat kilpailukyvyttömiä euroalueen muihin maihin nähden (koko euroalue on kilpailukyvytön muuhun maailman nähden) sementoivat kilpailukyvyttömyytensä euroalueen sisäisten tulonsiirtojen ja ulkoisen velkaantumisen avulla.
Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan. Mielestäni, jos talous kreikkalaisessa poliittisessa päätöksenteossa ratkaisisi, Kreikka eroaisi eurosta. Tämä siitä huoliomatta, että ero romahduttaisi jo käytännössä romahtaneen pankkisektorin, inflaatio kiihtyisi mahdottomuuksiin, Länsi-Euroopan pankkisektori kärsisi vakavan iskun ja muiden euromaiden ottamatta kreikkariskit lankeaisivat maksuun. Tätä eroa on valmisteltu tosin jo vuosia siirtäen taakkaa finanssisektorilta euromaiden veronmaksajien kannettavaksi.
Silti, jos katsotaan vain Kreikan näkökulmasta taloudellisesti perustellen, ero on väistämätön. Se on nopein tie, jolla Kreikka voi tehdä itsensä jälleen kilpailukykyiseksi. Vaikka Kreikka on jo käynyt läpi raskaan sisäisen devalvaation, tarvitaan edelleen lisäkeinoja jolla Kreikka voi rakentaa uudelleen itsensä. Tarvitaan kilpailukykyinen hinta, vakaa yhteiskunta ja toimiva elinkeinolainsäädäntö. Kaikissa näissä Kreikalla on edelleen raskaasti tekemistä.
The Econimist kysyi lukijoiltaan, pitäisikö Kreikan erota eurosta. 51 % vastasi Kyllä ja 49 % vastasi Ei. Mielipideilmasto on kääntymässä euron hajoamisen puolelle. Kokeilu, jossa taloudellisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti hyvin erilaiset valtiot muodostavat rahaliiton, päättyy hajoamiseen. Haikailu liittovaltioon, jossa nämä eroavuudet voitaisiin tasoittaa, on mieletön.
Pitkään on puhuttu Turkin EU-jäsenyydestä. EU on haalimassa jäseniä, jotka poikkeavat yhä enemmän kaikissa suhteista sen ydinvaltioista. Turkki on maa, jonka talous poikkeaa hyvin äärimmäisellä tavalla esimerkiksi Saksasta. Saksan talouskasvu viimeisinä kahtena vuosikymmeninä on ollut noin yhden prosentin luokkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että maa on nopeasti taantuva. Turkilla taantumiseen ei ole pienintäkään varaa, jotta se voisi säilyttää edes kohtalaisen yhteiskuntavakauden. Turkki on kasvanut viimeiset kymmenen vuotta tyypillisesti 5 – 12 % vuosivauhtia. Turkki on kehittyvä, ja sen on ehdottomasti säilyttävä myös sellaisena.
Kuitenkin, kuten yllä totesin EU:n lainsäädäntökoneisto ei läheskään aina suolla direktiivejään talouden ehdoin. Tuskin Turkki haluaisi tai pystyisikään soveltamaan kaikkia mielettömyyksiä lainsäädäntöönsä. EU:sta tulee väistämättä yhä hajanaisempi ja riitaisampi mitä heterogeenisempi sen jäsenistö on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti