tiistai 17. tammikuuta 2012

Euromaiden luottoluokitukset

Poliitikot ja jotkut ekonomistit ovat jälleen luottoluokittajien kimpussa S&P:n laskiessa eilen 16.1.2012 usean euromaan luottoluokituksia. Kauppalehden mukaan Aktian pääekonomisti Timo Tyrväinen väittää luokittajien itse pahentaneen kriisiä ja vaikeuttaneen ratkaisua.

Väite on älyllisesti erittäin ala-arvoinen. Ensinnäkin, jos luottoluokittajien luokitukset perustuvat julkiseen tietoon, kaikki tieto luokituksen perusteille on jo olemassa markkinoilla. Jos markkinat olisivat täydellisen tehokkaita, ei luottoluokittajien luokituksella ja työllä pitäisi olla mitään merkitystä. Markkinathan ovat jo diskontanneet luokituksen ennen kuin luokittaja niitä julkistaa. Todellisuus on tietysti vähemmän ideaalinen.

Toisekseen, luottoluokittajat eivät ole mitenkään edesauttaneet tai vaikuttaneet euromaiden julkisten sektorien, kotitalouksien ja usein myös yritysten jättimäiseen ja järjenvastaiseen velkaantumiseen. Jos olet ylivelkaantunut, ei ylivelkaantuminen ole sen syy, joka tämän ääneen toteaa. Kyllä sinä itse ylivelkaantumisesi olet aiheuttanut. Politiikoille kelpaa syntipukiksi kuka tahansa paitsi he itse.

Siinä Timo Tyrväinen on aivan oikeassa, että luottoluokittajat tulevat alinomaa julkistuksissaan jälkijunassa. Väitän, että yksikään euromaa ei ole luottoluokittajien arvioiden mukaisessa kunnossa, vaan niillä kaikilla on liian hyvä luottoluokitus. Kaikkien euromaiden näkymät ovat vahvasti negatiiviset johtuen niiden rakenteellisista jäykkyyksistä ja väestön yleisestä degeneroitumisesta hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Tämä siis silloin kuin Länsi-Eurooppaa verrataan muuhun maailman erityisesti maailman kasvutalouksiin Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Länsi-Euroopan valtiot ovat siis taantuvia talouksia. Vanhojen kehittyneiden, kehittyvien ja kehitysmaiden sijasta nykyisin pitäisikin puhua kasvutalouksista, taantuvista talouksista ja kehitysmaista. Taantuvat taloudet ovat tulevaisuuden kehitysmaita nälkä- ja väkivaltaongelmineen.

Tämähän näkyy valtionlainojen jälkimarkkinoilla. Esimerkiksi Italian 10 vuoden lainoilla käydään tänään kauppaa jälkimarkkinoilla 6,5 % korolla, kun Saksan 10-vuoden korko on 1,8 %. Tämä siitä huolimatta, että EKP ja euroalueen keskuspankit tukevat massiivisilla ostoillaan valtionlainamarkkinoita. Todellisuus on vieläkin synkempi kuin lainamarkkinoiden korot antavat ymmärtää. Markkinat ovat jo diskontannet paljon huonommat luottoluokitukset Saksaa lukuun ottamatta. Kuitenkin Saksaakin rasittaa suuri julkisensektorin velka, vanheneva väestö, uskottua paljon kilpailukyvyttömämpi talous pitkässä juoksussa ja massiiviset euroalueen kriisistä aiheutuvat vastuut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti