Kuva 1. Inflaatiokorjattu vuosikeskiarvoinen kullan kurssi vuodesta 1914
Kuva 2. Inflaatiokorjattu S&P 500 -indeksi logaritmisella asteikolla
1930-luvun lama
1930-luvun suuri lama aiheutti vakavan deflaation sekä omaisuusarvoissa että kulutushyödykkeissä. Inflaatiokorjattu S&P-indeksi sukelsi syvälle ja sijoittajat menettivät rahansa, työläiset menettivät työnsä sekä kulutushyödykkeiden ja lainojen kysyntä romahti. Kullan hinnan nousu jäi ajallisesti lyhytaikaiseksi kattaen vain vuodet 1931 – 1934, josta seurasi kullan reaalihinnan pitkä lasku aina 1970-luvun alkuun asti. Kullan hinnan nousu oli kuitenkin dramaattinen noina 1930-luvun nousuvuosina.
1970-luvun öljykriisi
Poliittisista syistä johtuen maailman öljyntuottajat rajoittivat merkittävästi öljyntuotantoaan. Tästä seurasi voimakas öljynhinnan nousu sekä inflaatiokorjattuna että nimellisesti. Öljyn hinta nousi koko 1970-luvun. Tämä nosti tuotantokustannuksia ja hyödykehintoja. Saman aikainen vasemmiston nousu länsimaissa kiihdytti palkkojen suurien korotusten seurauksena entisestään inflaatiota. Inflaatio oli voimakasta kulutushyödykkeissä. Inflaatiokorjattu S&P-indeksi laski koko 1970-luvun aina kultakuplan puhkeamiseen asti.
1900-luvun viimeisten vuosien teknokupla ja 2000-luvun ylivelkaantuminen
Teknokuplan puhkeaminen käynnisti pörssiosakkeiden omaisuusarvodeflaation (katso inflaatiokorjattu S&P). Samaan aikaan kuitenkin koettiin historiallisen voimakas asuntojen hintojen nousu ja erittäin voimakas kotitalouksien velkaantumiskehitys länsimaissa. Tämä kehitys on edelleen käynnissä esimerkiksi pohjoismaissa Tanskaa lukuunottamatta. Asuntokupla on jo puhjennut USA:ssa, Islannissa, Irlannissa, Tanskassa, Espanjassa, Kreikassa ja monessa muussa länsimaassa ja asuntojen hinnat laskevat edelleen näissä maissa. Kotitalouksien velkaantumista seurasi valtioiden erittäin nopea velkaantuminen finanssikriisin puhkeamisen jälkeen. Tosin tämä valtioiden velkaantuminen ei ollut uusi ilmiö vaan se oli jatkunut useimmissa länsimaissa koko 2000-luvun. Inflaatio on ollut koko 2000-luvun maltillista länsimaissa.
Kultakuplat kehittyvät samanaikaisesti pörssiosakkeiden reaalihintojen laskun kanssa
Vertailemalla aiempia kultakuplia havaitaan, että niitä ei voida selittää voimakkaalla inflaatiolla. 1930-luvun kultakupla syntyi deflaation aikana. 1970-luvun kultakupla syntyi voimakkaan inflaation aikana ja 2000-luvun kultakupla kehittyi maltillisen inflaation aikakautena.
Taloudellinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen ympäristö kaikkina noina kultakuplien aikakausina poikkeaa merkittävästi toisistaan. 1930-luku oli stalinismin ja kansallis-sosialismin nousun aikaa. Protektionismi ja eristäytyminen leimasi aikakautta. 1970-lukuun tullessa maailma oli jakautunut kahtia; sosialistisiin kehitysmaihin, joissa valtaosa maailman väestöstä eli. Näitä talouksia leimasi absoluuttinen köyhyys, järjetön sisäinen väkivalta sekä eristäytyminen maailmantaloudesta. Länsimaat muodostivat käytännössä maailmantalouden keskenään. 2000-luvulle tultaessa Neuvostoliiton romahtaminen vapautti miljardit ihmiset globaaliin talouteen kilpailemaan samoista markkinoista ja raaka-aineista. Tämä aikakausi on ollut kolmannen maailman ällistyvän nopean nousun aikaa, mutta samalla se merkitsee länsimaiden kiihtyvää taantumista sekä näiden talouksien jatkuvaa vaikutusvallan kapenemista taloudellisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti.
Kaikille kultakuplilla on yhteistä kuitenkin se, että pörssiosakkeiden reaalihinnat laskevat. Inflaatiokorjattu S&P on laskenut sitten teknokuplan puhkeamisen. Samaan aikaan kulta on noussut lähes 1970-luvun vauhtia.
Kullan hintakäyttäytymisen ennustamisen avain on pörssiosakkeiden reaalisen arvonkehityksen arvioimisessa
Kulta ei siis ole turvasatama inflaatiota vastaan kuten useimmat kuvittelevat. Se on turvasatama nimenomaan pörssiosakkeiden reaalihintojen laskua vastaan. Kulta ei korreloi asuntojen hintoihin tai nousuihin, ei inflaatioon eikä suoraan myöskään maailmantalouden tilaan. Kultahan nousi 2000-luvun alussa jolloin koettiin erittäin nopeaa kehitystä maailmantaloudessa.
Kullan kysyntä ja tarjonta
57 prosenttia kullasta kuluu koruihin (keskiarvo vuosina 05-10). Kiina on nostanut kullan kysyntää viime vuosina voimakkaasti (17% vuonna 2011) ja Kiinan arvioidaan ohittavan Intian kullan kysynnässä lähitulevaisuudessa. Samaan aikaan kullan tuotanto on pysynyt vakaana ollen keskimäärin noin 2500 tonnia jo usean vuoden ajan. Kullan kysyntä siis mitä ilmeisemmin kasvaa edelleen kaikissa muodoissaan eli koruissa, sijoituksina sekä teollisuustarpeissa.
Itse odotan inflaatiokorjatun pörssiosakkeiden kehityksen olevan heikkoa huolimatta siitä koetaanko kiihtyvää inflaatiota tai deflaatiota. Etenkin Euroopan velkakriisi varmistaa tämän, mutta muitakin suuria uhkia maailmantaloudessa on näköpiirissä.
Nämä kaksi seikkaa saa minut seuraavaan johtopäätelmään.
Johtopäätelmä
Kulta on parhaillaan korjausliikkeessä, mutta kultakupla ei vielä toistaiseksi ole puhkeamassa. Kullan kysynnän kasvu sekä pörssien heikko tuleva kehitys on perusteena tälle ennusteelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti