lauantai 25. helmikuuta 2012

Työttömyys hallinnassa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa?

Sanapari ”Työttömyys laskee” tuli varsin tutuksi noususuhdanteessa 2000-luvun alusta aina vuoteen 2008 asti. Vielä vuoden 2009 historiallisen synkän taantumavuoden aikana Aktia pankin pääekonomisti Timo Tyrväinen toteaa; "Työllisyys on kehittynyt hämmentävän hyvin". Vuonna 2010 palattiin jälleen ”Työttömyys laskee” perinteeseen. Mikäpä sen parempaa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa?



Työttömyysmenot vuosina 2000 ja 2012

Kun työttömyys laskee, on aivan oikein olettaa, että työttömyyteen liittyvät menot laskevat valtion budjetissa. Tätä kannattaakin tarkastella tarkemmin.

Lähtöoletuksena oletan, että vuonna 2000 työttömyyteen liittyvät menot ovat huomattavasti suuremmat sekä nimellisesti että reaalisesti tai vähintään reaalisesti. Tämä siksi, että hokemaa ”työttömyys laskee” on jankutettu lähes yhtäjaksoisesti tuon vuoden jälkeen jo toistakymmentä vuotta.

Työttömyyteen yhdistettäviä menoja valtionbudjetista valitsin koko työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan, johon kuuluu työvoimapolitiikka, rakennetuet ja muut sellaiset menot joiden avulla yritetään työpaikkoja luoda. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalasta otin muutaman kohdan. Tähän kuuluu varsinainen työttömyysturva, asumisen tukeminen ja valtion budjettiin kuuluvat eläkkeet (Työttömyyseläke, varhaiseläke on yksi lukuisista eri työttömyyden muodoista pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Pieni osa eläkkeistä kuuluu valtion budjettiin).

Tämä menovalikoima ei varmasti ole lähellekään täydellinen. Siihen kuuluu varmasti menoja, jotka eivät ole perusteltuja ja toisaalta siitä puuttuu varmasti menoja, jotka siihen pitäisi lisätä. Kuitenkin löydökseni antaa varmasti erittäin hyvän yleiskuvan tilanteesta.

Löysin seuraavat luvut:


Taulukko 1. Työttömyyden hoitoon liittyvät menot valtion budjetissa vuosina 2000 ja 2012.


Nimellisesti työttömyyden hoitomenot valtion budjetissa ovat kasvaneet 240 % aikavälillä 2000 ja 2012 . Pelkät työttömyysturvamenot ovat kasvaneet samana aikana 400 %. Kun vuosi-inflaatio on heilunut 2000-luvun ensivuosikymmenellä 2-3 % välillä, on myös reaaliset työttömyysmenot kasvaneet huimaa vauhtia. Työttömyydestä aiheutuvien menojen vuosikasvuksi saadaan keskimäärin 7,5 %. Pelkkien työttömyysturvamenojen vuosikasvuksi tulee hurjat 12,3 %.

Nimellisesti työttömyyden hoitomenot valtion budjetissa ovat kasvaneet 240 % aikavälillä 2000 ja 2012.


Työttömyyden alentaminen kasvattaa erittäin rajusti työttömyysmenoja

Jatkuva työttömyysasteen aktiivinen laskeminen on siis aiheuttanut vuosittaisen 7,5 % menojen kasvun. Tuo 7,5 % voi tuntua luvulta siinä missä mikä tahansa muukin luku. Fiksumpi huomaa kuitenkin tässä vaiheessa jo jutun juonen, absurdiuden ja mahdottomuuden.

Jatkuva työttömyysasteen aktiivinen laskeminen on siis aiheuttanut vuosittaisen 7,5 % menojen kasvun.

Valtion kokonaismenoista työttömyysmenot olivat 15 % vuonna 2000. Nyt vuonna 2012 ne ovat 24 %. Jos valtionbudjetti kasvaa totuttua 2000-luvun noin 4 % vauhtia, kymmenen vuoden päästä pelkät työttömyydestä aiheutuvat menot vievät budjetista 34 %. Ja tämä on niitä pienimpiä edessä olevista ongelmista (mm. muut sosiaalimenot kasvavat vielä vauhdikkaammin samoin kuin tapahtuu eläkemenojen suhteen).

Jos valtionbudjetti kasvaa totuttua 2000-luvun noin 4 % vauhtia, kymmenen vuoden päästä pelkät työttömyydestä aiheutuvat menot vievät budjetista 34 %.

Jos Timo Tyrväinen olisi viitsinyt kerrankin vilkaista mol.fi:n tilastoja, hän olisi havainnut, että työttömyys ei suinkaan laske vaan tilaston eri lokeroihin piilotetut työttömät muodostavat noin puolen miljoonan henkilön massan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ja tässä on lueteltu pelkkä helposti kategorisoitava työttömyyden ydin.

Virallisella ILO:n standardeihin perustuvilla luvuilla ei ole mitään merkitystä. Ne eivät paljasta edes työttömyyden kehityssuuntaa. ILO:n standardi on luotu siten, että se mahdollistaa jokaisen valtion valita haluamansa työttömyysaste. Siksi Espanjan yli 20 % työttömyysaste tuskin merkitsee korkeampaa tosiasiallista työttömyyttä kuin pohjoismaisen hyvinvointivaltion työttömyysaste on. Muutama vuosi sitten Ruotsin LO (paikallinen SAK) arvioi Ruotsin tosiasiallisen työttömyysasteen pyörivän 20 – 25 % välillä. Virallinen työttömyysaste on siellä muutamassa prosenteissa.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ei olisi ollut enää vuosiin varaa alentaa työttömyyttä.



Johtopäätelmä

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ei olisi ollut enää vuosiin varaa alentaa työttömyyttä teollisuuden ja tuottavan työn rakenteellisesti hävitessä täältä työttömyyden alentamisesta aiheutuvien erittäin nopean menojen kasvun vuoksi. Neuvostoliitto oli työläisen paratiisi – äärimmäisen väkivaltainen sellainen. Pohjoismainen sosiaalidemokratia on pienen ihmisen paratiisi – tosin ei aivan yhtä sadistinen kuin Neuvostoliitto. Kummatkin perustuvat taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen mahdottomuuteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti